Ratsutädin julkinen päiväkirja. Blogissa harrastetaan enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti suomenhevosruunien Paten ja Pallon (Noste) kanssa, suomenhevostamma Tangon kanssa ja laumassa kirmaa myös shetlanninminiponi Nelli. Voit jättää kommenttisi omalla nimelläsi. Kuvien luvaton käyttö on kielletty.
Huh, vihdoin poni on taas hieman parempi. Se vaikutti jo suht kivalta, mutta saattoi tepastella liikaa viime viikon lumimyräkässä, koska meni taas huonommaksi. Pienensin sitten tarhan ihan miniksi ja pohjana on nyt taas purua lumen päällä. Entiset purut hävisi lumen alle. Tilsakeli ei myöskään ollut hyvä, mutta se alkaa olla mennyttä. Aika tehokkaasti noi lumet täällä päin suomea tällä hetkellä häviää.
Heinän poni saa nyt liotettuna ja lisäksi hieman omenahilloa aamuin illoin. Aivan oikein. Mä en saa millään muuten tulehduskipulääkettä alas. Eikä se hillollakaan sitä vapaaehtoisesti ota, mutta väkersin ruiskun, johon tungen kipulääke-hillosekoituksen ja tuuppaan sen sitten ruiskulla kurkusta alas. Hillo on sen verran tahmaista, ettei se saa räittyä sitä pois, varsinkaan kun pidän pään ylös päin. Vain otettu lääke auttaa ja uskokaa pois, että kokeilin vaikka ja mitä...
25.2.17 Tässä vielä hieman isompi läntti ja lunta.
25.2.17
Heiniä liotellaan joka välissä. Kylmässä vedessä 2 tuntia ja kuumassa vedessä puoli tuntia.
Lumipyry.
24.2.17 Vähän tupruttaa lunta.
24.2.17 Aurinko!
Myös aurinko on nähty. Ja ehdittiin Claudian kanssa hiihtoratsastamaan Patella ennen lumien sulamista.
24.2.17
24.2.17
24.2.17 Aamuheinät ja aamuaurinko.
Kännykkä ei anna taivaalle oikeutta.
22.2.17 Poni purussa.
Pate kyyditti naapurien laskiasriehassa porukkaa. Se tykkää niin juosta välillä kärryjen edessä. Seuraavana päivänä se on aina toiveikkaana portin takana, jos taas pääsis... Ja ihan sama mitä taakse laitat, kuvassa kärryjen perässä myös rattikelkka =)
25.2.17
Sitten mun "luistelu"kenttäni muuttuukin seuraavaksi uima-altaaksi. Ja seuraavaksi luvassa onkin taas pakkasta, jotta saadaan taas jäätä. Huoh.
Mulla on ollu korvat ihan lurpallaan. Vaikka niin oon hoitanu ponia, niin silti se sairastui. Syömistä on vahdattu, kengitykset tehty ajallaan ja on liikutettu säännöllisesti. Kurjaa kun se on kipeä ja hoitamiseen menee yllättävän paljon aikaa, kun esimerkiksi tulehduskipulääkkeen antaminen ei meinannut alkuun onnistua millään. Heinien liotusta ja kellon vahtaamista. Eikä rahaakaan ole ylimääräistä.
Ratsastuskelit ovat olleet syvältä, kuten on tullut useasti mainittua. Viimeinen valkku peruuntui lumimyräkkään. No ihan kiva, että sitä lunta vihdoin tuli, ihan koko talven lumet kerralla. Mutta siellä on se järkyttävän liukas jää alla....
No, koska elämä jatkuu ja joskus ehkä lumet ja jäätkin sulaa, ilmoitin Paten kisoihin. Hienoa, kun ei päästä edes treenaamaan =)
No tielle sitten kuitenkin hommiin. Me ollaan viiletetty vaan kärryillä tai maastossa, joten Pate oli ihmeen dressagemoodissa. Tarkoittanee, ettei se sählännyt hirveää vauhtia eteen päin, vaan kuunteli pyyntöjäkin.
Kuvat: Julia Luotonen
Tein alkukäyntien ja ravien jälkeen pohkeen väistöä tien toiselta puolelta toiselle ja avotaivutusta. Pate väistää vasempaan paljon huonommin ja huomasin jännittyväni vääntäessäni sitä. Lakkaan siis istumasta käyntiä. Varmaan epämukavaa hevosellekkin. Keskityin siis istumaan rentona ja annoin väistön mennä loivemmin jos oli mennäkseen.
Pysähdyksiä tietenkin, sekä käynnistä, että ravista. Nää meni varsin mukavasti ja tielle Paten saa helpommin pysähtymään tietysti suoraan.
Käyntiä kokosin ja pidensin vuorotellen. Tässä Pate kyllä tahtoi kiihdyttää myös tahtia (vauhtia) askeleen pidentyessä.
Ravasin harjoitusravia oikein rauhalliseksi. Ja koitin keskittyä istumaan reisien takaosalla, nenä ylhäällä. Pate ravasi varsin mukavasti ja rennosti. Tiellä on kyllä selkeästi vaikeampi saada se ravaamaan suorana, kun ei pääse ympyröille taivuttelemaan. Satulavyö oli hippasen löysällä ja niinhän mut välillä keikautettiin vasemmalle istumaan. Väliin tein silloin tällöin kolme askelta käyntiä, jotka sujuivat varsin napakasti.
Laukkasin pikku pätkän ja koitin siirtyä suoraan käyntiin. Oikeasta laukasta siirtymä käyntiin sujui ihan kivasti, vasempaan ei. No ohjelmassa siirrytään oikeasta laukasta käyntiin, joten ei se niin haittaa :P Ja nostot sujuivat hienosti. Toi tie ei ollut missään varsinaisessa laukkakunnossa, aika kova pohja...
26.2.17
26.2.17
26.2.17
26.2.17 Hiukan meno päällä.
26.2.17
26.2.17 Tässä ilmeisesti siirrytään laukasta käyntiin, kun koivetkin on ihan solmussa.
26.2.17
26.2.17
Sit voi taas murehtia sitä ponia. Se ei oo hyvä vieläkään....
Tässä hiukan Ompun kuulumisia, kyllä hän edelleen mukana puksuttaa. Kuten mainittu, Omppu meni jalattomaksi ja kaviokuumehan se ponilla taas. Tällä kertaa menin hieman halpaan, enkä heti hoksannut tilannetta. Aloitin tulehduskipulääkkeen, kun poni oli hieman ontunut pari päivää. Pulssi löytyi jaloista vasta kaksi viikkoa ensimmäisen oireen jälkeen ja sehän nyt oli ensimmäinen mitä etsin, kun poni alkaa ontumaan. Mikä nyt sitten on syy ja mikä seuraus? Kaviokuumeen syy jäänee siis jälleen mysteeriksi.
Vaste tulehduskipulääkkeeseen oli huono, joten soitin alkuviikolla ajan klinikalle. Poni joutui postimerkkiin seisomaan ja lauantaina raahasin sen käymään klinikalla. Kun en enää muuta keksinyt. Kuljettaminenhan ei ole kaviokuumepotilaalle ensimmäinen vaihtoehto.
19.2.17
Kaikki koivet kuvattiin ja toipumisennuste on hyvä, mikäli vihdoin saadaan vaste tulehduskipulääkkeeseen. Ainakin meillä on nyt kunnon tropit ja järeet annostukset. Sekä hyvät hoito-ohjeet. Antepsinin annos nostettiin hieman, aloitin Ompulle vatsansuojalääkkeen, kun tulehduskipulääke jatkui yli viikon.
