Keskiviikkona ajettiin Julian kans kohtuu reipas ja tomppeli poni kuutamossa. Naapurin kattikin juoksi tiellä vastaan silmät vaan kiiluen meijän ottalamppujen valossa, Omppu heitti uukkarit, ja oli taas tosi tyytyväinen itteensä kun sitten joutuikin jatkamaan matkaansa. Hän on niin rohkea, pärskis! Sit tulikin pukkeja ku juostiin, ojat oli täynnä T-rexejä vähintään... Hetken jo ajattelin josko on jostain kipeä kun pukit niin herkässä mut taitaa toi seuraneitinä olo tehdä tehtävänsä. Eihän se mihinkä liiku ku hänen mies on laatikossa ni hän kököttää siinä vieressä.
Tänään Pate pääsi reilun kahdenkymmenen minuutin "kävelylle". Äiti oli seurana auttamassa koska menin tielle. Pate oli täynnä virtaa ja onnistuikin laukkaamaan mäen ylös äitin taapertaessa vieressä, eli siis kävelyvauhtia. Mutku hän tahtoo laukata! Koitti muutenkin nostaa laukkaa koko ajan, pienen pätkän sain melkeen kunnon käyntiä. On siinä jarrut mut esittää sit kaikki piffit ja paffit ylös kun ei pääse eteen. Tovi menee ennen kun saadaan jotain rentoutta touhuun. Varsinkin kun ei se tahdo rentoutua muutenkaan. Nyt on turha harjotella yhtään mitään, ja mä kun suunnittelin pydähdystreenejä ja kaiken maailman taivutuksia... Pah. Mut yhtään se ei kompuroinut. Laitoin putsit ettei polje sairaskenkää pois ja pintelit tietty et muistaa etujalakojen olemassaolon. Letkutin lättäräpylän vielä kylmäks.
Omppu juoksutettiin ympyrällä kera yhden esteen. Se riekku niin et kaatuskin kerran, ihme on jos jalka ei yhtään revähtäny. Huomenna ajan sen jollei se onnu. Huomaa kyllä ettei tarhassa tehdä mitään muuta kun syödään ja paskotaan.
En saa nyt kuvia puhelimesta millään ilveellä siirrettyä et kaivoin muutaman viime kesäsen kuvan.
 |
| Omppu ja Julia heinäkuussa |
 |
| Omppu ja Linda heinäkuussa |
 |
| Paten kanssa kolmen sarjaa harjottelemassa heinäkuussa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti