Klippaustreeniä

 Kyllä taas on oltu laiskoja koneella. Täällä meillä ovat hajonneet sekä kalusto, että hepat ja joka päivä tapahtuu jotain. Niistä lisää ehkä sitten myöhemmin...

 Nyt kuitenkin karvojen poistoon. Mä hommasin sitten ihan oman klipperin, jotta pääsen Patella treenaamaan ilman kopukan lämpöhalvausta ja saan ajeltua tarvittaessa ne haivenet ihan itse. No, olen selvinnyt tähän asti koko elämäni, joko karvojen kera tai ihanan kaverin avustuksella karvojen ajelussa, joten nyt jouduin opettelemaan koneen käyttöä ihan itse. Tulos on sen mukainen...

 Piti mun kuitenkin hieman harjoitella ennen Paten kynimistä ja kuinkas muuten, niin ponin peppuhan se joutui kohteeksi. Ei ihan huono ekakertalaiselta. Varsinkaan kun ei toi vehje ole mikään hienosäätöaparaatti. Mulla ei tietenkään noista teristä ole mitään hajua, joten halusin hieman testata koneen jälkeä =)

Melko lailla lähtee kaljuksi tolla terällä. Poni ei muuten ole moksiskaan vaikka klippaa peppua. Mun mielestä kone pitää hirveää kapelia ja täriseekin hitokseen!

=)

 Koska Pate on klipattu viime vuonnakin, jätin pumpulit pois ja aloin suristaa. Kun kerran Omppukaan ei välittänyt. No Patekaan ei välittänyt surinoista.
 Mä sen sijaan sain viime vuonna ihan astmakohtauksen, vaikken edes itse klipannut. Nyt ei tullut mitään yskää, mutta ovi oli koko ajan hieman auki ja karva toki todella paljon lyhyempi!

 Eli allergisille astmaatikoille: Aja karva ajoissa, pohjalle on kertynyt huomattavasti vähemmän hilsettä/ hikeä/ töhnää. Ota viereen Ventoline (myös psykologinen vaikutus). Suojalasit auttavat näköjään silmien ärsytyksen välttämisessä. Mulla on ollut nyt silmät ihan turvoksissa puinnin seurauksena, mutta suojalasit näköjään auttoivat klippauksessa.

29.9.17 Liidulla on hyvä vetää raamit.

29.9.17

 Oli niin pimeää, että kauhistellaan lopputulosta myöhemmin. Toinen puoli tuli paljon tasaisemmaksi kuin toinen. En ensin uskaltanut vetää konetta tarpeeksi läheltä nahkaa ja jäi ikäviä rantuja :( Eikä noi reunatkaan tasaiseksi tulleet. Kai sitä tässä oppii tehdessä =)
 Suunnittelin jotain shakkikuvioita, mutta hyvä kun löytyi aikaa vetää karvat veks ylipäätään. Märkää hevosta ei voi klipata, joten tämä pitää myös suorittaa ennen ratastusta. No, tämän homman joutuu (toivottavasti) uusimaan tänä vuonna vielä =) Ja ainahan näitä karvoja vois pois ajella, uusiutuva luonnonvara! (Kohta on vaan satulanpaikka, jos sitäkään....)

Syyshauskaa

 Pitkät maastot sateen pehmentämillä teillä. Välillä vielä niin kesäisissä keleissä ja valoakin vielä riittää.
 Kuvaaja pahoittelee kuvan laatua....

 Ja sänkkärille on ihan pakko päästä!

 Laukkaa!!! =)

Vihdoin hyväksytty =)

 Näin se vaan on. Toiset kerää kisoista sinivalkoisia rusetteja ja mä hypin onnesta, kun saadaan hyväksytty tulos =) Ja vielä C-luokasta. Pikkasen meinasi jo epätoivo iskeä....
 Pate on ollut maneesikisoissa pari viimeistä kertaa ihan jännittynyt. Ja silloin se liikkuu kuin purkka tukassa. Eli ei mihinkään. Eikä se tänäänkään kunnolla laukannut, mutta ratsastin kiltisti radan loppuun, vaikka oikea laukka loppuikin ennen aikojaan.

10.9.17 Kisahoitaja ja kisaratsu.

 Claudia lähti mulle kisahoitajaksi. Mukavaa, kun on seuraa ja joku pitelemässä hevosta. Claudia jaksoi aamulla vielä tehdä Patelle lettiäkin ja paineli Ompun kanssa maastoon kisojen jälkeen. Tehokasta =)

10.9.17 Verkassa, kenttä oli tosi pehmeä ja märkä.

 Me jatketaan siis rentoutumisharjoituksia. Tarpeeksi vaan kisoja, niin kai se polle joskus tottuu. Verkassa Pate oli taas ihan oma itsensä. Siellä on seuraa, mikäs siellä taapertaessa. Maneesissa joutuu olemaan ihan itsekseen... Tällä kertaa sain pollen kuitenkin jotakuinkin reunoihin asti ja se jopa välillä taipuikin.

Komee miäs.

Suomenhevosenpäivä 6.9.2017

 Tämä koko viikko on suomenhevosen viikko ja juhlimme 110-vuotiasta suomenhevosta. Keskiviikko 6.9.2017 on suomenhevosen päivä. Onnea rakkaalle, viisaalle, kauniille, monipuoliselle ja uskolliselle suomenhevosellemme!

Täti ja tädin aarre. Kuva: Julia Luotonen

Täti puomeilla

 Sunnuntaina porhalsin Paten kanssa maastossa reilu kuudentoista kilsan lenkin melkoista haipakkaa. Laukka pyöri, joten annoin mennä laukkaa kilometritolkulla, kun yleensä otan laukkaa vaan pieniä pätkiä. Ravailen vaan hissukseen... Koni ei ollut lenkistä moksiskaan, mutta tehtiin kuitenkin varmuuden vuoksi hieman jumppaa ennen valkkua. Koska Claudia ei ehtinyt hyppäämään Patella, jouduin itse hommiin. Täytyy myöntää, että mun olisi parempi pysyä siellä maan kamaralla vaan kiljumassa...

 Mulla oli kolme jumppatehtävää, jotka tein aina eri kierroksella ja välillä suuntaa vaihtaen. Eli paljon ravia ja ihan mukavasti laukkasiirtymiäkin. Neljä ravipuomia, kolme laukkapuomia ja yksi kuuskymppinen pysty.

 Ravipuomit sujuu nykyään pääasiassa jo melko mukavasti ja mukaan satuu aina varsin hienoja askeleita. Laukkapuomitkin menee tosta vaan laukassa, eikä tarvitse enää alkuun ihmetellä miten ne kintut sinne väleihin laitetaan. Aletaan varmaan sitten pikku hiljaa laittelemaan niitä laukkapuomeja kaarevalle uralle...
 Julia oli puomimestarina kameran kanssa. Valo ei riittänyt vauhdikkaisiin kuviin, joten Julia napsi videon pätkiä. Hän myös ystävällisesti editoi videosta pois pätkät, joissa täti kikattaen melkein putoaa kyydistä. Hyppäsin ensin pitkillä jalustimilla ja meinasin oikeesti tippua! Mut oli hauskaa!

 Lisää puomitehtäviä kiitos :)