Valmistautuminen talveen ja pimeyteen

 Hirvee hössötys taas itsestään selvistä asioista. On se hyvä, että heijastimista hössötetään joka vuosi, mut mietin vaa, että kulkeeko joku tuolla pimeydessä vielä ilman heijastimia? Siellähän tarvitsee nyt vuoden pimeimpään aikaan päivälläkin heijastimia, kun ei se päivä edes kunnolla valkene. Ja nykyään melkein kaikissa vaatteissa on jotkut heijastimet vakiovarusteina ja se on kiva se.
 Tietty meillä on kopukoilla heijastinloimee, heijastinsatulahuopaa, heijastinsuojaa, heijastinrintaremmiä, heijastinturparemmiä ja mihin nyt niitä heijastimia nyt voikaan laittaa. Mä investoisin tänä vuonna myös hieman omiin heijastimiini, kiva että samalla pysyy myös kuivana ja lämpimänä. Toppatakki tuli jo testattua parin tunnin tihkumaastossa ja hyvin piti vettä, vaikkei sadetakki olekkaan.

 Sit vaan ulos loistamaan, vaikka sataisi.

Julkimot

 Mä kirjoittelin niistä hevostaitokilpailuista jokin aika sitten, tulokset tuli ja me päästiin Marrun kanssa paikalliseen lehteenkin. Mä kyllä hommaan sen kirjan, johon toi koe perustuu ja luen sen myös läpi. Toivottavasti näitä kisoja saadaan lisää ja enemmän osallistujia! Kyllä taitojaan on ihan hyvä välillä testata, aikuistenkin.
 Porhalsin haastatteluun suoraan töistä, et mun varusteet ei ollut ihan pro. Mut kypärä, popot ja hanskat hei!

Kauden päätös, estekisat 50cm

 Meillä oli Tangon ja Marrun kanssa viime sunnuntaina kauden viimeiset estehyppelyt. Eihän me monissa estekisoissa vielä ole vielä käytykkään harjoittelemassa, nää oli kolmannet viralliset kisat ja alla oli yhet harkkakisat. No kuitenkin, nää kisat olivat ihan vieraassa paikassa ja vieraassa maneesissa eli haastetta se nuorelle teettää. Tarkoituksena oli tehdä puhdas ja rauhallinen rata, ei kieltoja, vauhtiahan tossa pikku pirpanassa tahtoo löytyä välillä ihan liikaakin.

17.11.19 Verkassa, rauhallinen hetki.

 Nyt sattui sellainen viikonloppu, että monella pollella oli ylimääräistä virtaa. Siellä mentiin ilman jarruja ja ohjausta, ratsastajat putos, hevoset vähän tappeli, yritti maneesista ulos ja laukkasi heppa siellä irtikin. Tango suhtautui alkujärkytyksestä toivuttuaan kaikkeen vilinään tosi nätisti, tai sitten se oli vain sydänjuuriaan myöten järkyttynyt. Onneksi se ei pure eikä potki, se ei reagoi vieraisiin hevosiin oikein mitenkään.
 Verkka oli siis melko vaikea, pisteet Marrulle joka loikki esteen pari kertaa verkassakin, mä kun pidin melkein käsiä silmillä ja toivoin parasta.... Seitsemän hevosta ja kaks meni jossain kohtaa ilman jarruja samaan aikaan, huh.

 Marru on super ja ratsasti rauhallisesti puhtaan radan. Edellinen ratsukko meinasi jyrätä Marrun ja Tangon ja suorituksen aikanakin odottava meinas lähtee paikalta. Ikävä kyllä mulla ei oo kaikkee edes huonolaatuisella videolla, koska ihmisten kulku oli toiselta puolelta maneesia. Ja video on huono. Mut puomit pysyi ylhäällä ja taas tuli todistettua miten superpikkutamma Tango on. Kaikesta hälinästä huolimatta se odotti Marrulta, mikä este, joko mennään? Hauska kiemurtelu alussa johtuu siis siitä, että Tango odotti minne esteelle lähdetään.

 Hyvillä mielin vaihdetaan vuotta. Tango rakastaa hyppäämistä, joten annetaan sen hypellä ensi vuonnakin.  Harjoitellaan jos kelit sallii :)

Tilapäinen talvi

 Mä niin jo ehdin innostua talvesta! Tuli hetkeksi kunnon pakkaset, hepat pääsi takaisin isoon tarhaan ja jestas sitä riekkumisen määrää... Olisin niin pitänyt sen pakkasen. Ja lumen.
 Lanasin kentän hyvin sunnuntai-iltana ennen pakkasia, se kuivahti hyvin tasaiseksi ja pinnaltaan pehmeäksi niin ,että juoksutin siinä heppoja jo keskiviikkona. Torstai-iltana mentiin Jaanan kanssa maastoon Tangon ja Pallon kanssa pikku pakkasessa ja ihanassa lumisateisessa hiljaisuudessa.  Lumi teki maailmasta niin valoisan ja hiljaisen... No siihen sitten herätys ja vettä päälle :(

2.11.19 Paten kanssa maastossa.

 Mä niin välillä inhoon tätä eteläsuomen "talvea". Varmaan kun ei oo maneesia pihalla. Jollei pohjat oo kivikovat on ne lätäkkö. Ja tällä mennään. Ja hyvillä ottalampuilla tietty.

21.9.19 Maastossa Marrun kaa, vielä oli valoo. Eikä sada. Mitään.

 No se hyvä puoli tietty on, et kenttä joka kuivuu hetkessä myös sulaa hetkessä et kenttätreenit jatkukoon, jos vaan toi sade hetkeksi taukois. Miten voi olla, et viikolla on niin hienot kelit ja viikonloppuna sataa koko ajan?
 Me käytiin lauantai-illan ratoksi Kirsin kanssa ajamassa Palloa melko pimeydessä ja vitsi et oli tyyppi rento ja tyytyväinen. On se eri polle kun muutamassa kuukaudessa oppii kaiken ottalampuista omiin hoodeihin. Yksin lähtee lenkille puskiin ihan kiltisti, eikä haittaa pimeyskään.

26.9.19 Eka kerta ottalamppu, hui!

 Tosiaan ekan kerran kun läväytin Pallon selässä ottalmpun päälle se lähti karkuun. Kiltisti pysähtyi kuitenkin äänellä ja sittenhän me lähettiin maastoon kattelemaan maailmaa ottalampun valossa. Sittemmin on lamput tulleet tutuiksi eikä niitä enää hötkyillä.

31.10.19

 Tekevällehän aina sattuu ja koska mä oon varsinainen touhutiina sattuu mulle usein jotain. Onneksi ei yleensä kovasti ;) Yks ilta mönkisin Tangon kans kentälle, kiipustiin kyytiin ja menoksi. Heppa taipui ihmeesti ulos ja kääntyi oudosti. Mulla oli ohjat ristissä... Tango siis pysähtyi mulkoilemaan mua kun annoin niin ristiriitaisia ohjeita, fiksu tyttö.

13.10.19 Tälläsiäkin päiviä on osunut kohdalle =)

 Sunnuntaina mä kävin ensin Paten kanssa maastossa, just kun sade sopivasti taukosi. Sitten me lähdettiin vielä Jaanan kanssa nuorison kanssa sateeseen kävelemään. On se vaan ihanaa, vaikkei ikkunasta siltä näytäkkään. Möngittiin pari tuntia uusissa metsämaisemissa, eikä paleltu yhtään kun oli kunnon varusteet. Enää ei paljon päivän valoa riitä, niin se pukkas hämärää neljän aikaan kun päästiin takas kotiin.

10.11.19 Pate tuli lenkiltä.

 Tässä vielä Pallo syyskuussa kun oli vielä valoa ja suurin osa lehdistäkin vielä puissa. Reilu kuukausi ja lähdetään taas valoa kohti!

29.9.19

Ratsuhevosen valmennusluento 6.11.19 Metsämäki

 Eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä piti luennon ratsuhevosen valmennusfysiologiasta ja valmennuksesta Mesämäessä keskiviikkona 6.11 ja me oltiin Marrun kanssa siellä tikkana paikalla kuuntelemassa.
 Mä kirjoittelen hieman ajatuksia, jotka mulle jäi mieleen luennosta ja mitkä koen itselleni tärkeäksi juuri nyt ja tässä hetkessä. Ei siis mitään totuuksia, vaan mielipiteitä tästä asiasta. Ja maailma mielipiteineen ja tietoineen muuttuu koko ajan.

22..9.19 Tangon korvat maastoreissulla.

