Tästä viikosta täytyy sanoa, että on mukava kun on oma polleystäväni, ihan omalla pihalla. Kaiken kiireen keskellä ehtii kuitenkin yleensä todeta muutokset käytöksessä. Näin huomaa oireet (toivottavasti) ennen kuin jokin alkaa olla todella huonosti. Tosin muuttujia on välillä niin monia, että oikeaan lopputulokseen pääsemiseen menee tädiltä tovi... Ja pitäisi uskoa itseään kun tuntuu, että jokin on huonosti.
Maanataina hepoilla oli vapaapäivä. Joka päivä on tietysti tehty duunia laitumella, kuka nyt eniten ehtii kituusiinsa vetää tuoretta ruohoa...
Tiistaina taapersin Paten kanssa pellolle tekemään kunnon treenin. Maastoiltiin taas hieman ennen ja jälkeen.
Taivuteltiin kaikin tavoin, niin kuin avot, ympyrät ja väistöt, sekä laukkailtiin vastalaukkojakin. Heppa oli mielestäni ihan hyvä. Paitsi, että se ei ottanut itse kuolaimia suuhunsa! Pate ei minulle tullessaan halunnut kuolainta suuhunsa, vaan nosti päänsä taivaisiin. Opetin sen ottamaan kuolaimen itse suuhunsa ja nyt jouduin laittamaan sen. Se ei väistänyt, eikä nostanut päätään, se ei vain ottanut sitä itse.
Keskiviikkona sama juttu kuolaimen kanssa, kun lähdettiin taas pellolle. Nyt oli toinen kuolain. Eikä Pate kulkenutkaan niin hyvin. Se nosti päätään, vaikka muuten toimi ihan hyvin. Julia tuli ottamaan pari kuvaa, kun harjoittelimme tutustumisohjelmaa. Ohjelmahan on helppo, eikä siihen kuulu edes alkutervehdystä. Ja sujuikin ihan hyvin, kun ratsastin taas laukkaosuudet, enkä ainoastaan matkustanut kyydissä. Laukat olivat niin tahmeita, että päästelin vielä lopuksi kunnolla pitkin peltoa, ennen kuin käytiin kävelemässä kunnon loppumaastot.
Pate ei edelleenkään ottanut itse kuolainta suuhunsa, vaikka otin jo keskiviikkona tavallisen nivelen käyttöön. Nämä suitset on säädetty niin, että kuolain on todella alhaalla ja turparemmi niin löysällä kuin sen exfull-koossa vain saa. Pate oli kuitenkin paljon parempi ratsastaa kuin keskiviikkona ja pysyi hyvin alhaalla. Jaloista ei löytynyt mitään vikaa. Silti se mielestäni oli vaan omituinen. Vaikka tekikin mitä pyydettiin.
Valmennus
Perjantai-illalla meillä oli myöhäinen valkku Eevan kanssa meidän pikku läntillä. Hauska valkku, vaikka Pate oli aika potkittava malli. Sillä oli tosi kiva tehdä käynnissäkin töitä. Ne on joka vuosi laitumelle päästyään ihan veteliä, varsinkin jos ovat vielä yötä ulkona. Onneksi ne hukan kuitenkin piristyvät alkusyöminkien mentyä ohi.
Mielestäni hevosen pitää vetelyydestä huolimatta kesällä päästä laitumelle, ainakin hiukan. Se tekee hyvää mahalle ja mielelle.
Valkussa meillä teemana oli, että pysyisin irti suusta. Olin päätellyt, että jotain siellä suussa on pakko olla, kun muualta ei mitään löydy.
Jarrut haettiin siis ympyrältä. Tein ensin käynnissä ja sitten ravissa pienevää ympyrää uralta päädyssä. Pienensin ympyrää aina puoli metriä ja viimeinen ympyrä oli niin mini, että käännyttiin oikeastaan etuosalla, josta suoristus uralle. Haettiin kunnon askeleita siihen uralle siirtymiseen ja tulihan niitä sitten. Pate hiljensi hienosti vauhdin itse ravissakin ympyrän pienentyessä. Välillä vähän turhankin paljon. Enkä ole tottunut pyytämään Patea eteenpäin, koska ei yleensä tarvitse, eli olen siinä aina myöhässä.
Olen vasta tänä keväänä oppinut ratsastamaan nämä pikku mini ympyrät. Kesti kauan ennen kun tajusin, etten voi taivuttaa hevosta näin pienelle ympyrälle, koska sehän ei taivu. Kyllähän olen sen tiennyt, mutta yrittänyttä ei laiteta? On tuntunut jotenkin loogiselta yrittää kuitenkin taivuttaa. Nyt pysyn itse suorassa satulassa ja käytän ulkoapuja tehokkaasti kääntäen ulkoa. Ihan vaan, koska en yritä edes taivuttaa ja nyt homma sujuu.
Ympyröiltä siirryttiin väistöihin. Muutaman kierroksen jälkeen saatiin jo useita kunnon askelia yhteen väistöön, mikä meidän kentällä ei siis ole montaa askelta =) Sekä käynnissä, että ravissa. Vasemmalle väistämien oli huomattavasti vaikeampaa. Tehtiin väistöä pääasiassa lantiota ja painoa käyttäen.
Vielä jatkettiin väistöjä käynnissä niin, että reunassa siirsin vain painon sisäistuinluulle. Paten olisi tästä pitänyt nostaa laukka. Se meinasikin monta kertaa nostaa laukan, mutta siirtyi kuitenkin vaan raviin. Ehkä se ei uskaltanut lähteä laukkaamaan, kun olen niin kiehunut sen nostaessa laukan omia aikojaan. Autoin hieman pohkeella ja tehtiin siten väistöstä nostoja. Pate pysyi aika hyvin käynnissä ja väisti, vaikka siis edelleen kuumuu laukoista.
Loppukäynnit maastoon ja ensi viikolla taas jatketaan treenejä =) Ja taas olisi asiaa, mitä pitäisi harjoitella. Miten me ikinä ehditään???
Väläys
On se hyvä, että tädillä välähtää. Edes joskus. Suu ja seuraus. Eläinlääkäri sanoi käydessään Patella olevan hieman haavoja poskissaan. Enpä sitä silloin sen kummemmin ajatellut, ihmettelin vain mistä moinen voisi johtua? Kun ei ennen ole mitään ollut. Tässä tapauksessa liian pitkä kuolain siis. Voi hemmetti... Meillä on ollut useimmiten sama kuolain käytössä jo monta vuotta ja Pate on selkeästi tykännyt paksusta ja painavasta olympianivelestä. Nyt on jokin vaan muuttunut niin, että se painaa posket hampaisiin.
Ainakin turparemmiä on pikkuhiljaa hilattu ylemmäs ja myös kiristetty reilusti. Aluksi ratsastin turparemmi tosi löysällä ja kuolaimetkin huomattavasti alempana. Pate on myös tuntunut tykkäävän meksikolaisista suitsista, mitä suuresti ihmettelin. Niissä nyt ainakin nenu laitetaan rullalle. Mutta ne eivät purista poskista siitä kohtaa, mistä tämä englantilainen turpis. Lisäksi nyt on Patella koko ajan jotain ruokaa suussa. Se onnistuu nyhtämään puista oksia ja ojanpientareelta heinää aina.
 |
| Kuva: http://www.viljarshop.com/info/kuolaimen-pituus/42/ |
Sunnuntaina kokeilin suoraa omppukuolainta, jonka Pate otti jo melkein itse. Sellainen löytyi nurkista olympiakuolaimena. Aikaisemmin Pate ei pysynyt sillä hanskassa, joten se jäi pois käytöstä kokeilun jälkeen. Turpis oli mukana niinku näön vuoksi.
Pitänee ehkä kuitenkin hakea hackamoretkin varmuuden vuoksi, jotta suu saadaan kuntoon. Ja arpikudos on aina arpikudosta. Asiaa pitänee myös vielä kuitenkin tutkia. Tarpeeksi, ei liian lyhyt suora kuolain voi olla ilman turpista tai meksikolaisissa ihan hyvä vaihtoehto. Voiko kuolaimetonkin painaa posken hampaisiin? Onneksi suun limakalvot paranevat nopsaan. Tarttis tätäkin asiaa opiskella... :( Hepan pitäisi tietysti myös pysyä hanskassa.
Nyt tein vain "liikuntatreenin" ja koitin saada Patelle korvat ilman ohjia. Alkutaivuttelujen jälkeen vaihtelin suuntaa ja askellajeja pääasiassa pelkällä istunnalla. Ravista käyntiin sujui tosi hyvin. Ja
lopuksi myös suunnan vaihtaminen.... Laukkaan oli pakko hieman keriä ohjia, muuten mua vietiin. Pete tuli ottamaan muutaman kuvan, jotta näin miltä Pate näytti. Meillähän on perheessä myös koira nimenltä Peto. Siinä on Peetä kerrakseen =)
Mentiin maastoon vielä, hiukan laukkaa ja käyntiä.
Polle mokoma kiskoi kitusiinsa tukon voikukkaa heti pysähdyttyämme, pikät kun ne ohjat oli... Pari kertaa se myös viskoi päätään. Ärsyttikö ötökät, kukkatuppo suussa, suora kuolain vai sattuiko? Sen kun tietäis. Ainakaan se ei pystynyt syömään yhtä hyvin kuin nivelellä eli luultavasti se... Jarrut toimi tosi hyvin tänään.
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 Korvat on löytynyt ja Pate seuraa istuntaani. |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 |
 |
| 24.5.15 Pate ja Omppu ovat oppineet, että vieraat ovat varsin mukavia! Pate ei aluksi tullut katsomaan lainkaan, mutta nyt viilettää paikalle heti kun Merja huutaa. Merja (mieheni eli Peten äiti) syöttämässä leipää heppasille. |
 |
| 24.5.15 Rapsutusta.... Pitkä nenu =) |
Omppu pääsi
tiistaina taas kentälle juoksemaan sivuohjien kera. Tehtiinkin kunnon treeni, vaikka poni oli kyllä vetelä.
Torstaina kävin ajamassa ponin, samoin
sunnuntaina. Sunnuntaina tehtiinkin kunnolla hommia. Pelto oli ihan priimakunnossa, joten tehtiin siinä kunnon laukkatreeni normipyörähdyksen lisäksi.
 |
| 24.5.15 Omppu söpöilee |
 |
| 24.5.15 Omppu eli Osenta |
 |
| 24.5.15 Pyykkäysoperaatio on alkanut. Se on siis kesä! =) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti