Smurffitäti

 Omppu lähti tänään heti aamulla lenkille ennen räntäsadetta. Laitoin varalta suojatkin jalkoihin josko pomppii ja liukastelee tuulessa. Tiet piti kyllä mutta kivikovat ne oli. Me siis käveltiin jäätävässä tuulessa. Tai siis poni käveli, tänään taas ihan nätisti, ja mä jäädyin vaikka oli pilkkihaalarit päällä. Hanskakin tipahti kun sähläsin kameran kanssa, tosin löysin sen takas päin tullessa, mut olishan se tassua lämmittänyt paremmin matkassa.. Mettässä oli puu kaatunut tielle ettei päästy perille asti. Olin tosiaan varmaan jo ihan sininen ku päästiin kotiin.

Omppu lenkillä, ei niin kauheen kylmältä NÄYTÄ...
 

 Sulattelin nenäni ja painuin satuloimaan Paten. Mentiin räntäsateessa ja kovassa tuulessa pellolle. Jätettiin ravisiirtymät toiseen kertaan koska pohja oli niin kova ja liukas.
 Lunta kun tulee saa pellolle hyvät "tiet" mutta tänään kuviteltiin kenttä ojan viereen. Tehtiin ensin neliskanttista kahdeksikkoa niin että pitkälle sivulle siirryttäessä väistettiin pari askelta ulos ja tehtiin siitä voltti. Harjoituksessa ei tule kun pari askelta suoraan ja taas ollaan kääntymässä johonkin suuntaan, itse asiassa aika vaikea, eikä ratsastaja voi matkustaa yhtään jos haluaa oikeat asetukset ja täsmälliset tiet. Usean yrityksen jälkeen se meni aika hyvin. Väisteltiin taas siksakkia niin että otin välillä sulkutaivutusta. Ne meni hyvin heti. Sitten vaan käveltiin. Pate oli selkeesti aika virkeellä tuulella, selkään tuntee hyvin kun peppu kevenee ku ärsyttää mokoma vääntäminen vaan, tekis mieli pomppia... Mut oli ihan nätisti kuitenki.

 Kylmäsin jalkoja tällä kertaa 50 minuuttia ja sit jalat tuntu viileiltä. Läträsin linimenttiäkin vielä. En jaksanu odotella käytävällä jäähdytystä ni paiskasin pollen patjoineen tarhaan ja hakkasin odotellessa pari tolppaa ja muuta tähdellistä. Ei se ainakaan vielä laittanu patjoja palasiks. Täytyy vaan muistaa käydä ottaa ne pois =) Ja nyt olin sit litimärkäki.

Sit mennään

Ja räntä lentää

                                          Yhtää ei oo pyöree...

                                          Heippa, sin män

Pimeetä menoa edelleen

 Tiistaina Pate pääsi taas pellolle kävelemään. Mari lähti Jassen kans seuraks, siinä käpöstellessä on hyvä juoruta. Pari pikku pukkia tuli ensin protestiks, jostain... Sit Pate olikin hyvä taas. Toistettiin sunnuntain treeni lyhyemmän kaavan mukaan eli totesin vaan että avut meni tällä kertaa heti läpi, hyvä ja jatkettiin kävelyä. Puolentoista tunnin kuluttua Pate käveli rauhallisesti pitkänä =)

 Torstaina olisi taas ollut Paten kävelytyspäivä mut tuuli ihan hemmetisti. Se sotkikin suunnitelmat hyvin: Omppu piti myös ajaa joku ilta, keskiviikon lusisin töissä iltamyöhään eikä Pate nyt voi pitää montaa päivää vapaata. Kahta ei illalla ehdi liikuttaa, ainakaan jos meinaa hetken nukkuakkin..
Eli poni parka joutuu odottamaan viikonvaihdetta, samoin Julia, joka on monta päivää ollut lähdössä ajamaan.
 Korjasin sitten Paten sinisen fleeceloimen joka oli kokenut kohtalonsa. Sen loimille näyttää käyvän samalla tavalla kuin mun vaatteille että ne kutistuu pesukoneessa... Katoinkin että loimi oli vähän ahdistavan näköinen kun sunnuntaina laitoin sen lenkin jälkeen ja Pate olikin repinyt sitä. Löytyi sieltä kasasta vähän suuremmankin olonen, keskiviikko-aamulla ei loimee ollu revitty.

 Tänään Pate pääsi taas pellolle. Joka paikka oli jäässä ja pohjat siis kivikovat. Puol tuntia väännettiin, ihan vaan siks ku Pate oli kaks päivää seissy ettei taas mee ihan vitipääks.. Huomenna pidempi treeni, jos ihan siirtymiä otettas.. Sunnuntaina pitäiski taas myrskytä.
 Pate oli tänään ihan jes, vaikka oltiin pilkkopimees ja yksin. Vasen puoli vaati taas vähän ääntäkin mut löytyhän ne korvat ja sisätakajalkakin. Perussettiä: avoja, voltteja, pysähdyksiä, luhennys-pidennys ja väistöjä sik-sakkina. Suunnanvaihdot oli taas kyllä hakusessa. Tarttis varmaan kokeilla toisella satulallakin ja mä olen itse myös vino :(

 Kylmäsin Paten jalkoja uusilla patjoilla noin kakskyt minsaa, tiedä riittääkö se tollaselle karvapallolle, taitaa siinä kylmetä vaan karvat... Mielenkiinnolla odottelen mitä mieskultani niistä patjoista sanoo. Ne kun ei oo ihan pienet ja heppakamoja on muutenkin joka paikassa, nyt siis myös pakastimessa....
Letkutus on varmaan tehokkain tapa kylmätä mutta en saa pakkasilla tehtyä sitä kun ei oo pesupaikkaa, enkä oikeen usko noihin linimentteihin, vaikka vaikuttais niilläkin läträäminen jotain vaikuttavan.
 Joulupukki oli tuonut muutakin kun noi kylmäyspatjat etukäteen =) Oih, ja sit ku ne paketit aukee mennään jo kevättä kohti!


Pate mussukka



Mikä tää on?

Voi... Pakko kärsiä.... Ei pysty liikkumaan...

                                                                    Vinkis <3

Kävelyä kävelyä

 Lauantaina hain heiniä kun olin kotiutunut niitä rahoja tienaamasta. Pate sai lepuuttaa taas päivän kinttuaan. Mies ihuna oli vaihtanu Paten hiekan, ihanaa. Se meinaan haisi, Pate kun on kusta lorottanu siihen samaan kohtaan kuukausikaupalla. Siihen on kyl tuotu lisää hiekkaa mut ei oo otettu pois.
 Pollet on perjantaista asti saanu taas Green Linea, sen verran et saan kaikki jauhot menemään alas. Pateltahan oli kaikki pois kivennäiskeksiä lukuun ottamatta ja Omppu on saanu rapinaruokaa ihan vaan ku toinenki saa et sekään ei oo saanu mitään muuten ku lenkkipäivinä. Ja sain kauheen stressin ku tajusin et se Pate-ahmatti on seissy kuukausitolkulla hiekalla et nyt sillä varmaan on hiekkaa suolessa, se kun syö kaiken niin tarkkaan. Kaverikulta lupasi taas kerran tuoda mulle purkin.. Laitetaan ne siis molemmat psylliumkuurille heti ku saan sen mömmön.

 Tänään lähdettiinkin heti aamulla Paten kans sänkkärille koska päivälle oli paljon ohjelmaa. Sänkkäri oli sopivasti jäässä käyntitreenille, tie olikin kivikova. Aurinkokin suvaitsi paistaa ja mies kävi räpsimässä muutaman kuvan. Tiedossa siis paljon kuvasaastetta.

  Ensin lämmiteltiin ihan vaan kävelemällä hetki mut koska siitä se vauhti heti kiihtyy aloiteltiin taivuttelemaan. Koitin pitää pitkähköt ohjat että saisi venytettyä päätään niin halutessaan. Tein avoa niin että siirtelin vaan peppua puolelta toiselle asetuksesta niin välittämättä jolloin vauhti heti hiljenee ja takajalat pääsee töihin. Siirryin kahdeksikkolle tehden voltin aina sillon tällön ja koitin saada vasemman pohkeen läpi sekä keskelle nätin asetuksen vaihdon. Lisäsin vielä pysähdyksen sinne tänne. Mulla on vasen lonkka vähän kärsiny et pitää muistaa avata se ja rentouttaa, muuten kaadan pollen ite lonkalla ja pidän pohkeella vastaan. Ei hyvä, polle parka... No kun vasen puoli alko olla jes eikä kopukka kipannu kylki edellä sisään siirryin väistöihin.

Vasemman puolen tahkoominen

 No yllättäen kun tahkosin sitä vasenta puolta se liikkuikin paljon paremmin oikeelle ja väisti sitä vasenta pohjetta. Aika vääntämistä se vielä oli, tais akka väistää enemmän kun polle. Asetuksesta en edelleenkään välittänyt, pääasia et ohjat pysy mulla.
 Ratsastin vielä neliötä niin että ajattelin takaosakäännöksen kulmiin, keräsin siitä käynnin, pidensin käynnin ja uus kulma, molempiin suuntiin. Sit koitettiin kävellä lopuks pitkällä ohjalla ja se melkeen onnistui isolla kahdeksikolla. Kolme varttia tahkottiin, se riitti tälle päivälle.
 Mun mielestä se oli aika hyvä tänään ja jo ihan keskittyikin eikä vaan koheltanu. Eikä pomppinu ja riekkunu. Pysyi ainakin välillä kevyenä eikä lähteny raviin ku kaks kertaa ja niistäkin siirtyi heti pienellä pidätteellä takaisin käyntiin. Ja sit pörisi ja pärski: mää juoksin =) Kotiin tultiinkin jotain jogia mut se on eri asia se.

Molemmat vääntää =)

Se menee sittenki ja keskittyykin vielä

                                          Lähteehän se sujumaan

                                          Mut isi on tuolla edessä, mennään sinne....

                                          Liikkuuhan ne jalat

                                          Lempipuuhassaan...

 Lähdettiin vielä illalla Julian kans kävelyttämään Omppua ottavalojen kans. Se raukka on edelleen kesäkengässä, joten mentiin sänkkärille kurvailemaan hetkeks. Sen verran lunta tuli tohon kivikovalle tielle et se oli tosi liukas. Ompun pikkukaviot on ihme lumenkerääjät, sille tulee tilsat aina heti et haluaisin kyl heti ne tilsakumitkin. Ne hokit noihin palloihin mitään auta. Mut sit tarttis olla jo kunnon talvi... Astuukohan se jotenkin niin pystyyn et nakuttaa sen lumen sinne tinttaan, eikä ne pallot lennä ravissakaan pois. Omppuli oli taas ihan jes. Ei siinä pellolla kauan viitsitty mennä, on sen verran raskas pohja ponille.

Lenkkiseuraa pimeyteen

 Keskiviikkona Pate pääsi kävelylle. Naapurin Mari suostui seuraksi Jasse-ruunan kanssa eteen kävelemään. Mari pitää Korvensuun kouluratsastuskoulua ja vetää kursseja/ tunteja kaiken tasoisille ratsukoille ja hyvin koulutettu kopukka on loistoseuraa tälläselle viiropäälle joka on keränny virtaa laatikossa muutaman kuukauden.
 Pate ja Jasse on vanhat kamut, kesällä Jasse oli Paten seurana laitumella kun Omppu oli pidemällä näyttelyreissulla. Pate on siis hyvä vetää Jassen pehvaan kii ku alkaa vauhti liikaa kiihtyä. Lenkillä Pate vaan keräs käyntiä niin että höyrys, ja ettei käynti oo liikuntaa muka... Eikä se kopuroinu. Mun mielest toi ei oo pitkä matka mut tais tunti mennä... Mukava kun on kamuja jotka jeesaa, en olis vielä uskaltanu tonne pimeeseen yksin pomppimaan. Kohta Paten selkä jumittaa jollei suostu kävelemään pidempänä...
 Pate on pulskistunu niin et satulavyö menee just ja just kii... Saadaan HIUKAN kävellä kupua pienemmäks. Ja täti vaihtoi talvivarusteisiin et toppavaatteissa mennään. Mut oli se järkytys taas tamineissa kammeta ittensä tonne ylös. Ja mähän en oo lihonu, Pate vaan....


Voitasko vaik jo mennä??

Jasse ja Mari

Torstaina laitoin ensimmäiset jouluvalot =)

 Jihaa, mul on matokuurit =) Mies haki tänään...
 Hain myös Patelle Supremen MSM-mömmöä, siinä on glukosamiinia, kondroiinisulfaattia ja mangaania. Meidän kaupassa ei ollut muuta vaihtoehtoa ja kohta ei oo totakaan kun pulju lopettaa. Mikä näistä valmisteista on hyvää mutta kohtuuhintasta? Jotain aion sille nyt ruveta syöttämään, ensin muutaman kuukauden tujumpana kuurina ja sitten ylläpitohoitona.

 Tänään saatiin taas Mari ja Jasse seuraks lenkille. Paten meno oli jo hiukan rauhallisempaa vaikka edelleen se höyrys ku tultiin. Saatiin jo pienet pätkät rauhallisempaa ja pidempää käyntiäkin. Tunti taas köpysteltiin eikä Pate kompuroinut taaskaan. Nyt lupaa pakkasia et josko päästään pellolle taas treenaan jotain liikkeitäkin. Jasse vois tulla opettaa Patelle piaffin ;) Ja koska Pate nyt selkeesti jo oli rauhallisempi uskallan jo lähtee sen kans itteksenikin, ainakin pellolle. Tosin ei taida montaa välipäivää kannattaa pitää.

                                          Valmista lenkille

Mari ja Jasse, lenkkiseuralaiset

                                  Nukkumaan ja ennen kaikkee ruokaa =) Ettei laihru pikkune

Ottalamppu on pop

 Mieheni mukaan Pate oli tänään ollut tosi tomera ja hyväntuulinen päiväheiniä saadessaan. Ehkä se on tyytyväinen kun pääsi eilen oikeisiin hommiin =) Huomenna olisi tarkoitus jatkaa jos saan seuraa. Tai sit köpöttelen pihalla. Mut ihanaa ku voi taas lähteä ratsastamaan jos haluaa. Vaikka yöllä =)

 Omppu pääsi tänään puolen tunnin rauhalliselle lenkille. Ei se onneks onnu. Oli taas ihan pilkkopimeetä ja sumppusta ja poni oli oikeen mallikelpoinen. Ei tietoakaan riekkumisesta tai uukkareista, köpötteli vaan reippaasti ja pärski. Taidan laittaa sillee kuutamolla silmälaput... Huput sillä nyt olikin.
 Ompun kengät alkaa oleen löysät ja kaviot pitkät et tulis nyt sitä lunta jo. Olis niin paljon valosampaankin. Toivotaan nyt hiukan lunta, luultavasti saadaan metri ja kolkyt astet pakkasta. Sit kiroillaan. Lupasivat nyt ens viikolla talvea =) Tulis vaa et pääsis sillä yhdellä kengityksellä *huoh* T:köyhä

Poninhoitaja kiillottamassa, Pate ei just oo mustasukkanen. Heinät jää toiseks..

Kiiltävä ponineiti

No ei oo kivaa, mitä siinä tollotat...

                                          Sit mentiin pimeyteen...

 Lääkekaappiin tuli päivitettyä puuttuva parafiiniöljy, jota toivottavasti ei koskaan tarvita ja läjä ruiskuja. Lisäsin vielä ostoslistaan pinsetit, joita tarvii aina ja jotka aina on hukassa. Patella oli kesällä yksi punkki, kissoista niitä on löytyny useampi. Voi kai niitä pinsettejä muuhunkin tarvita. Ja pikku sakset. Mulla on joka paikassa omat sakset omalla paikallaan niin niitä ei tarvii koskaan etsiä.

                            Kirja on kuvausrekvisiittaa, en oo vielä keksiny sille muuta käyttöä...

                                                 Kesken unien herätetty rinsessakoiruli <3

Kotisänkkärillä vihdoinkin

 Sunnuntai aamuna heräsin ennen kelloa siihen että kuulosti kuin kattopellit lähtisivät irti. No Einohan se siellä rytisti, kattopellit pysyivät kyllä paikallaan onneksi. Hopsut söivät aamuheinät sisälle ja pääsivät vasta yhdeltätoista ulos miehen vakuuttaessa että katos kyllä pysyy paikallaan. No pysyihän sekin mutta hautasin kyllä haaveet Paten kävelytyksestä ja Ompun ajamisesta kun käpyjä ja oksia tippui pihalla päähän. Tykkään kuitenkin elää.

 Tänään hain lisää tolppia ja eristimiä kun innostuin säätämään ja laudoittamaan vähän tarhoja, kun ei se talvikaan näytä tulevan. Ja lautaaki tarttis lisää. Seuraavaks ärsyttää varmaan kun niitä ei saa enää maalattua tänä vuonna..
 Pate pääsi sänkkärille tänään kävelemään vaikka tänäänkin tuuli ihan hemmetisti. Kokeiltiin ensin kentällä mutta tää pollepa ei voinu kävellä siellä, aivan liian märkää hänelle. Voi naasu ku hänet on nyt hemmoteltu.
 Pelto kantoi hyvin yön pakkasen jäljiltä. Ystävä-naapurini tuli vahtimaan pellon reunaan varmuuden vuoksi. Ja ottamaan muutaman laadukkaan kännykkäkuvan. Tehtiin kahdeksikkoa, avoa ja hiukan väistöjä. Vasen puoli oli aluksi ihan kamala mutta notkistui melkein siedettävälle tasolle. Se on maannut ennenkin mielellään vasemmalle pohkeelle mut nyt ei riitä koko koipi ees. Pari kertaa se kompuroi hiukan, katotaan lopettaako kokonaan kun saadaan sairaskenkä pois ja kavio normaalimittaseksi. Ja vertymään polle hiukan. Pate jopa rentoutui ja sai antaa ohjaakin! Ehkä auttoi kun höpötettiin siinä samalla niin rentouduin itsekkin. Tosin kotiin lähdettäessä Pate ehti mäessä nostaa kolme kertaa laukan ja pomppi siitä sitten vähän, tietty... Kun ei päästetä vaik toinen haluaa.

 Alustavasti oli juttua josko saisin kaverin heposineen seuraks tielle kävelemään joku ilta, saisin olla perähevosena. Pelto menee taas mössöks kun luvatut sateet saapuvat. Ja haluaisin vielä seuraa ainakin pimeellä. Katotaan sit parin viikon päästä kun voidaan ottaa juoksuaskeleita.

 Omppu ei onnu eikä vaikuta muutenkaan kipeeltä mistään kaatumisestaan huolimatta, en vaan ehtiny ajamaan sitä kun lapsukainen tartti mua välillä. Kaahasi kyllä sunnuntaina ympäri tarhaa niitä käpyjä väistellen et on vaihteeks liikkunu tarhassakin.


Pate tänään



Sit mennään...

Rentoutuihan se =)

 

Joka vuosi olen yhtä myöhässä syksyn matokuurin kanssa. Keväällä näytteiden perusteella ei madotettu ja piti sitten syksyllä kattoa. Ei talvella. Enkä sit ottanu niitä kuureja valmiiks mut ens vuonna otan! Koitin soittaa lekurille mut se mitään vastannu, oisin voinu tehä puhelinreseptin jollen ehdi hakea. Yhtenä vuonna tein niinkin.

Mut siitä sit tuli mieleen katella lääkekaappiin ja tyhjentää se. Oon oikee hamsteri hankkimaan kaikkee tällästä tilpehööriä ja sitten niitä vanhentuneita saa nakella huitsin tööttiin. Nytkin lensi tuubeja roskiin, voiskohan niihin laittaa vaikka päivämäärän koska sen on avannut ettei tarttis arvuutella. Kun se permanenttitussi on siinä viereisessä kaapissa. Enkä kaikkee roinaa muista kyl hommanneenikaan. Lääkekaapin sisällön lisäks löytyy kassillinen kaiken maailmaan lakanajuttuja, vahakangasta, muovia, jesaria, sakset ja puol kaapillista tietty pyyhkeitä. Ja pinteleitä tietty joka lähtöön. Sisällä on lääkekaapissa teippejä, niistä kuivuu kuitenkin liimat et otan sieltä jos tarviin.

Mut mitä siellä kaapissa tarttis olla?

Ja mikä on ihan turhaa?

Jotain suurempaa kun tulee niin tää täti ainakin soitaa kirkuen eläinlääkärin paikalle.

Lääkekaapin sisältö

 

Tilannekatsaus

 Mieheni, joka pääsee kotiin valoisaan aikaan, kävelytti Paten maanantaina ja keskiviikkona. Keskiviikkona meno oli jo rauhallisempaa, pomppimisesta kun pääsee pikku ympyrälle laittamaan takajalkoja ristiin. Polle vaikutti heti tyytyväisemmältä ku oli hiukan päässyt hiekkalaatikostaan maailmalle. Seisottamisviikot alkaa olemaan lusittu...

 Keskiviikkona ajettiin Julian kans kohtuu reipas ja tomppeli poni kuutamossa. Naapurin kattikin juoksi tiellä vastaan silmät vaan kiiluen meijän ottalamppujen valossa, Omppu heitti uukkarit, ja oli taas tosi tyytyväinen itteensä kun sitten joutuikin jatkamaan matkaansa. Hän on niin rohkea, pärskis! Sit tulikin pukkeja ku juostiin, ojat oli täynnä T-rexejä vähintään... Hetken jo ajattelin josko on jostain kipeä kun pukit niin herkässä mut taitaa toi seuraneitinä olo tehdä tehtävänsä. Eihän se mihinkä liiku ku hänen mies on laatikossa ni hän kököttää siinä vieressä.

 Tänään Pate pääsi reilun kahdenkymmenen minuutin "kävelylle". Äiti oli seurana auttamassa koska menin tielle. Pate oli täynnä virtaa ja onnistuikin laukkaamaan mäen ylös äitin taapertaessa vieressä, eli siis kävelyvauhtia. Mutku hän tahtoo laukata! Koitti muutenkin nostaa laukkaa koko ajan, pienen pätkän sain melkeen kunnon käyntiä. On siinä jarrut mut esittää sit kaikki piffit ja paffit ylös kun ei pääse eteen. Tovi menee ennen kun saadaan jotain rentoutta touhuun. Varsinkin kun ei se tahdo rentoutua muutenkaan. Nyt on turha harjotella yhtään mitään, ja mä kun suunnittelin pydähdystreenejä ja kaiken maailman taivutuksia... Pah. Mut yhtään se ei kompuroinut. Laitoin putsit ettei polje sairaskenkää pois ja pintelit tietty et muistaa etujalakojen olemassaolon. Letkutin lättäräpylän vielä kylmäks.

 Omppu juoksutettiin ympyrällä kera yhden esteen. Se riekku niin et kaatuskin kerran, ihme on jos jalka ei yhtään revähtäny. Huomenna ajan sen jollei se onnu. Huomaa kyllä ettei tarhassa tehdä mitään muuta kun syödään ja paskotaan.

 En saa nyt kuvia puhelimesta millään ilveellä siirrettyä et kaivoin muutaman viime kesäsen kuvan.

Omppu ja Julia heinäkuussa

Omppu ja Linda heinäkuussa

Paten kanssa kolmen sarjaa harjottelemassa heinäkuussa

Normisunnuntai

 Tänään lähdettiin maastoon Masan kans. Sit ku olin ensin ripustanu jouluvalot kuuseen =) Ne ei siis pala vielä mut ovatpahan valmiina, ettei tarvi pimeessä asentaa, eikä rämpii hangessa jos sitä lunta nyt koskaan tulee.
 Laitoin sadetakin päälle ja siitä varmaan johtuen ei tullu ku pikku ripsua. Masa ei takista ollu moksiskaan vaikkei sillä ennen oo sellasella ratsastettu. Meillä oli nyt ollu pikku tauko et Masa oli aluks vähän kohmeinen ja sadesäästä johtuen otin sen tallista lenkille, ei ollu sit verkannu tarhassakaan. Käveltiin siis ensin pitkä tovi eikä se ravipätkistäkään vielä oikein lämmenny. Mut laukoista lämmettiin senkin edestä. Herra paineli häntä tötteröllä ja sit nähtiin mörköjä puskissa pari kilometriä. Tätiratsastajakin joutui ihan keskittymään eikä vaan matkustamaan.

Masa lähdössä lenksulle

Vähänkö söpö

 Ja tein ruokaaki tänään. Eilen oikeesti unohdin! Luulis nyt nälkäki tulevan mut ei, ja mukelotkin oli syöny karkkia sen verran etteivät kysyneet mitä tänään on ruuaksi. Sit mä niinku unohdin koko ruuan...
 Lähdin vielä ajamaan Ompun pimeyteen. Se oli aluks vähän sätky, ilmeisesti nyt näki jotain möröjä, kuu kun pilkahteli pilvien välistä. Yhen uukkarin se heitti aluks. Ihan kiva ku polle kääntyy pennin päällä kärrytkin perässä mut ei niin kiva ku se tekee sen myös ihan ilman käskyä. Ja nopeesti.
 Hölköteltiin vähän enemmän koska nyt kärreillä oli vähemmän painoa kun olin yksin liikenteessä. Se hölköttelee aika varovaisen oloisesti pimeessä, ei taida tykätä kun ei nää mihin astuu. Kukapa tykkäis... Silloin kun poni tuli mulle se ei millään tajunnu et voidaan myös ihan vaan kävellä maastossa, kärryt perässä tai ei. Ihan samoin kuin Pate. Kävelytin niitä molempia pitkät matkat... Ja pyllyn kipeeks, Pate meinaan KÄVELEE eikä valu. Nykyään kävelylenkitkin onnistuu mut mitä enemmän juostaan sitä enemmän poni kuumuu. Tänään Omppu oli taas ihan mukava ajettava. Sitä uukkaria luukuun ottamatta.

Tomera ponineiti haettu tarhasta

 Pate jäi syömään heiniä tyytyväisenä mut roikku ovella ja nuoli taas mut ku tultiin, se ei nyt ymmärrä miks poni vaan pääsee ja hän ei ollenkaan. On se tyytyväinen ku sitä hoitelee mut taitaa jo kaivata lenkille hänkin...

                                          Pate heinäkuussa

 Sit pesin satulahuopia, riimuja ja suojia ja totesin pyykkikasaa kaivellessani et valjashuoneessa on räjähtäny. Hirvee sotku. Turvetta, kuraa, lehtiä ja kamat hujan hajan. Kuka kumma siellä sotkee ku siel ei käy ku mä? Ja millä saan sen näyttämään tältä koko ajan ku näissä kuvissa? Kuvat otin keväällä ku siivosin. Kaapeissa on vetokorit jotka muuten on tosi näppärät loimille ja satulahuoville. Niitä sais kyllä olla enemmän... Lukeekohan mun mies tätä? *vink, vink* Ja nää meijän karvapallothan TARVII kymmeniä loimia...

