sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Marraskuu

 Marraskuun viimeisiä päiviä viedään tältä vuodelta ja tosi marraskuiset ovat olleet viime päivien kelitkin. Normaali eteläsuomen talvisää taitaa olla kyseessä, eli vettä, myskytuulta, vettä myrskytuulen kera tai muuten vaan synkkää ja harmaata. Onneksi on jouluvalot!

 Tänään oli poikkeus harmaudesta eli aurinko näyttäytyi, eikä edes satanut ennen kuin illemmalla.... Joka tapauksessa viiletin heti kameran kanssa auringon innottamana ja kun kerrankin olin valoisaan aikaan kotonakin!
 Mieheni tuli kentälle ottamaan muutaman kuvan, kun treenattiin Paten kanssa. Vaihteeksi päivänvalossa. Viime viikonloppuna satanut lumi kesti monta päivää sulaa ja viikolla päästiin vasta torstai-illalla kentälle pyörimään kesäkengillä.

29.11.15 Lyhyempää ravia.
 Mieli on heti parempi ja fiilis virkeämpi kun lamppu näkyy. Vaikkakin vaan hetken ja matalalla. Ja kuukauden päästä mennään jo kesää kohti! Terveisin yltiöoptimisti...

29.11.15

29.11.15
  Säilöheinä ei tahtonut millään ensin maistua hepoille. Ilmeisesti sokerit ovat niin alhaalla. Unohdin kysyä analyysit, kun kiireessä hain paalin. Aluksi heinät leviteltiin ja tintattiin maahan...

29.11.15
  Omppu pääsi sunnuntai-aamulenkille tuttuun tyyliin. Rauhallinen, pitkähkö lenkki ja kengätkin pysyi mukana vielä. Ne kilisee jo pahasti, kengittäjää oodotellessa....

29.11.15 Reipas poni lähdössä lenkille.

29.11.15 Aika hieno keli!

 Paten kanssa verkattiin taas maastossa ennen kentällä pyörimistä. Kentällä olikin yllätys, kun naapuri kahden poninsa kanssa oli pitämässä tuntia suokille ratsastajineen. Meidän kenttä on niin pieni, että nyt se oli täynnä hevosta... Varsinkin kun osa aidoista on tipotiessään ja myös osa reunoista siirretty sisemmäs. Olen toki huomannut porukan pyörivän siellä aikaisemminkin, heidän oma kenttänsä on tähän aikaan vuodesta melkoinen uima-allas. Meillä pohja on toistaiseksi vielä hyvä. Eiköhän sekin vielä lätäköksi muutu...

 Toisaalta on hyvä harjoitella tutuissa oloissa, niin että on häiriötä, toisaalta olisi kiva jos hepan korvat olisi ratsastajalla =) Pate oli melkoisen tohkeissaan vieraista, joten suunniteltujen siirtymien lisäksi koottiin hieman käyntiä ja ravia. Oikea pohje ei aluksi mennyt taas lainkaan läpi ja sitä joutui hieman pyörittelemään. Pysähdykset sujuvat jo mistä askellajista vaan melkein aina, samoin siirtymät pysähdyksestä mihin askellajiin vaan. Ravista ja laukasta käyntiin siirtymisiä meidän pitää harjoitella edelleen. Koottua käyntiä tehtiin muutamia oikein mukavia pätkiä. Asetuksen säilyttäminen ja suoristaminen olikin ihan tuskaa, nenu tahtoi näyttää ihan sinne missä joku heppa oli... Loppuravit eteen, alas ja siitä vielä maastoon loppu ravit+käynnit. Oli kuitenkin hyvän mielen treeni =)

29.11.15

29.11.15 Kato mamma poneja!

29.11.15 Hetkittäin korvat myös ratsastajalla.

29.11.15

29.11.15
29.11.15
29.11.15 Loppuraveja

 Mieheni kiikutti tarhaan myös läjän havuja. Ne tuntuvan nyt maistuvan hepoille. Ja niissä on myös hieman puuhaa, ettei tarvitse nahistella. Hepoilla tuntuu olevan nyt hieman tylsää, kun joutuvat huonojen kelien takia tarhaamaan pikku tarhassa. Ja ne ovat kyllä huonon tuulisia, kun sataa jatkuvasti. Toistaiseksi tarhan siivoaminen onnistuu lenkkareissa ilman, että sukat kastuvat.

29.11.15 Nami, havuja!

29.11.15 Kaverin kasassa on ihan varmaan parempia...
 Minähän oli tiistaina hevosen "ensiapu" luennolla, eli siellä käsiteltiin hätätapauksia. Laitan siitä jonkun lyhyen postauksen, kunhan saan aikaiseksi. Herätti se taas jotain ajatuksia, vaikka tuttua asiaahan se pääasiassa oli. Mutta kertaus on opintojen äiti tai jotain.

 Meille piti tulla tällä viikolla soraa kentälle lisää, mutta ei ne sitten ehtineetkään tuoda sitä. Pitäisikö sanoa onneksi? Siirtelin lauantaina kunnon myrskytuulessa kentän aidat, siivosin reunoja ja laitoin salaojaputket valmiiksi ja siinähän se päivä menikin. Jos olisin leikkinyt vielä sen soran kanssa, olisi mennyt myös yöt. Mä kun en osaa jättää mitään puolitiehen. *huoh*

 Huomenna laitetaan sitten vihdoin ne hokkarit koipiin ja Omppu saa lyhennykset suksiinsa. Sitten voisi toi vesisade pikkuhiljaa muuttua vaikka lumeksi...

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

5 vee ja valoa pimeyteen

 Miten nopeasti se aika meneekään. Meillä tuli Paten kanssa tällä viikolla perjantaina täyteen viisi vuotta yhteistä taivalta. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä rutkasti edessä!

 Viikolla paineltiin pitkästä aikaa hieman reippaampaa ja pidempää maastolenkkiäkin. Pimeässä pöpelikössä, kuinkas muuten. Luottopuskapolle painelee mukisematta ootalampun valossa ja ilmeisesti näkee eteensä melko hyvin, koska halusi laukatakkin reippaasti =)


 Hyvä, että liikuttiin pimeässä viikolla, koska viikonloppuna saatiin eteläänkin väliaikainen talvi. Ja meillähän on vielä kesätossut alla, joten hepat saavat muutaman tarhailupäivän. Patella tosin on nastat takana, joten sillä on osittain pitoa. Sääli että lumi sulaa, on heti paljon valoisampaa.

22.11.15 Hieman lunta ja aurinko!
22.11.15 Omppu
  Meillä on töissä "vähän" kiireitä, joten olen viettänyt siellä hieman ylimääräistäkin aikaa. Kotona onkin hommat sitten rästissä... Sunnuntai meni siis tarhaa ja tallia siivotessa, heinää raijaten, valoja virittäen ja jouluruokaa syöden, nami :)

 Vaihdoin vihdoin säilöheinään ja taitaa olla jokavuotinen annosteluongelma. Hepat söi aamuheiniä vielä päiväheinien aikaan, riittäisikö kenties hieman vähemmän? Onneksi on sokerit alhaalla, ettei poni sairastu....

 Ensi viikolla tiedossa on hevosen ensiapuluento, mielenkiintoista!

22.11.15 Söpö (ja pesismaila)
22.11.15 Valoa pimeyteen.

22.11.15 Jouluvalot viritetty!
22.11.15

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Harjoituskoulukisat

 Starttasin tänään Paten kanssa oman seuramme harjoituskoulukisoissa kahdessa luokassa. Ensin Helppo C:2 2000 ja sitten Helppo B / K.N. - SPECIAL 2009.

 Keväällä odotin kovasti näitä harjoituskisoja ja olin tosi pettynyt, kun niitä ei oltukkaan järjestämässä. Nytkin oli toisaan hilkulla järjestäminen.
 Ilmoitin Paten molempiin luokkiin periaatteella, että jos se on aivan huono ekassa luokassa, en ratsasta toista luokkaa lainkaan.

 Mulle on ratojen opettelu olevinaan kovin vaikeaa ja aloitin näiden opiskelun perjaintai-illalla, kun lähtölistat tulivat. Kisaan oli aluksi niin vähän lähtijöitä, ettei järjestäminen ollut varmaa. No enhän tietysti ratoja opetellut, jos se olisikin turhaa... Ihme ja kumma siis, että onnistuin ratsastamaan molemmat radat oikein, vaikka ne olivat molemmat uusia minulle. Ehkä ratojen oppiminenkin helpottaa, kun oppii useamman radan. Ja me ei sitten oltu reenattu minuuttiakkaan.

 Patehan on ollut tosi vähällä liikunnalla, koska on mielestäni ollut niin huono. No, tänään ei huonoa ollut muu kuin käytös. Aluksi. Sillä oli virtaa ihan turhan paljon ja verkkaaminen samassa kehässä muiden, laukkaavien hevosten kanssa oli pikkumiehelle aivan liikaa. Pukkia tuli sarjana useampaan otteeseen ja yhteen nurkkaan oli muuttanut jokin kamala peikkoperhe.
 Sain sen hieman rauhoittumaan ja rentoutumaan ennen ensimmäistä starttia, joka sitten suhattiin läpi.  Toinen startti olikin jo "kivannäköistä menoa". Se myös jaksoi toisenkin luokan tosi hyvin ja oikea laukka alkoi siinä vasta pyöriä kunnolla. Riekkumisesta huolimatta en verkassa juoksuttanut sitä rauhoittaakseni, vaan taivuttelemalla rentoutin sitä käynnissä ja ravissa. Juoksuttamisesta ja laukkaamisesta varsinkin Pate vaan kuumuu.

 Ainakin me palaillaan pikku hiljaa normaaliin liikutukseen. Ei sitä ainakaan mikään tunnu vaivaavan...

 Julia oli mukana ottamassa kuvia. Olin sitten unohtanut poistaa kamerasta kuvat, joten muistikortti tuli täyteen heti ekan luokan alussa. No, jotain kuvia nyt tuli kuitenkin.

15.11.15 Pate riekkui verkassa

15.11.15 Pientä pukkiakin...

15.11.15 Verkkaa. Pikkasen on polle pinkeenä.

15.11.15 Kuski ei enää tiedä itkeä vai nauraa. Nauraa sitten vaan =)
15.11.15
15.11.15 Pate alkaa rauhoittua.

15.11.15 Melkein rauhoittunut.
 Helppo C:2 2000 on tämä luokka, missä on (pitkä) käyntipätkä keskellä. Ihme ja kumma, Pate melkein käveli, vaikkakin kiireisesti. Se olisi voinut stepatakkin koko matkan.
 Toinen pidennys ravissa keventäen meni jo ihan mukavasti.
 Vasen laukka oli ihan kiva, oikea oli varsinaista kuuraa. Viiletettiin siis rata läpi ja koitettiin käydä joka kirjaimella kääntymässä. Hurjat rosentit 56,14%.

15.11.15 Alkutervehdys.... Lähdössä jo.

15.11.15 Suorittamassa.

15.11.15 Paluu uralle täyskaarrosta ja valmistautuminen ympyrälle vasempaan.

15.11.15 Pidennetään ravia keventäen.
 Helppo B / K.N. SPECIAL 2009 menikin paremmin. Pate oli jo rentoutunut, kun kulman peikkoperhe ei syönytkään ponia suihinsa ja sitä pystyi jo ratsastamaan, eikä ainoastaan jarruttamaan. Se taipui mukavasti vasempaankin, nosti laukat täsmällisesti, pysähtyi ja käveli jopa kolmen askeleen pätkänkin täsmällisesti. Tähän olen oikein tyytyväinen. Kuski saisi tietysti ratsastaa tiet vielä tarkemmin ja parantamistahan löytyy aina.
 Oikea laukka alkoi pyöriä ihan hyvin, mutta Pate kaatoi tosi paljon sisälle. Pitänee työstää sitä hieman. Meillä oli nyt vanha satula messissä, joten ainakin pitää koittaa toisella satulalla. Tai sitten se kaatoi vaan sinne, missä kaikki kaverit oli.... Prosentit 59,40%.

 Arvostelut, ei kovin hääviä, mutta hyväksytyt radat =)



Me siis jatketaan harjoituksia. Keräillään taas kuntoa ja painoa takaosalle. Mukavaa, että Pate vaikuttaa olevan kunnossa. Oikeastaan oli kiva, että se oli noin "pirteä". Se tuntui todella omalta itseltään!
 Hokkikenkää laitetaan molemmille kuun lopussa ja odotellaan lumikelejä.


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Melko hyvä, ei hyvä

 Paten kanssa olemme jatkaneet rauhallisesti. Mielestäni se ei edelleenkään ole hyvä, mutta en osaa sanoa mikä mättää. Voipi olla vika ihan mun päässäni ja senhän ei tarvitse olla suuri vika. Tarttis magneettikuvata koko heppa varmaan. Ainakin se arkoo nyt enemmän, kun etukaviot ovat niin pienet. Ainahan se on arkonut hieman, koska kavion pohjat ovat niin matalat ja ohuet. Kentällä sitä ei huomaa, kun pohja on pehmeä, mutta jatkuva kentällä pyöriminen ei taas tee nivelille hyvää.

 Tänä vuonna heinä ainakin vaikuttaa aika kuuralta, höh. Vaikka oli niin hyvä kesä... Hyvä, että on jotain mitä syöttää.
 Tiedossa on ainakin uutta psyllium-kuuria. Paten maha tuntuu olevan hieman löysä välillä. Ompulla taas ei, joten oletan, ettei se yksin heinästä johdu. Matokuuriakin tarttis taas ja mitä muuta sitä keksisi? Pellavaista?
 Glukosamiini on ollut hetken tauolla, siitä Pate ainakin tuntuu hyötyvän.

 Tää pimeys vie motivaation ja virrat meikäläiseltä ihan totaalisesti, eikä rytmi vieläkään tunnu sopivalta. Vaikka siitä kellojen siirtämisestä on jo aikaa.
 Positiivista on, että nyt pollet seisovat tarhassaan sateellakin jota kuinkin tassut kuivina. Itse ne eivät juuri tunnu tätä arvostavan ja painelevat häntä suorana kuraan tinttaamaan, jos vaan avaan portin.
 Ja sain talliin oman pakastimen Paten kylmäyspatjoille =)

 Pate on siis tehnyt pieniä, rauhallisia maastolenkkejä ja kentällä lyhyttä perustreeniä. Päivänvalossa kuvien laatu on siis tämä :P
 Laukatkin ihan nousee ja muutenkin on ihan kiva ratsastettava.
 Uusien kuolainten testaus odottaa edelleen. Pollella on nyt virtaa sen verran, että katsotaan niitä sitten, kun Pate liikkuu enemmän reippaammin.

7.11.15 Pate kentällä pyörimässä



7.11.15
7.11.15
 Ompun kanssa on pääasiassa ajettu edelleen ja välillä varsin reippaasti. Lauantaina jouduttiin keskelle hirven ajoa, joten lenkistä tuli tosi reipas! Jotta päästiin pois sieltä...
 Sunnuntaina poni tekikin varsin rauhallisen lenkin, ei ollut yhtään liikaa virtaa.

 Ponin kaviot ovat jo varsinaiset sukset, joten kengitystä ei enää kauan vetkuteta. Ei kuitenkaan paljon kilistele kovemmassakaan vauhdissa.
 Kyllä ne kaviot kasvaa hitaasti näin talvea vasten verrattuna kesään! Kengitysväli on melkein puolet pidempi. Kai se täytyy jo hokkiin laittaa...

8.11.15 Omppu


8.11.15
8.11.15 Pate maastoon lähdössä. Voi noita etukavioita...
8.11.15 Ompun kärryillä.
 Tulossa on toivottavasti hieman jotain erilaistakin ohjelmaa. Jännää...

Millan kanssa lenkillä auringossa.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Pimeät loppusyksyn illat- tehokasta treeniä

 Jopa minullakin, yltiöoptimistina, on joskus pukannut pientä syysalakuloa. Kun vettä vihmoo vaakaan taivaalta ja on hemmetin pimeää, välillä sumua ja pimeää, välillä pakkasta ja pimeää, ja ainut mahdollisuus liikuttaa heppa on maastoilu tai traikkuun lastaaminen, on joskus ollut vaikea löytää harrastamisen riemua. Toinen kenttä on ollut liejua ja siten ratsastuskelvoton, toiselta taas on puuttunut valo, sen lisäksi, että sinne joutuu hieman taapertamaankin. Siinä ei siis ole lyhyttä treeniä tehty.

 Sänkkärille on porhallettu heti jos on ollut kuivempaa tai pakkasta. Työssä käyvä täti ei jaksa montaa kertaa viikossa traikulla matkustella ratsastamaan. Edes lähelle. Joten paljon on vuosien varrella pimeässä maastoiltu... Aikamoista intoa homma kuitenkin vaatii. Tosin, kun ei paremmasta tiedä, niin tekee sen mukaan mitä on.
 Ja onhan meillä noi kasvihuoneet, jotka loppuvuodesta polttavat lamppuja jo niin, että sänkkärillä näkee pyöriä. Kunhan se sänkkäri on ratsastuskunnossa.

 Ja tämä kellojen siirtäminen tekee maailmasta ihan pimeän. Illalla on pimeää jo kotiin tullessa ja ainakin minulle tänä vuonna kellojen rukkaaminen aiheutti totaaliväsymyksen. Illalla ei meinaa jaksaa valvoa ja aamulla voisi nukkua vaikka miten kauan, vaikka ennen on pompannut pirteänä pystyyn. Mitenköhän kauan tämä rytmin vaihdokseen tottuminen kestää tänä vuonna?

 Mutta kyllä mä nyt sitten osaan nauttia tosta meidän pikkusesta kentästä! Vuosi sitten se siihen väkerrettiin. Viime syksynä oli tosin mukavampi maastoillakkin, kun oli seuraa Katriinasta ja Nupusta.
 Mutta kentän pohja on toistaiseksi hyvä ja meillä on siellä valo! Miten ihmeessä oon pärjännyt ennen ilman omaa kenttää? Ja valoa? No pimeetä meno on ollutkin!
 Nyt tulee tehtyä usein, lyhyitä ja tehokkaita treenejä. Ja koska kenttä on pieni, ei niinkään kuntoa, vaan tekniikkaa. Ja hevonen on niin rento, että sen vois laittaa solmuun. Mikäs mukavempaa työpäivän jälkeen, kuin rento treeni oman heppaystävän kanssa.

 Ja aina tuntuu löytyvän jotain paranneltevaa. Viimeksi,eilen illalla, treenattiin taas siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Väliin myös pysähdyksiä, joko käynnistä tai ravista ja samoin takaisin käyntiin tai raviin. Tarkkuustreeniä. Hevonen koko ajan muodon säilyttäen, pehmeällä ohjastuntumalla ja nopeasti, oikein pyyntöihin reagoiden. Kyllä näitä vaan saa treenata, sekä heppa, että täti.
 Ja tietysti me taivutellaan, käännetään ja väännetään aina. Jumppa pitää notkeana =)

 Onneksi on vapaapäivät ja viikonloput, jolloin ehtii harrastamaan päivänvalossa. Toivottavasti näkee välillä myös auringon!

25.9.15
18.9.15
22.10.15