Koht on taas kesä! |

Ratsutädin julkinen päiväkirja. Blogissa harrastetaan enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti suomenhevosruunien Paten ja Pallon (Noste) kanssa, suomenhevostamma Tangon kanssa ja laumassa kirmaa myös shetlanninminiponi Nelli. Voit jättää kommenttisi omalla nimelläsi. Kuvien luvaton käyttö on kielletty.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Pöpö
Nyt näyttää/ tuntuu siltä, että henkiin jäädään, mutta johan on pöpö. Eli sairastuin ilmeisesti influenssaan. Lopulliset tulokset selviää labrojen jälkeen. Joka tapauksessa olin viisi päivää melkein neljänkymmenen asteen kuumeessa, ihan joka paikka särki ja muutamana päivänä ei henki tahtonut pihistä lainkaan. Sitten vielä jokunen päivä enemmän ja vähemmän kuumetta, kolme lääkekuuria ja hemmetin huono olo. Jouluvalmistelut siirtyi ensi vuoteen, enkä heppojakaan nähnyt moneen päivään. Mieheni ja Katriina laittoivat hummat ja tekivät tallin. Pate ja Omppu pitivät talviloman, mieheni lääkitessä Patea tulehduskipulääkkeellä, joka siis meni viikon kuurina. Joulupukki onneksi kuitenkin kävi =)
Pate piti siis parin viikon loman. Ontuminen hävisi, samoin jalan lämpöily. Sunnuntaina, eli tänään kiipesin varsin viiron pollen selkään ja menin "kävelemään" puoleksi tuntia. Käynti oli aika tanssia ja tepsutusta. Sen verran ravattiin pellolla, jotta todettiin ettei polle onnu. Nyt jää nähtäväksi palaako ontuminen rasituksen myötä. Sitten lähdetään klinikalle, jolloin jalka luultavasti piikitetään. Katriina oli vahtimassa, jotta pysyin kyydissä. Harmi, ettei kukaan täyskuntoinen voi liikuttaa Patea nyt, koska se on seistyään täysi ääliö. Mua se joten kuten tottelee, vuosien taistojen jälkeen... Sitten tarttisi kävelyttää sitä melkein päivittäin... Plääh.
Katriina lähti vielä ajamaan mun kanssa pirteän Ompun kirpsakkaan pakkasiltaan. En pyörtynyt ja Omppu käyttäytyi oikein hyvin. Sekin siis seisoi puolitoista viikkoa. Ehtisin ajaa sen ennen sairastumistani, jolloin käytiin Nupun ja Katriinan kanssa maastossa kärryttelemässä.
Siiten odotellaan ensi vuotta...
Pate piti siis parin viikon loman. Ontuminen hävisi, samoin jalan lämpöily. Sunnuntaina, eli tänään kiipesin varsin viiron pollen selkään ja menin "kävelemään" puoleksi tuntia. Käynti oli aika tanssia ja tepsutusta. Sen verran ravattiin pellolla, jotta todettiin ettei polle onnu. Nyt jää nähtäväksi palaako ontuminen rasituksen myötä. Sitten lähdetään klinikalle, jolloin jalka luultavasti piikitetään. Katriina oli vahtimassa, jotta pysyin kyydissä. Harmi, ettei kukaan täyskuntoinen voi liikuttaa Patea nyt, koska se on seistyään täysi ääliö. Mua se joten kuten tottelee, vuosien taistojen jälkeen... Sitten tarttisi kävelyttää sitä melkein päivittäin... Plääh.
Katriina lähti vielä ajamaan mun kanssa pirteän Ompun kirpsakkaan pakkasiltaan. En pyörtynyt ja Omppu käyttäytyi oikein hyvin. Sekin siis seisoi puolitoista viikkoa. Ehtisin ajaa sen ennen sairastumistani, jolloin käytiin Nupun ja Katriinan kanssa maastossa kärryttelemässä.
Pate 26.12.14 |
26.12.14 |
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Huolta ja murhetta
Hevoseton on huoleton sanonta kiteyttää tämän viikon taas hyvin.
Jos tarhat viime viikolla olivat huonossa kunnossa, nyt ne ovat surkeat. Taivaalta tulee vettä kaikissa olomuodoissa, välillä myrskytuulen kera. Pate raasu painavana uppoaa aika hyvin tarhan pohjaan ja taapertaakin siellä tosi varovasti. Ja luvassa on kuinkas muuten, lisää vettä! Märkiä loimia ja kuraa, yäk.
Keskiviikon lenkkisuunnielmat meni pieleen myrskyn takia.
Torstaina juoksutin Ompun aamulla ennen töihin menoa. Poni olikin vaihteeksi vallan vauhdikas.
Perjaintaina käytiin Paten ja Nupun kanssa pimeydessä taapertamassa tuttu nurkkalenkki, samoin lauantaina. Lauantaina Pate ontui yhtäkkiä välillä ja sunnuntai-aamulla vaikutti jo ihan köpöltä. Soitin heti kengittäjälle, joka tuli katsomaan jalat. Epäilin ensin oikeaa etukaviota, joka meni niin pieneksi, mutta tietysti polle ontuu jälleen lättäräpyläänsä eli vasenta etustaan. Nivel on hiukan lämmin, kärjeltä reagoi pihteihin. Toivottavasti ei ole murtanut sitä taas... Katsotaan mihin suuntaan menee. Niveltulehdus tuli mieleen lämmöstä ja ontumisen pahentumisesta liikunnan seurauksena.
Sunnuntaina lähdettiin Ompun kanssa kärreillä laukkailemaan auringon paisteeseen.
Pate sai aamulla katsella aurinkoa ulkona, sitten joutui sisälle ja sai kipulääkettä. Kipulääke vei ontumisen melko kokonaan pois. Kenttäkin olisi ollut priimakunnossa ja kerrankin ei satanut. Höh. Niin ja kentällä olis nyt sitten valokin. Jos olis se ratsu vielä. No näänpähän juoksuttaa ponin.
Pate pitää siis sairaslomaa ja katsotaan tarvitaanko klinikkakeikkaa taas vai riittääkö oma eläinlääkäri. Ulos pääsee kuitenkin normaalisti aamulla. Ripustelen sitten jouluvaloja ja siivoilen joutessani =) Tai sitten sairastun räkätautiin jota porukat täällä kotona potee....
Jos tarhat viime viikolla olivat huonossa kunnossa, nyt ne ovat surkeat. Taivaalta tulee vettä kaikissa olomuodoissa, välillä myrskytuulen kera. Pate raasu painavana uppoaa aika hyvin tarhan pohjaan ja taapertaakin siellä tosi varovasti. Ja luvassa on kuinkas muuten, lisää vettä! Märkiä loimia ja kuraa, yäk.
![]() |
Kuva kopioitu facebookista. Tällä viikolla tää on ollu ihan tilannetta kuvaava. Rakeita, räntää, lunta ja vettä vakaan juu... |
Viikon liikutukset ja ontuva Pate
Kengittäjä kävi heti maanantaina laittamassa Paten takakengän. Tiistaina tehtiin kunnon kenttätreeni ja maastoilua hiukan päälle. Maastossa Pate oli mielestäni ravissa hiukan epäpuhdas, mutta kentällä pehmeällä pohjalla ihan hyvä. Jatkettiin siirtymillä ja taivutteluilla. Jätin laukat väliin minitakakavion vuoksi. Traikunkin kipaisin katsastamassa. Leima tuli ilman mitään sanomisia.Keskiviikon lenkkisuunnielmat meni pieleen myrskyn takia.
Torstaina juoksutin Ompun aamulla ennen töihin menoa. Poni olikin vaihteeksi vallan vauhdikas.
Perjaintaina käytiin Paten ja Nupun kanssa pimeydessä taapertamassa tuttu nurkkalenkki, samoin lauantaina. Lauantaina Pate ontui yhtäkkiä välillä ja sunnuntai-aamulla vaikutti jo ihan köpöltä. Soitin heti kengittäjälle, joka tuli katsomaan jalat. Epäilin ensin oikeaa etukaviota, joka meni niin pieneksi, mutta tietysti polle ontuu jälleen lättäräpyläänsä eli vasenta etustaan. Nivel on hiukan lämmin, kärjeltä reagoi pihteihin. Toivottavasti ei ole murtanut sitä taas... Katsotaan mihin suuntaan menee. Niveltulehdus tuli mieleen lämmöstä ja ontumisen pahentumisesta liikunnan seurauksena.
Sunnuntaina lähdettiin Ompun kanssa kärreillä laukkailemaan auringon paisteeseen.
![]() |
14.12.14 Ompun kanssa lenkillä. Laadukasta kännykkäkuvaa.. Tää lumi on huomenna heippa. |
Ratsuttaja
Nupulle tuli ratsuttaja sunnuntai-aamulla. Tämä meni hienosti ja aurinkokin paistoi! Ratsuttaja on Nupulle ennestään tuttu ja yhteistyö näytti kivalta. Tekivät ihan perusjuttuja lopettaen sitten kun Nuppu oli rento ja tyytyväinen itseensä. Ja ennen kuin se väsyi. Nuppu menee kyllä hienosti. Siitä on muutenkin tullut aika luppakorva.
Kamerassa on jotenkin asetukset pielessä, kun en tahdo saada tarkkoja kuvia lainkaan. Tai sitten se on pudonnut yhden kerran liikaa.
14.12.14 Nuppu |
14.12.14 Nuppu |
14.12.14 Nuppu |
Pate sai aamulla katsella aurinkoa ulkona, sitten joutui sisälle ja sai kipulääkettä. Kipulääke vei ontumisen melko kokonaan pois. Kenttäkin olisi ollut priimakunnossa ja kerrankin ei satanut. Höh. Niin ja kentällä olis nyt sitten valokin. Jos olis se ratsu vielä. No näänpähän juoksuttaa ponin.
14.12.14 Ontuva mussukka |
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Joulu tulee, iik!
Tänä vuonna ei tunnu tämä pimeys taas yhtään haittaavan menoa. Muutama vuosi oli niin paljon lunta, ettei pimeys häirinnyt lainkaan ja tänä vuonna Katriinan ja Nupun tulo, sekä läntin valmistuminen ovat vieneet ajatukset aivan muualle kuin valon määrään. Tässä sitä sitten ollaan täpinöissään, joulu on ihan just ja päivä alkaa pitenemään jo ennen sitä!
Valoja on viritetty, verhot vaihdettu ja pipareita leivottu. Mun mielestä joulu tulee hiukan siivoomallakin, joten ainakin valjashuonetta raivaan hiukan. Viime vuonna laitoin hopsuille vain olkia, mitä meillä ei siis normaalisti ole, ja aattona spesiaalipöperöt. Mitä muuta voi laittaa? Hepat nyt olisi innoissaan havuista ja valoista, kaikenhan ne vetäisivät kitusiinsa mihin ylettyisivät, sähköiskuista viis. Muovihavujakin olisi, mutta luulen, että nekin kokisivat kohtalonsa. Ihan turhaa hössötystä siis, eihän ne mitään jouluista ymmärrä.... Mut silti ;)
No viikon liikutuksiin ja muuhun, Omppu pääsi kävelylenkille maanantaina mieheni ja Julian toimesta. Ihan hyvää ajopäivän jälkeistä liikuntaa. Mieheni mukaan koirien lenkitys on vanhanaikaista ja liikunta tosiaan tekee ponille hyvää.
Tällä viikolla upea kuutamo ja pikku pakkanen hemmottelivat meitä. Katriinan selkä oli jotakuinkin kunnossa ja käytiin keskiviikkona ja torstaina taapertamassa maastossa Paten ja Nupun kanssa. Torstaina pikku pelto oli jo niin jäinen, että laukkaitiin Paten kanssa kuun hienossa valossa. Hepat oli maastossa ihan täpinöissään, mutta pellolla treeni sujui hyvin. Ei paljon hienonpaa kuin laukata kuutamossa, kun tilaa on. Vain lumi puuttui...
Mulla pukkas pikkujoulua maanantaina ja perjantaina, joten Pate pääsi liikkumaan taas lauantaina. Tehtiin reilu tunnin kenttätreeni ja maastokävelyä päälle. Pate ei ollut oikein kuuliaisella tuulella ja kohelsi aluksi vaikka miten. Mari kun vielä kävi poniensa kanssa aidan takana moikkaamassa ja Pate kuuli Katriinan hakevan Nupun tarhasta oli korvat ihan muualla. Taivuttelin ja tein taas siirtymiä kaikissa askellajeissa. Kyllä ne sitten lopuksi sujuikin, kun aikansa oli kohellettu.