Muutoksia ei ollut lukuun ottamatta oej, jossa ennestään pari astetta. Ja on edelleen. Mä luulin, että on ihan kaameessa kunnossa, kun liikkui niin huonosti. Tosin se oli pari päivää kokonaan ilman kipulääkettä. Vaihdettaessa meloksikamista flunixiniin pitää olla 2 vuorokautta välissä. Melkein kaivoin jo kuopan...
18.2.17
Sain kaverin auttamaan, koska paikalla ei ollut hoitajia. Omppu toimi kuitenkin apulaisena ihan itse ja käyttäytyi hienosti. Röntgenit otettiin ilman rauhoitusta ja poni seisoi puukapuiloiden päällä ihan kiltisti. Agilityponi =) Pois lähtiessä tarvittiin lastaamiseen poikkeuksellisesti hieman ihan liinaa. Ilmeisesti matkustaminen kipeän jalan kanssa ei ollut kivaa. Onneksi poni matkustaa tosi rauhallisena.
18.2.17
Eipä tässä muuta, kun taistellaan, jotta saadaan lääkkeet kurkusta alas. Hoidetaan niin hyvin, kun pystytään ja pidetään peukut pystyssä. Ehkä mulla on vielä puskaponi sunnuntaikärryttelyihin.
Sopiiko, että mä vihaan tätä talvea? Mun poika sano, että tää on pas*in talvi ikinä ja mä alan olla samaa mieltä. Jäätä on enemmän ku pohjoisnapamantereella ja lämpötila sahaa kunnon pakkaselta reilusti plussan puolelle jatkuvasti. Lumesta ei tietoakaan, mutta alijäähtynyttä vettä sataa. Sitten pihalla ei pysy tolpillaan ilman nastatossujaja ja hevosen pystyy liikuttamaan kunnolla vain maneesissa. Ja sinnekkään ei uskalla ajaa ku on niin hemmetin liukasta! Eli valkkukin peruttiin, kun ei traikulla uskaltanut lähteä onneaan koittamaan.
Eikä kuu mokoma edes oo loimottanu tällä viikolla, viime viikolla jäällä liukastellessa oli sentään edes sen valo.
Toivottavasti selvitään kuitenkin klinikalle traikun ja ontuvan ponin kanssa. Kuin mahtaa karvapallon kanssa käydä? Joutuuko jo kuoppaan koko poni kaviokuumeineen...
Tällä kertaa valkkuheppakaverilta oli lentänyt popo, eikä sitä ehditty nakutella valkkuun paikalleen, joten me oltiin Paten kanssa ihan yksärillä. Ihan ekaa kertaa =) Nyt ehdittiin ihmetellä mun kehon hallintaa oikein kunnolla. Ja siinähän sitä ihmettelemistä riittää :P
Julia tuli palelluttamaan näppinsä, otti jotain kuvia ja pari videon pätkää kännykällä. On mulla niin reipas ja ihana lapsi.
8.2.17
Pate oli alkuun kyllä hieman odottavalla kannalla, ennenkin ollaan oltu ensimmäisinä maneesissa monta kertaa ja kaveri on tullut kuitenkin...
8.2.16
8.12.16
Käynnissä kahdeksikolle ja sitten taivuttelemaan. Mulle laitettiin raippa käsien väliin vakauttamaan käsiä. Tätä pitää käyttää välillä kotonakin. Kun kädet ovat vähemmällä käytöllä, on pakko ratsastaa istunnalla enemmän. Ei siinä oikeastaan mitään ongelmaa ollut. Lyhyempi tikku on vaan kouluraippaa huomattavasti parempi, vaikka Patehan ei raipasta välitä, oli se miten hyvänsä.
Pate tahtoo oikeaan kierrokseen heittää nenun ulos ja kipata lapa edellä sisään. Mun pitää olla tosi vahva ja tarkka sisältä, sekä pysyä suorassa, vaikka miten joutuisi vääntämään. Ja se on muuten ihan todella vaikeaa. Sitä vaan onnistuu laittamaan itsensä ihan solmuun saadaakseen hevosen menemään haluamallaan tavalla.
8.12.17
Videolta näkyy hyvin miten Pate saa mut käynnissäkin kipattua ulos, jolloin olen ihan solmussa. Sisäpohje on jossain taivaissa, eikä siten vaikuta hitustakaan. Lantio menee lukkoon, eikä kulje käynnin mukana. Viimeistään silloin tarrataan ohjaan kiinni ja lukitaan ne kädet.
Ravissa tehtiin myös kahdeksikkoa. Paten ravi oli heti mukavan napakkaa ja se taipui välillä ihan kivasti, myös siihen oikeaan kierrokseen mikä käynnissä takkusi. Mulla oli ensin raippa käsien välissä, mutta ohjat valuivat (näpit jäässä aluksi, kipakka pakkanen oli..) liian pitkiksi ja pidätteitä oli vaikea ottaa, joten jätettiin se pois.
Käynnissä tehtiin kahdeksikolla väistätys ulos osa voltista, suoristus ja suunnan vaihto. Keskityttiin siirtämään mua taaksepäin (takareisien päälle) satulassa, ylävartalo ojenuksessa, olkapäät alhaalla ja olemaan tikkana asetuksen vaihdossa.
Oikeaan Paten peppu liikkuu ihan ajatuksesta, mutta vasempaan saa nakutella pohkeella. Nakuttelu, vääntäminen ja heppa vääntävät mut tosiaan helposti ihan kenoon ja vinoon, kun pohje ei mene läpi. Sitten se ei enää menekkään kun olen jo ihan väärällä puolella. Lisänä tähänkin tulee ohjiin tarraaminen, kun tarvitsee lisää jarrua. Paljon treeniä ja ajatus koko ajan mukana. Åkailut erikseen...
Laukassa vartti käyntiä, vartti laukkaa ja niin edelleen. Tässäkin mun piti istua takana jo nostossa ja arvatkaapa onnistuiko? Minkä hemmetin takia tungen itseni sinne eteen? Hevonen kuitenkin pääasiassa nostaa laukan melko pienelläkin pyynnöllä ja ihan nätisti.
Lisäksi se vaan kokoaa laukkaa alleni, kun kökin edessä. Takana istuessani se laukkaa tottakai paremmin eteen päin.
Oikeasta laukasta ei ollut videota, sääli, koska vasen laukka on Patella varsinaista kuuraa.
Me saatiin kuitenkin molempiin suuntiin mukavia nostoja ja myös siirtymiä käyntiin, vaikka Pate kuumui laukoista alkuun aika paljon. Tarkoittaa ettei se ihan heti stoppaa =) Nykyään kuitenkin jo samalla kierroksella...
9.2.17
Mä jätin äänet tahallaan, muistan sit mitä on juteltu. Volumet pienelle siis.
Loppuravit sujui ihan hyvin =P On se aika mukavan lennokas ravi vielä väsyneenäkin, koivet hapoilla... Juu, hevosella vaan!
Ei nyt voi olla todellista, että kaikki sadealueet kiertää meidät? Sekä kesällä, että talvella. Kesällä se ei nyt niin hirveesti haitannut, paitsi että kenttä oli ihan ruutikuiva, eli ihan juoksuhiekkaa ja tiet taas kivikovat. Et haittas se vähä. Mut ruoho kasvo kuitenki ja tarhat oli priimaa.
Nyt piti ennen pakkasia tulla lunta ton märän jään ja räpäskän päälle, mutta vielä mitä. Oliski ollu liian hyvät pohjat.... Vali, vali, näillä mennään. Ja on sentään jo valoisampaa. Ja pakkasta.
Mä lopetin elämäni blondina, mutta sunnuntai-illan ratoksi pääsin kurvailemaan kaverin blondiruunalla. Blondin ravi on huomattavasti tasaisempaa, kuin Paten ja yritteliäskin mies on. Mikäs siinä humputellessa. Koko päivä suokkeja.
5.2.17 Mamin mussu nro.2. Hiukanko hieno toi taivas!
Paten kanssa rämmittiin maastolenkki hernerokkasumussa, pimeässä lauantai-illalla, joten sunnuntaina startattiin päivänvalossa. Löydettiin juoksupohjiakin ja kipitettiin reippaasti yli 16 kilometrin lenkki. Ei näillä pohjilla kyllä matkakisavauhtia harjoitella, jos tykkää hevosestaan...
5.2.17
5.2.17
Loimiongelmaa pukkaa ton klippauksen jälkeen. Mä en oikein osaa arvioida, miten paljon pikkumiestä pukea... Kun tämä oli nyt sen ensimmäinen klippaus.
Yökkärit on tietysti aina tallissa, vaikka aika lämmin talli onkin. Jotain fleeceä tai villaa on ollut, kun on ollut niin lämmintä. Vielä vähän märälle turkille ja kylmenevään yöhön laitoin kuitenkin toppaa ja kaulakappalettakin. Mä tein löydön ja nyt Patella on sopiva kaulakappale. En tiennyt, että näitä saa XL-kokoakin. No nyt tiedän =)
Miten paljon loimitan Patea talliin, jos lämpötila on hiukan plussalla? Koitan pitää sisäilman raikkaana, joten lämpötila putoaa kovemmilla pakkasilla pariin plusasteeseen.
Olen laittanut medium toppaloimen jo pikkupakkasilla, jos Pate on ollut hikinen. Ihan tyytyväiseltä se on vaikuttanut, eikä ole repinyt loimia tai muuta sellaista. Nollakeleillä on menty hikisenä villaloimella. Nythän se ei enää ole ihan litimärkä ilman villojaan ja kuivuukin melko nopsaan.
5.2.17
Nälkäki olis...
5.2.17
5.2.17 Lurps. Toi oviaukko näyttää kyl niin pieneltä kun Pate on siinä.
Miten paljon ulos loimitatte kuivaa hevosta, kun on osittain karvaton? Vai onko toiset vaan viluisempia kuin toiset? Tarhassahan ne yleensä vaan seisoskelee, joten helposti siinä kylmä tuleekin. Koitellaanko vaan loimen alta, että on lämmin ja katsotaan, että polle on tyytyväinen?
Kuka muuten on keksinyt, että eipä laitetakkaan ulkotoppiksen vuorta alas asti?
Valkkuvideoista oli tipahtanut osa pois, joten tässä vielä todistusaineistoa oikeasta laukasta ja puomeista. Ei kauheen hääviä tämäkään :P
Mitä ihmettä mä teen itteni kanssa? Kädet heiluu, peppu ei pysy satulassa kiinni, pidemmät jalatkin tarvitsisi Paten kanssa ja etukenossa ollaan heti kun silmä välttää. Plääh. Mutta hevonen on välillä kyllä makee.
Julia tuli taas valkkuun kuvaamaan, sekä kameralla, että kännykällä. Kuvaamista haittasivat maneesin on-off- valot, jotka sammuivat omia aikojaan. Pidennyksistä ravissa ei siis ole videota, vaan Julia otti jotain kuvia kameralla salaman kera.
Sekin hyvä puoli videon pätkissä on, että ehkä mäkin opin niistä jotain... Toivottavasti. Tosin vain yksi ainut ihminen ei ole valittanut Paten ravista selässä käytyään, mutta ei hänkään siellä kauan viihtynyt. Ja oli hikinen eukko. Kun ei se ravi näytä kamalalta, mutta kyllä se tuntuu tehosekoittimelta.
1.2.17 Pitäisi istua takana....
Kuten kuvasta näkyy, oli vuorossa tällä kertaa puomitreeniä. Ihanaa (ja jännää) pitkästä aikaa. Syksyn jälkeen ei olla puomeilla oltu, joten rutiini oli hävinnyt taivaan tuuliin. Paten mielestä puomit olivat varsin epäilyttäviä, eikä mun tuijotus auttanut asiaa. Tottakai se katsoi puomeja, kun minäkin kauhuissani tuijotin niitä.
Mua alkaa heti jännittää kun maassa on jotain ylitettävää. Jos polle kompastuu ja kaatuu... Pyh. Kun aloin katsella menosuuntaan, alkoi homma "sujua", eli ainakin ylitettiin puomit. Välillä vähemmän tyylillä, mutta anyway. Ja me oikeestaan vasta lopussa lämmettiin! Ja oli kyllä törkeen hauskaa =)
1.2.17
1.2.17 =D Voi tsösses...
Patella ei meinannut etupää tällä kertaa ehtiä edestä pois, mutta takaa se polki vaikka toisille jakaa (tosin toinen takaroipelo ei aluksi tiennyt mitä tehdä). Marrun polle taas viuhtoi täysiä menemään etusillaan ja takapää valui mukana. Keskimäärin hienoa siis =)
Aloitettiin käynnissä. Voltti kulmaan, koottin siinä käyntiä ja siitä sipsuteltiin puomit. Voltti oli ihan pop ja piti tehdä se Paten kanssa juuri ennen puomeja. Alkujärkytyksestä toivuttuaan se oli menossa puomeille ihan täysiä ja tein alkuun pidätteitä vielä puomeillakin. Se ilo multa kuitenkin kiellettiin, kun vie hepalta tasapainon. No mitäs täti sitten tekee? Se heittää ohjat kaulalle, niinku et hoida sä homma ja mä matkustan. Loppuvalkusta mulla kuin ihmeen kaupalla oli ohjat kädessä ilman pidätteitä. Kyllä on vaikeeta tää ratsastus.
Ja sitten mentiin ravissa. Voltti edelleen just ennen puomeja. Pate sipsutti tarkkaan ja varovasti puomit, hän kun on tarkka jaloistaan ja nosteli iloisesti koipiaan puomien jälkeen... Niin kuin että, kyllä mä tiedän mitä pitää tehdä, mutta pitää keskittyä ylittämään noi puomit ensin.
Puomien väliä pidennettiin pikku hiljaa ja lopuksi pidennettiin ravia. Tahdin tuli säilyä ja vain askeleen pidentyä. Patehan kiihdytteli minkä pystyi, ihanaa, puomeja! Siinä oli tädille pähkinää purtavaksi. Kun ei saanut niistä ohjista nyhtää piti istua sitä askelta. Ei ihan kerralla onnistunut, eikä vielä toisellakaan. Ja mulla oikeesti kesti kierrostolkulla tajuta, että ne välit piteni koko ajan.... Nyt loppu tää elämä blondina!
Julia säästeli muistikorttia ja kuvasi ihan minipätkiä :P
Ja sitten vielä laukassa. Pate tiputti varmuuden vuoksi vähintään takapään raviin ylittäessään epämääräisiä puomikasoja. Toisaalta hän myös hyppäsi niitä välillä. Hän ei siis ollut ihan varma, mitä tässä nyt haettiin. Mä sain käskyyn laskea kolmeen ja istua laukkaa, oli askellaji sitten mitä hyvänsä. (Ja ne ohjat piti pitää kädessä...) Laukat nousi ja pyöri muuten tosi kivasti, eikä Pate vaikuttanut lopussakaan yhtään väsyneeltä.
Ens viikolla uudet kujeet taas =) Pate on ollut nyt tosi "hyvä", vaikka pohjat ulkona ovat olleet tosi huonot. Mahtaako ne nivelet ja jänteet oikeesti noin tykätä, kun juostaan hieman kovemmallakin pohjalla? Kaikki kintut ovat kuivat, se ei kompuroi ja liikkuu todella mielellään kaikissa askellajeissa. Kyllä yleensä hokkikaudella vähintään toinen laukka on noussut nihkeästi.
2.2.17 Tultiin maastosta, kun valkun jälkeen verkataan aina seuraavana päivänä. Ja valkkua edeltävänäkin päivänä lenkkeillään =)
