Tarkista jalat! *141

Talvikengityksestä

Tarkisthan aina hevosen jalat ennen lenkkiä/ treeniä, ainakin jos lähdet maastoon. Itse olen kantapään kautta oppinut tarkistuksen tekemisen. Ja silti, kun teen sen huolimattomasti, aina sillä kerralla sitten sattuu jotain...

10.2.15 Vasemman laukan vääntöä.

 Eikä riitä, että päällisin puolin vilkaisee. Koita paljaalla kädellä (ei hanskat kädessä siis) jalat läpi, etteivät ole tavanomaista lämpimämmät tai turvoksissa, samalla kun nostat jokaisen kintun ylös. Esimerkiksi samalla kun laitat suojat, jos sellaiset tarvitaan.
 Talviaikaan pitää tietysti uudet hokit kiristää ja vanhassa kengässä tarkistaa, ettei hokkeja ole poikki. Katkennut hokki tietysti vaihdetaan uuteen, jota taas kiristellään muutamana päivänä ennen kuin ruostuu hiukan ja lakkaa pyörimästä. Tavallisella hokkiavaimella saa hyvin tosi pieneksikin menneen hokin irti, kun taas räikällä hokin vääntäminen onnistuu näpsäkästi ja nopeasti. Ainakaan minun Biltemasta ostettu räikkäavaimen pääni ei nappaa niin alhaalta kiinni, kuin perinteinen hokkiavaimeni, joten räikällä en tynkiä saa irti.
 Ja kun se koipi on ylhäällä koitetaan vielä, että kenkä on hyvin edelleen kiinni kaviossa, molemmilta puolilta!

 Talvikengityshän on meidän ilmastossamme kohtuu välttämätön, jos meinaa heppaansa hinkata läpi talven ja pitää vielä tarhassakin. Toki pärjäilevät hopsut ilman kenkiäkin. Itse en maastoilemaan lumikeleillä ilman hokkikenkiä lähtisi. Aina on jäistä pätkää matkan varrella, ainakin autoteillä ja ainahan niitä pitää ainakin hetki vaaputtaa, Välillä on muutenkin sellaiset jääkelit, että tarhoissakin kulkeminenkin ilman hokkikenkiä on mielestäni hevoselle vaarallista. Hokit siis ovat mielestäni välttämättömät talvella. Vaikka polle majailisi maneesitallissa. Oletan, että tarha kuitenkin on ihan pihalla.

 Tilsakumien käytöstä ollaankin sitten montaa mieltä. Minäkin alan muuttaa taas mieltäni, parin huonomman talven jälkeen... Kaikki kengittäjätkään eivät halua laittaa niitä, eikä kaikille hevosille ole tietysti tarvettakaan laittaa. Heppa, jota hinkataan vain maneesissa, ei tarvitse tilsakumeja ja pääsee silti maastoilemaan pakkaskelissä tai vaan vauhdikkaamman lenkin, jolloin tilsaa ei muodostu. Ravihevosilla en muista tilsakumeja koskaan nähneeni. Kyllä ne lumet tuntui sieltä lentelevän pois ihan itsekseen...

 Tilsakumit lyhentävät kengitysväliä, koska kenkä pääsee liikkumaan enemmän. Hokkikengät tuovat vielä oman lisärasituksensa nauloihin. Kenkä alkaa heilua nopeasti, naulan reiät suurenevat ja usein naulat sitten vielä katkeilevat kavioon. Katkenneet naulat voivat aiheuttaa kaviossa omat ongelmansa myöhemmin uusia nauloja laitettaessa.

 Lisäksi on hyvä muistaa, että hokit aiheuttavat lisärasitusta myös hevosen jalkoihin. Kavio nappaa töksähtäen pohjaan kiinni ja hokit estävät myös kärjen normaalin pyörähtämisen. Eli hokit eivät rasita ainoastaan kaviota, vaan myös niveliä ja lihaksia ylhäällä asti. Maalaisjärjellä ajatellen siis, mitä lyhyempi hokki, sitä parempi hevoselle. Suomen oloissa ei kunnon lumikeleissä, saati jääradoilla pysty ratsastamaan turvallisesti ilman kunnon talvikengitystä. Tästä aiheesta kirjoittelin jotain aikaisemmin, koska Patella on toisen etusen nivelissä hiukan pikku vaivaa. En vaan löydä tekstiä mistään, kun otsikot ovat mitä ovat :(

 Tilsakumit kuluttavat myös hevosen anturaa tosi paljon. Kun talvi on vähäluminen, niin kuin tänä vuonna, pyörivät hiekka ja kivet kumin ja anturan välissä hiertäen anturaa ohuemmaksi. Tämä voi olla tosi huono homma hepalle, jolla ne anturat muutenkin ovat ohuet...

 Tämä "talvi" on meillä päin muutenkin ollut todella kavioita kuluttava. En muista aikaisemmin kumien kuluttaneen moisia uria anturaan. Patelta jätettiin nyt irtokenkää lyödessä edestä toisestakin jalasta pois tilsakumi. Toisestahan se aikaisemmin mystisesti jo hävisikin.
 Ompulta jätettiin kaikki tilsakumit pois, kun se kengitettiin nyt ympäri. Nyt siis meillä mennään kelien mukaan. Jollei juoksemallakaan pääse liikkumaan, pidetään lomaa tai mennään maneesille.

10.2.15

Viikon puuhia

 Tästä päästäänkin sitten viikon lenkityksiin. Kyllä täti vielä heppansa teloo ja hengestään pääsee...  Maanantain vapaan jälkeen kauhealla kiireellä tiistai-illalla pimeään iltaan maastoon viilettämään. Pimeetä ku sanonko missä ja suurin osa teistä ihan peilijäässä. Siinä sitten reipasta laukkaa ihmetellen kun kopukka sutii. No edestähän oli tipahtanut kenkä. Tulipahan eukkokkin kävelytettyä... Tosin ehdittiin viilettää hyvinkin seitsemän kilometriä ennen kuin asia tarkistettiin. Ihan hyvä ja reipas lenkki. Voi Pate parka :( Se tekee niin parhaansa aina ja yrittää kaikkensa. Ja sen hemmetin kerran, kun kiireessä en nostele jalkoja ylös, on popo irti. Se löytyi ihan suorana matkan varrelta, joten luultavasti on ollut jo lähtiessä hieman irti. Tilsakumi oli katkonut naulat. Jossain kohtii ihmettelin vaan miten niin vinossa koittaa mennä...

 No meidän ihana kengittäjä sai tehtyä aikaa katraan huoltoon peruutuksen vuoksi jo heti seuraavana aamuna. Eli keskiviikko-aamulla sai Pate poponsa takaisin ja Omppukin lyhennykset, sekä kengät kaikkiin kavioihinsa. Ja minä säästyin irtokengän lyömiseltä =) Tosin, kun soitin kengittäjälle, en tiennyt, että yön pimeydessä autolla kurvaillessani löydän pudonneen kengän. Ja ihan suorana vielä. Nyt tuli kaikki asiat hoidettua, jes.

 Nuppu onnistui saamaan jostain haavan silmäänsä maanantaina. Silmä oli hiukan hassu maanantai-illalla, eikä tiistai-aamulla yhtään parempi. Eläinlääkäri kävi katsomassa silmän heti ja hoitona tulehduskipulääke, sekä silmätippa tulehdukseen neljästi päivässä.

 Keskiviikkona Nupulla oli taas kuitenkin valkku, joka meni taas ihan kivasti. Vaikka kentän pohja oli aika kurjassa kunnossa. Varsinkin maasta työskentelyyn. Näillä meni tosi hienosti.

25.2.15 Nuppu ja Katriina

25.2.15 Nuppu ja Katriina

 Torstaina mentiin Paten kanssa pyörimään melkein sulalle kentälle! Hiekka näkyi jo suurella osalla kokonaan tai osittain. Päästiin oikein juoksemaankin =)
 Kolmen vartin treeni kentällä ja maastoverkat päälle. Ensi käynnissä taas avo-voltti-väistö uralle-vasta-avo-suoristus-pysähdys-asetus, kuvio minkä olen todennut kohtuu hyväksi alkuverkaksi. Ja välillä aika vaikeaksikin. Meneehän se, mutta miten se menee? Hepan pitäisi olla rento, pehmeä kuolaimella ja silti herkkä pohkeelle.
 Väännettin myös taas pysähdys-asetus- raviin, ensin pari kertaa käynnissä harjoittellen. Tällä kertaa vasenkin sujui joten kuten. Ravailtiin välillä kevennellen ja hakien koko ajan aktiivista sisätakajalkaa, joka välillä tuntui olevan hukassa.
 Patella keittää kyllä niin helposti. Välillä vaan keräsin ohjat, peruuttelin takaisin, kun se liikkui eteen ja odotin. Odotin rauhassa istuen kuolaimen kilisyttelyn loppumista, paikalleen jäämistä, asettumista ja syvää huokausta "mitä hemmettiä se haluaa?". Ja sitten heitin ohjat kaulalle. Sain sitten palkaksi tosi rentoja siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin raviin.

 Kävin vielä kävelyllä Ompun ja ottalampun kanssa, ihan maasta käsin.

 Perjantaina lähdin taas Ompun kanssa kävelemään pikku lenkin. Ponin mielestä tää käppäily on varsin kivaa :) Toistaiseksi ei mitään ontumista havaittavissa pikku hölkkäpätkillä mitkä otettiin.
 Millan kanssa vielä pikku hölkkälenkille, jotta kunto hiukan nousisi. Siis mulla, ei koiralla =)