sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Hylätty

 Niin hylätty! Tässä mä sitten ratsastelen ratoja läpi, jotta kisajännitys laantuisi. Nyt jännitän kisojen lisäksi sitä, laukkaako kopukka lainkaan, vai puuttuko siitä kokonaan jarrut, ja sen lisäksi vielä onnistunko itse sössimään suorituksen hylätyksi. Tänään nähtiin, että sekin tädiltä onnistuu. Ja hylätyksi tulee vasta, kun ratsastaa kolmesti väärin...

 Ensimmäisen radan aloituksesta puuttui alkutervehdys ja I:stä olisi pitänyt ratsastaa vinoon. Tämä oli jotenkin jäänyt minulta ihan huomioimatta. Ratsastin siis suoraan ja tuomari korjasi ratsastamaan sivuun. No en tietenkään tajunnut mistä piti mennä ja ratsastin uudelleen väärin! Sitten olikin pasmat jo ihan sekaisin ja nostin laukan lisäyksen kohdalla. No, sain kuitenkin ratsastaan radan vielä ja sitten se meni ihan oikeinkin, vaikka se siis oli jo hylätty tietenkin. Keskittymiskyky ei ollut kyllä tässä kohtaa enää parhaimmillaan....
 Arvostelut meni tähän väärin päin, hylätty suoritus alimmaisena.


9.10.16 Kisapolle

 No kaikki ei suinkaan mennyt päin prinkkalaa. Toinen luokka tuli ratsastettua kerralla oikein, väärää laukkaa lukuun ottamatta. Laukka nousi kuitenkin merkillä ja vaihdettiin myötälaukaksi sujuvasti.
 Prosentit 61,429 ja neljäs sija =) Tällä kehitysvauhdilla kyllä kutsuu kuoppa, ennen kuin päästään liki seitsemääkymmentä prossaa.

 Pate oli tänään myös ensimmäistä kertaa maneesissa ratsun hommissa. Kerran on klinikalla käyty maneesissa juoksemassa pari ympyrää, mutta reunoissa ei käyty, eikä tässä maneesissa. Mielestäni Pate suoritti ihan hyvin, vaikka selkeästi oli jännää. Ensimmäisen radan taivutuksista joutui antamaan periksi paljon, kun yritti pysyä radalla. Varsinkin yksi nurkka kottikärryineen oli täynnä peikkoja (ekassa luokassa Pate pysähtyikin siihen), mutta toisessa luokassa sekin jo meni.


9.10.16 Hyväksytty suoritus, joka ratsastettiin jälkimmäisenä.

9.10.16 Hylätty suoritus.

 Kotiin, jalat kylmäksi ja omaan tarhaan vahtimaan tyttöjä heiniä natustellen. Se on ruunan elämää se.


9.10.16
 Eikä se hylky sitten loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan. Mua hymyilytti mennessäni toiseen luokkaan, että mitäköhän seuraavaksi? Mikä vielä voi mennä pieleen? Että voi tuomari parka, kun me siellä säädetään. Taisinpa hieman rentoutuakkin. Ei muuta kuin katselemaan uusia kisoja. Kyllä me vielä jotain kehitetään =D
 Ja miten ihania, avuliaita ihmisiä näissä kisoissa on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti