Jumppaa

 Paten kanssa loput viimeviikosta meni tiistain valkun jälkeen taas varsinaiseksi åkailuksi. Mutta mulla on loma ja lomafiilis, miksi sitten vääntää pakolla, jos mieli tekee vaan viettää laatuaikaa karvaisen ystävänsä kanssa? Me siis löntysteltiin maastossa. Perjantaisen eläinlääkärikäynnin ja sen seurauksena raspauksen, sekä rauhoituksen jälkeen käveltiin oikein kunnolla. Ettei suoli jumita.
 Kuvat: Petri Luotonen

12.6.16 Puomitehtävillä.

 Lauantaina putosin ponin kärryiltä (kuten tuli mainittua edellisessä postauksessa) ja aiottu kenttätreeni vaihtui ajotreeniin, koska loukkasin koipeni. Mieheni uhrautui avuksi ja oli ensimmäistä kertaa hepan kyydissä kärryillä. Ponia ei tässä lasketa. Hyvin hän suoruitui, vaikka pelkäsi sen verran, ettei uskaltanut ottaa kuvia. Piti vaan kiinni "kauhukahvasta" =) Kuva siis tällä kertaa vasta lenkin jälkeen.
 Paten kanssa on hyvä treenata, se kun ei pelkää mitään. Menee vaan eteen kuin juna ja kääntyykin ääniavuin.

11.6.16 Pate tuli lenkiltä.

 Sunnuntaina Pate pääsi jumppaamaan puomeille. Polle on ajopäivän jälkeen aina ihan eri meiningillä lähdössä ratsuhommiin. Kyllä se ajopäivä pitäsisi siellä mukana pitää, vaikka välillä tuntuu viikosta loppuvan päivät kesken.
 Puomitehtävien jälkeen humma taas on huomattavasti notkeampi seuraavana aamuna. Sen lisäksi, että se edelleen jaksaa innostua puomien yli menosta.

12.6.16 Ensin käynnissä kerran molempiin suuntiin.

12.6.16 Lämmittelyä alle.

 Nyt meillä oli hieman erilaiset tehtävät kuin viimeksi, vihdoinkin. Koska suoran puomit ovat menneet niin hyvin, tein nyt vain kaksi kolmen puomin viuhkaa. Jätin välit niin suuriksi, ettei ravia tarvinnut lyhentää juuri lainkaan kun meni keskeltä yli. Pienennän välejä vasta sitten kun nämä tehtävät sujuvat hyvin.

12.6.16

12.6.16

12.6.16

 Molemmat tehtävät olivat samalla puolella kenttää "kulmissa". Tein ensin monta kertaa samaan kierrokseen, hyvän kierroksen jälkeen tein käyntikierroksen ja vaihdoin suuntaa.
 Joitakin kertoja näin suuntaa vaihdettuani, aloin vaihtaa suuntaa joka kierroksella. Eli tein kentän toiseen, "tyhjään" päähän joka kierroksella ympyrän, jolla vaihdoin suuntaa. Tämä olikin tosi hauskaa, kun tehtävää tuli koko ajan. Joutui Patekin todella keskittymään (ja minä...).

12.6.16

12.6.16

 Treeni meni mielestäni hyvin. Pate oli reipas, jarrut pelasivat ja korvat löytyivät. Viuhkat eivät ole sujuneet näin tasaisesti ja kolisematta aikaisemmin.
 Minäkin pysyin hyvin mukana muutaman kierroksen jälkeen. Katse tahtoi taas jäädä puomeihin, siihen pitää palata seuraavalla kerralla. Ratsastin kuitenkin eteen jalat kiinni, pysyin hyvin tasapainossa ylimääräisetkin pomput, enkä vain matkustanut mukana.
 Jostain ihme syystä tää kuivuus on kovettanut kentän hyväksi, vaikka luulin kuivuuden aiheuttavan jotain aivan päinvastataista?

12.6.16

12.6.16

12.6.16