 Kun ratsuista puhutaan on itsestään selvää, että ratsastajan pitäisi huolehtia omasta kehon hallinnastaan, jotta on tasapainoa, liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä. Mä lisäisin tähän myös painon hallinnan ja tästähän on nyt tutkimustulostakin. Tietysti ratsastajalla pitäisi olla myös realistinen käsitys omasta taitotasostaan ja mä kyllä kuuluun niihin, jotka kuvittelevat osaavansa enemmän kuin osaavat.... Sillon tällöin onneksi tulee tipahdettua maan tasalle, ihan sanan mukaisesti. Ja lisäisin vielä kyvyn lukea hevosta. Hevonen voi olla monesta syystä väsynyt/ keskittymiskyvytön, jolloin esimerkiksi kentällä työskentely on fiksua vaihtaa rentoon maastolenkkiin, jos nyt ylipäätään on pakko tehdä jotain.

 Ratsun suorituskykyyn vaikuttaa tietysti sen luonne. Kaikki eivät siedä yhtä paljon rasitusta ja jännittynyt hevonen rasittuu paljon enemmän. Jännitys kuormittaa enemmän kuin varsinainen työ, jolloin lihasten verenkierto heikkenee, syntyy maitohappoa jolloin syntyy lihasvaurioita, joka taas aiheiuttaa kipua ja se taas lisää jännitystä.
 Hevosen psyykkinen suorituskyky, kuinka paljon treenataan kerrallaan? Kuinka kauan? Hevoset ovat kuin pikku lapsia, ne tarvitsevat täsmällisen käsittelyn tallissa ja osa tarvitsee myös taitavan ratsastajan. Tässä mä komppaan Seppoa, hevoset on ikionnellisia kun niiden elämässä ei mikään muutu. Samaa heinää päivästä toiseen, samat kaverit, samat lenkit....

 Hevosten fyysinen suorituskyky on jalostuksen myötä kasvanut ja niiden luonne on sellainen, että niiden ylirasittaminen on helppoa. Ja vaikka vaikka kapasiteetti on kasvanut, ei tukikudosten rakenne ole kasvanut. Rasitusvammojen riski siis kasvaa.. Kaikki eivät rakenteensakaan puolesta kestä yhtä paljon rasitusta ja esimerkiksi jalka-asennot ovat tässä tärkeässä asemassa. Toki kasvavilla hevosella voi olla myös kasvuhäiriöisen aiheuttamia muutoksia. Jalan joustomekanismiin vaikuttavat vuohinen (liian pysty/ vento), kavion muoto, kengitys ja liike. Astuuko hevonen kärki edellä? Miksi?

 Miten me voidaan ehkäistä rasitusvammoja?

 Ylipaino. Sekä hevosen, että ratsastajan ylipaino, eli kaikki huolehtimaan painon pysymisestä normaalilukemissa. Suomenhevosten kanssa se on niiiiiiin helppoa.....

 Koska hevonen on luonnostaan etupainoinen, tulisi painoa siirtää takaosalle. Tästä mä olin niin iloinen, koska tätä mä jumppaan aina. Kiva että joku on samaa mieltä ja sanoo sen. Mun mielestä etupainoinen hevonen on ratsastaessa kuin kottikärry, se kippaa....

 Samoin mä olin onnellinen kun Seppo sanoi, että ei turhaa juoksuttamista. Tottakai hevosen pitää osata juoksutus ja käskyt maasta, mutta juoksuttamisella pitää aina olla tarkoitus. Kunnon vermeet päälle ja tehdään oikeasti jotain, eikä vaan riimussa turhat virrat pois. Eikä ympyrällä juoksuttaminen tee millekkään nivelelle tai jänteelle hyvää aiheuttamansa kiertoväännön vuoksi. Toki ratsastaminen ympyrällä tekee saman kiertoväännön, mutta ainakin minä suoristan hevosen ympyrältä aika nopsaan onnistuneen suorituksen jälkeen.

 Oi armas Suomen maamme ja tarhojen pohjat. Nivelille huonoa ovat kovat ja epätasaiset pohjat, kun taas jänteille huonoa on pettävä, upottava pohja ja yllättävät pohjan vaihtelut. No pakastaa, sataa lunta, siiten vettä, sit taas pakkasta... Kaikkea tässä alkutalvella löytyy, mutta ulkona ne pollet rämpii.

 Siitä päästiinkin seuraavaan aiheeseen eli kengitykseen. Hyvä kengitys, tarpeeksi usein ja kelien mukaiset kengät.

28.10.19 Halinalle Pallo saa minihokkikengät. Eli 7mm hokit jäisille pinnoille. Pallo tykkää kengittäjästä, onhan tämä nainen =)

 Mitäs virheitä me yleensä teemme? Viikot ollaan töissä/ koulussa ja sitten viikonloppuna treenataan koko viikon ohjelma. Eli saatetaan tehdä liian rankka yksittäinen harjoitus tai lisätä liian nopeasti rasitusta. Tai sitten tehdään koko ajan liian vähän, eikä hevonen koskaan käytä itseään oikein eikä venytä lhaksia. Liikkeitä ei myöskään saa jarruttaa liikaa! Mä komppaan, vaikka aluksi on epämukavaa, niin antaa mennä vaan!