Kyllä niiiin hyvää kuvaa tulee näissä valoissa... Julia kävi räppäämässä muutaman otoksen.
Sunnuntaina paistoi aurinko ja lähdettiin suokkikaksikon kanssa pidemmälle maastoon. Pate onnistui tällä kertaa hukkaamaan takakenkänsä kylläkin, mutta lenkki ehdittiin tehdä kuitenkin.
Taas tuli kaikenlaista vastaan. Yksi auto suostui hiljentämään, muut porhalsi talla pohjassa ohi, puita kaadettiin matkalla ja pikkumetsätiellä, missä ikinä ei kulje autoja, tuli vastaan kaksi maasturia. Nupusta tulee hyvä maastopolle. Autot saa mennä vauhdilla ohi tai ne voidaan ohittaa koiran mentävästä kolosta. Pörinöihin ja kolinoihin ei myöskään reagoida sen kummemmin. Paten häntä ei toistaiseksi kyllä saa hävitä kovin kauas... Menee ne edelleen niin kivasti, että lenkit on mukavia ja rentouttavia.
Nupulla oli eilen juoksutuksessa ja tänään maastossa Paten omppunivelolympiat ja tamma vaikutti tosi tyytyväiseltä niihin.
Nuppu teki lauantaina juoksutuksessa puomitreeniä, joka ohjureitten kanssa sujui tosi hyvin. Eli yksi puomi oli kavaletteja ennen (vinossa) ohjaamassa puomeille ja puomien vieressä oli korotettuna yksi puomi ohjaamassa liikettä suoraan linjaan yli. Kavaletit olivat toisesta päästä maassa, joka toinen aina toisesta päästä. Tehokasta ja erilaista treeniä ja näin onnistui homma tosi hyvin. Pitäisi Patenkin kanssa vääntää, nyt kun kelitkin sallivat, mutta säälin sen minitassua jotenkin...
Omppu pääsi myös kunnon lenkille. Tein just niin kuin ei pitäisi tehdä. Poni seisoo viisi päivää ja sitten kunnon lenkki. Mentiin kuitenkin vajaa kahdeksan kilometriä ja koska tiet oli upeassa juoksukunnossa annettiin mennä sekä ravia, että laukkaa, ihan kilometrejä. Vastapainoksi käveltiin kunnon palautukset. Vastaan tuli juna ja siellä taas samaisella mettätiellä päivän kolmas maasturi. No, taluttamalla meni just ja just kärreineen ohi. Meillä oli Julian kanssa eväätkin mukana, laatuaikaa lapsosen kanssa siis =). Ja löydettiin Paten kenkäkin.
Ihana kengittäjä tulee laittamaan Paten tassun jo maanantai-aamulla. Nupulle tulee sunnuntaina ratsuttaja, jännää! Ja kentän lamppu, jonka mieheni ihanana kävi hakemassa, pitäisi asentaa ettei tarvi ottalampun valossa siellä kurvailla. Vapaatakin olisi viikolla ihan pari päivää....
Valoja on viritetty, verhot vaihdettu ja pipareita leivottu. Mun mielestä joulu tulee hiukan siivoomallakin, joten ainakin valjashuonetta raivaan hiukan. Viime vuonna laitoin hopsuille vain olkia, mitä meillä ei siis normaalisti ole, ja aattona spesiaalipöperöt. Mitä muuta voi laittaa? Hepat nyt olisi innoissaan havuista ja valoista, kaikenhan ne vetäisivät kitusiinsa mihin ylettyisivät, sähköiskuista viis. Muovihavujakin olisi, mutta luulen, että nekin kokisivat kohtalonsa. Ihan turhaa hössötystä siis, eihän ne mitään jouluista ymmärrä.... Mut silti ;)
No viikon liikutuksiin ja muuhun, Omppu pääsi kävelylenkille maanantaina mieheni ja Julian toimesta. Ihan hyvää ajopäivän jälkeistä liikuntaa. Mieheni mukaan koirien lenkitys on vanhanaikaista ja liikunta tosiaan tekee ponille hyvää.
