Klinikkareissun diagnoosi

 Perjaintai-aamulla me suunnattiin Paten kanssa klinikalle, Olli Kaukon vastaanotolle. Mä sain Marrun auttamaan mua sinne, ihanaa! Se tajuaa jalkajutuista, kun mä vaan hermoilen, enkä käsitä mitään. Kaikki vaan kuulostaa kamalalta. Olin siis tosi hermostunut....
 Jos olisi joku muu elukka ollut kuskattavana, kuin Pate, olisin perunut koko reissun. Pate matkustaa aina ihan hipihiljaa. Keli oli aamulla todella sananmukaisesti jäätävä... Ehjänä kuitenkin luisteltiin pelipaikalle.

 Ensin hieman tutkittiin ja liikuteltiin, käynnissä ja ravissa, sitten puuduteltiin lättäräpylää. Kyseessä siis vasen etunen, ikuinen murheenkryyni. Pate pysyi ravissakin maan pinnalla, kyllä se saa siivet maasta käsin juoksuttaessa, oli sitten kipee tai ei.
 Kengittäjä (Mika Nurmi) sanoi heti, että antura liian ohut, arkoo sitä. Luu tuntuu, sitä ja tätä, kuulosti kaameelta. Mutta ei siis ollut...
 Ja vähenihän se ontuma puuduttamalla huomattavasti, eikä pihteihinkään enää reagoitu lainkaan. Eikun ottamaan röntgenkuvia.

19.1.18 Kuvauksissa auttamassa Marru <3

 Mä halusin, että samalla kuvataan takapäätäkin. Välillä sielläkin tuntuu olevan jotain vaivaa. Takapolvissa ja kintereissä ei ole mitään röntgenillä havaittavia muutoksia, kuten nivelrikkoa. Voihan siellä jotain pehmytkudosvauriota olla silti. Liikettä vaan niveliin papparaiselle takapään puolesta.

19.1.18

 Pate sai klinikalla sairaskengityksen. Sillä on siis tällä hetkellä aivan liian ohuet anturat, joita se pahasti arkoo.
 Mä olin tässä ihan oikeassa, kun selitin kovin tilsalumikelillä, että se arkoo aivan hirveesti molempia etusiaan. Ja pelkäsin sen kaatuvan hiekkatilsojen takia. Se oli siis ihan oikea tunne. Pitäis vaan uskoa itseään, kyllä mä hevoseni tunnen. Ja kuinkahan monennen kerran kirjoitan tämänkin toteamuksen ylös!
 Ja voi putte naasu, se niin yritti kun pyydettiin...

19.1.18 Mömmöä kavioiden pohjiin.

 Kavion pohjiin laitettiin ensin "mömmöä", joka on pehmeää ja kovat pohjalliset siihen päälle. Mönjä on ihan pehmeää silloin kun se muotoillaan kavion pohjaan, mutta kovettuu hieman juuri oikeaan muotoon. Anturan pitäisi nyt vahvistua suojassa ja arkomisen loppua pehmusteen ansioista. Pohjallisessa on paikka säteelle ja se on täysin umpinainen. Nyt säde kantaa, eikä reunat. Patella säde on alempana.
 Mua varoiteltiin, että polle voi viikon ontua vielä ihan tottumuksesta. Sehän ei saanut kipulääkettä lekuria odotellessa kuin muutaman päivän, koska se lääke on nykyään kiven alla...
 Klinikalta me saatiin nyt myös tulehduskipulääkettä pikku kuuri.

Tässä näkyy hyvin pohjallinen etualalla.

On nää kengittäjät kyllä melkosia velhoja. Ne tietää kyllä hevosten jaloista paljon.

 Paten nivelrikko kehänivelessä jatkaa kehittymistään pikku hiljaa. Vasemman etusen rakenne aiheuttaa nivelrikon suurelta osin, vaan eipä se nytkään aiheuttanut akuuttia tilannetta. Kehänivel kuitenkin piikitettiin samalla.

 Tämä nivelrikkovamma on ollut minulle suuri huolenaihe, mutta eläinlääkäreitä se ei tunnu suuremmin vaivaavan. Jatkan jalan kylmäystä rasituksen jälkeen entiseen malliin. Koipi tarvitsee päivittäistä liikuntaa pysyäkseen vetreänä, kuten nivelrikko yleensäkin. Ei kiitoa kovilla pohjilla, eikä hirveästi isoja hyppyjä. Painokin pitäisi saada pysymään kurissa.
 Piikitetään uudelleen tarvittaessa ja näitä hoidetaan myös kipulääkkeellä, jotta pysytään toimintakunnossa. Glukosamiinia olen syöttänyt Patelle vuositolkulla ja uskon Paten hyötyvän siitä. Nivelrikkohan diagnosoitiin jo kavioluun murtuman yhteydessä viisi vuotta sitten.

 Piikitys aiheutti Patelle päivän karsinalevon, muuten sen liikuntaa ei tarvitse rajoittaa mitenkään. Selästä viikko kävelyä ja siitä pikku hiljaa normaaliin liikuntaan. Ja mä pidin sitä sairastarhassa... Oikeasti ei tee mitään väärin, jos seisottaa hevosta, kun ei tiedetä missä, ja miten vakava vamma on.

19.1.18 Piikitetty jalka.

Takaroipeloitten vuoro.

Pattikengän uritusta.

 Pate sai samantien pattikengät taakse klinikalla. Nyt pääsin näkemään, miten ne ahjossa tehdään! Pate on selkeästi hyötynyt niistä ainakin kesällä ja nyt nähdään niiden vaikutus talvikeleillä ja hokkikengässä. Kavion asento näytti ainakin heti paljon peremmalta.

 Tämä sairaskengitys tehdään pari kertaa vielä, pehmikettä vaan vaihdetaan jossain kohtaa hieman kovemmaksi. Toivottavasti saan järjestettyä Paten klinikalle kengitykseen vielä ainakin kerran, jotta nähdään anturan kehittyminen. Marruhan oli mukana ja pyysi ohjeet kengitykseen, joten saadaan me kengät koipiin kotonakin, mutta kehitystä lienee vaikea arvioida.

19.1.18 Lällislää

20.1.18 Vielä sairastarhassa. Mutta niin hyväntuulisena! Vesikuppikin oikein päin! ;P Ja huomaa, ei enää kevitä vej!!

 Ja siis aivan uskomatonta! Lauantai-illalla talliin talutellessa ei ontumisesta ollut tietoakaan =) Hyvät hyssykät, me hän mennään huomenna kävelylle =) <3
 Arvatkaapa olenko mä onnellinen? Patethepullaponi <3