 Meillä tarvitsisi olla realistinen käsitys siitä, kuinka hyvää kuntoa me tarvitaan. Tunnin valmennus vai 120km matkaratsastus? Kun hevonen on hyvässä kunnossa sen onnettomuusriski kasvaa. Jollei sitä yhtäkkiä liikutetakkaan, se liikuttaa kyllä itse itsensä...
 Kun harjoitellaan, tulisi elimistön tasapainotilaa järkyttää sopivasti. Ne ominaisuudet kehittyvät joita harjoitellaan ja tässä tulisi muistaa säännöllisyys. Palautumisaika on tärkeä, koska harjoitusvaikutukset syntyvät levon tai kevennetyn harjoituksen aikana. Kun palautumisaika on liian lyhyt laskee suorituskyky, mikä taas lisää vammariskiä.

 Ja sitten, oikea ruoka. Ruuan tulisi täyttää energian tarve ja rakenteellisten aineiden tarve. Lihas ei kehity, jos on energian/ valkuaisen puute.

 Ja jee, Seppo käski maastoon! Suurin osa positiivisista terveysvaikutuksista saadaan varsin kohtuullisella rasituksella ja peruskestävyys on erityisen tärkeää nuorilla, koska se vahvistaa jänteitä, nivelsiteitä, luustoa ja kavioita. Jos nuorilla lihakset joutuvat koville on iso riski tukikudosten ylirasitukselle. Mä niin komppaan, maastoilu on nuorisolle vielä terapeuttisempaa ja hyödyllisempää kuin tädin päälle. On  jos jonkin näköistä pohjaa ja nähdään paljon uusia asioita metsäkoneista, puimureihin, lastenvaunuihin, lehmiin ja kaiken näköisiin koiriin. Ja paljon kaikkea muuta.
 Lisäksi Hyyppä käski lisätä ensin matkaa ja sitten vasta vauhtia. Kovilla nopeuksilla myös pitäisi olla erittäin hyvä pohja.
 Maastossa ratsastaminen kehittää/ ylläpitää eteenpäin pyrkimystä, mutta määrä ei korvaa laatua maastossakaan. Ei pelkkää löntystelyä! (Ei oo pelkoo noitten nuorten kaa...)
 Jos eteenpäin pyrkimys häviää jäävät takajalat taakse ja selän käyttö häviää!

 Lisäksi saatiin muistutus vielä lämmittelyn tärkeydestä, varsinkin ennen nopeaa suoritusta. Lämmityksen hyötynä hengitystiheys, sydämen syke ja hemoglobiini nousevat jolloin veri ohjautuu lihaksille ja lihaksen hapen käyttö tehostuu (ei maitohappoa ja kipua). Lämmitys parantaa lihaskalvojen ja tukikudosten elastisuutta.
 Samoin loppuverkka on tärkeä. Se hidastaa sykkeen ja hengityksen palautumista ja ylläpitää lisääntynyttä energian tarvetta, jolloin maitohapon käyttö energian raaka-aineeksi lisääntyy ja lihakset palautuvat paremmin lähelle lepopituutta.

 Kun rakennetaan hevoselle voimaa sen askelpituus, liikkeiden hallinta ja tasapaino paranevat. Treenisssä meidän pitäisi huomioida rasittavuus eli kokoamisaste, liikkeiden lukumäärä tai hyppyjen määrä ja matka. Esteiden korkeus vaikuttaa rasittavuuteen paljon. Seppo suositteli jumppasarjoja, mäkiä ja lumessa kahlaamista, myös kouluhevosille (maastoilun lisäksi).
 Hevoselle on tärkeää teveyden puolesta olla suora ja kaikki hevosethan ovat luonnostaan vinoja.. Kouluratsastsastus venyttää lihaksia

 Ja lopuksi. muista nestetasapaino, koska kuivuus aiheuttaa lihaksiin vaurioita. Hevonen ei myöskään syö suolakivestä tarpeeksi, joten muista suolan lisäys. Mä ainakin tiedän, ettei kaikilla hepoilla ole edes sitä suolakiveä :(

29.9.19 Pallo kentällä keräilemässä takapäätä alle. Ei oo kottikärry ei.

 Ja eiku ottalamppua päähän ja maastoon!!!  =)