Tällä viikolla upea kuutamo ja pikku pakkanen hemmottelivat meitä. Katriinan selkä oli jotakuinkin kunnossa ja käytiin keskiviikkona ja torstaina taapertamassa maastossa Paten ja Nupun kanssa. Torstaina pikku pelto oli jo niin jäinen, että laukkaitiin Paten kanssa kuun hienossa valossa. Hepat oli maastossa ihan täpinöissään, mutta pellolla treeni sujui hyvin. Ei paljon hienonpaa kuin laukata kuutamossa, kun tilaa on. Vain lumi puuttui...
Mulla pukkas pikkujoulua maanantaina ja perjantaina, joten Pate pääsi liikkumaan taas lauantaina. Tehtiin reilu tunnin kenttätreeni ja maastokävelyä päälle. Pate ei ollut oikein kuuliaisella tuulella ja kohelsi aluksi vaikka miten. Mari kun vielä kävi poniensa kanssa aidan takana moikkaamassa ja Pate kuuli Katriinan hakevan Nupun tarhasta oli korvat ihan muualla. Taivuttelin ja tein taas siirtymiä kaikissa askellajeissa. Kyllä ne sitten lopuksi sujuikin, kun aikansa oli kohellettu.
Kyllä niiiin hyvää kuvaa tulee näissä valoissa... Julia kävi räppäämässä muutaman otoksen.
6.12.14 Läntti ihan kohtuu kunnossa vedenpaisumuksesta huolimatta. |
6.12.14 |
6.12.14 |
6.12.14 |
Taas tuli kaikenlaista vastaan. Yksi auto suostui hiljentämään, muut porhalsi talla pohjassa ohi, puita kaadettiin matkalla ja pikkumetsätiellä, missä ikinä ei kulje autoja, tuli vastaan kaksi maasturia. Nupusta tulee hyvä maastopolle. Autot saa mennä vauhdilla ohi tai ne voidaan ohittaa koiran mentävästä kolosta. Pörinöihin ja kolinoihin ei myöskään reagoida sen kummemmin. Paten häntä ei toistaiseksi kyllä saa hävitä kovin kauas... Menee ne edelleen niin kivasti, että lenkit on mukavia ja rentouttavia.
Nupulla oli eilen juoksutuksessa ja tänään maastossa Paten omppunivelolympiat ja tamma vaikutti tosi tyytyväiseltä niihin.
Nuppu teki lauantaina juoksutuksessa puomitreeniä, joka ohjureitten kanssa sujui tosi hyvin. Eli yksi puomi oli kavaletteja ennen (vinossa) ohjaamassa puomeille ja puomien vieressä oli korotettuna yksi puomi ohjaamassa liikettä suoraan linjaan yli. Kavaletit olivat toisesta päästä maassa, joka toinen aina toisesta päästä. Tehokasta ja erilaista treeniä ja näin onnistui homma tosi hyvin. Pitäisi Patenkin kanssa vääntää, nyt kun kelitkin sallivat, mutta säälin sen minitassua jotenkin...
Omppu pääsi myös kunnon lenkille. Tein just niin kuin ei pitäisi tehdä. Poni seisoo viisi päivää ja sitten kunnon lenkki. Mentiin kuitenkin vajaa kahdeksan kilometriä ja koska tiet oli upeassa juoksukunnossa annettiin mennä sekä ravia, että laukkaa, ihan kilometrejä. Vastapainoksi käveltiin kunnon palautukset. Vastaan tuli juna ja siellä taas samaisella mettätiellä päivän kolmas maasturi. No, taluttamalla meni just ja just kärreineen ohi. Meillä oli Julian kanssa eväätkin mukana, laatuaikaa lapsosen kanssa siis =). Ja löydettiin Paten kenkäkin.
Ihana kengittäjä tulee laittamaan Paten tassun jo maanantai-aamulla. Nupulle tulee sunnuntaina ratsuttaja, jännää! Ja kentän lamppu, jonka mieheni ihanana kävi hakemassa, pitäisi asentaa ettei tarvi ottalampun valossa siellä kurvailla. Vapaatakin olisi viikolla ihan pari päivää....
7.12.14 Lamppu testissä. Vaalisee ainakin sisätilat ja puolen pihaa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)