Kakkua

Meillä on kolmet synttärit marraskuussa (+isänpäivä) eli tää on leiponu. Ja syöny. Pylly senkun levii... No oon siivonnukki jatkuvasti et vieraat mahtuu sisälle.
 Pate pääsi tänään kävelemään pihalle mieheni kanssa. Ei kuulemma kiskonu narusta lainkaan mut kyl se pomppi... Raasu oli ihan tohkeissaan.
 Karsinasta on kiskottu kaikki irti minkä vaan irti voi heppa saada ja väliseinän syöminen hyvässä alussa. Kohta hävii varmaan maalit seinistä. Yritän nyt malttaa kävelyttämisen kanssa kaks viikkoo vielä, jos se kinttu sit kestäis pikku pomputkin ja kolahdukset et saisi kävelyttettyä sen verran et rauhoittuiski vähän. Nää vartin kävelytyksethän oli vaan mielenterveydeks et sen pitäs kävellä nätisti. Katotaan, jos ihan on idiootti kävelytän sitä sit (eli jos karsina on päreinä).

 Julia mankui Omppua ajamaan monta päivää mut jos ei satanu kaatamalla, tuuli hemmetisti sekä satoi et päästiin vasta keskiviikko illalla ajamaan kahden ottalampun voimin. Poni pärski tyytyväisenä heti ku lähdettiin ja oli tosi reipas ja mukava ajettava. Ilmeisesti on niiii pimeet et ei edes oo näkevinään mitään mörköjä. Luulis tuol pimeydessä enemmän sätkyilevän ku päivänvalos. Noh, hän on poni. Ja neitisellanen. Ota niistä selvä.

 Jos ennen on kännykkäkuvien laatu ollu ö-luokkaa on se nyt vieläkin huonompi. Mut pakotettiin vaihtamaan puhelin vaikka vanha pysyi teipillä ihan hyvin kasassa. Mut sillä sai sentään kuvia! Ja satunnaisesti toimi muutenkin. Tällä en saanu jotakuinkin hyvälaatuisena ku videokuvaa ja en oo hiffannu miten sen saa siirrettyä. Ja mun tekniikkakärsivällisyydellä ne ei koskaan mihkä siirrykkä.

Yhtään ei oo pimee

 Tänään pääsin ratsastamaan maastoon mukavalla puoliverisellä ja hyvää seuraaki oli. Eikä satanu. Mitä muuta voi täti lauantaipäivältä toivoa. Et olisi uskaltanu laukata? En uskaltanu =)

Et näin hyviä kuvia... Maastossa jonkun kanssa millä on korvat :)

 Huomenna mennään Masan kanssa ainakin maastoon, luultavasti sadevaatteissa. Kattoo keksiikö jotain muuta. Poninki vois liikuttaa... Mulla on nyt aivan liikaa luppuaikaa, miehel menee hermot mun suunnitelmiin =)

 Muutama huonosta valosta huomimatta hieman parempilaatuisempi kuva meidän "lastenponista". Kuvat otettu 31.1.13, neidillä vaikutti olevan hieman liikaa virtaa juoksutettaessa.

Poing poing

 Et sillee. Pate "käveli" ympyrällä. Ensinnäkin se kompuroi useempaan otteeseen. Miehen mukaan siks ku on vaan seissy. Tarttis varmaan uskoa sitä, se kun ei skitsoo tota jalkaa sillai ku mä. Ja eihän se mihinkä keskittynyt. Korvat vaan pyöri päässä. Ja sit se pomppi. Köyryselkäpomppuja sarjana. Yleisön mielestä niin et ei olis haitannu vaik olis saanu jatkaa matkaa ihan yksinää... Sääli et niist pompuist ei tullu kuvia, nää vaan katto haavi auki =)))
 Joko kävelytän useemmin tai sit annan seistä muutamaan viikon kokonaan ettei tarvi ajatella sitä jalkaa enää lainkaan. *iso huokaus* Ajattelen kuitenki. Ja jännitän selässä niin ettei polle voi kävellä. On pikkasen eri heppa tää muutaman kuukauden seissy kiehuva elikko ku mun jota kuinkin kuuliainen Pate ;)

Se pysähtyi sittenkin

Melkein keskittyy, ohjat tietty VOIS olla lyhemmät...

Sulkua kiitos, joten kuten

 

                                          Synttärikakku kyhättiin aamulla