Valkku 1.2.17, puomeja

 Mitä ihmettä mä teen itteni kanssa? Kädet heiluu, peppu ei pysy satulassa kiinni, pidemmät jalatkin tarvitsisi Paten kanssa ja etukenossa ollaan heti kun silmä välttää. Plääh. Mutta hevonen on välillä kyllä makee.

 Julia tuli taas valkkuun kuvaamaan, sekä kameralla, että kännykällä. Kuvaamista haittasivat maneesin on-off- valot, jotka sammuivat omia aikojaan. Pidennyksistä ravissa ei siis ole videota, vaan Julia otti jotain kuvia kameralla salaman kera.
 Sekin hyvä puoli videon pätkissä on, että ehkä mäkin opin niistä jotain... Toivottavasti. Tosin vain yksi ainut ihminen ei ole valittanut Paten ravista selässä käytyään, mutta ei hänkään siellä kauan viihtynyt. Ja oli hikinen eukko. Kun ei se ravi näytä kamalalta, mutta kyllä se tuntuu tehosekoittimelta.

1.2.17 Pitäisi istua takana....

 Kuten kuvasta näkyy, oli vuorossa tällä kertaa puomitreeniä. Ihanaa (ja jännää) pitkästä aikaa. Syksyn jälkeen ei olla puomeilla oltu, joten rutiini oli hävinnyt taivaan tuuliin. Paten mielestä puomit olivat varsin epäilyttäviä, eikä mun tuijotus auttanut asiaa. Tottakai se katsoi puomeja, kun minäkin kauhuissani tuijotin niitä.
 Mua alkaa heti jännittää kun maassa on jotain ylitettävää. Jos polle kompastuu ja kaatuu... Pyh. Kun aloin katsella menosuuntaan, alkoi homma "sujua", eli ainakin ylitettiin puomit. Välillä vähemmän tyylillä, mutta anyway. Ja me oikeestaan vasta lopussa lämmettiin! Ja oli kyllä törkeen hauskaa =)

1.2.17

1.2.17 =D Voi tsösses...

 Patella ei meinannut etupää tällä kertaa ehtiä edestä pois, mutta takaa se polki vaikka toisille jakaa (tosin toinen takaroipelo ei aluksi tiennyt mitä tehdä). Marrun polle taas viuhtoi täysiä menemään etusillaan ja takapää valui mukana. Keskimäärin hienoa siis =)
 Aloitettiin käynnissä. Voltti kulmaan, koottin siinä käyntiä ja siitä sipsuteltiin puomit. Voltti oli ihan pop ja piti tehdä se Paten kanssa juuri ennen puomeja. Alkujärkytyksestä toivuttuaan se oli menossa puomeille ihan täysiä ja tein alkuun pidätteitä vielä puomeillakin. Se ilo multa kuitenkin kiellettiin, kun vie hepalta tasapainon. No mitäs täti sitten tekee? Se heittää ohjat kaulalle, niinku et hoida sä homma ja mä matkustan. Loppuvalkusta mulla kuin ihmeen kaupalla oli ohjat kädessä ilman pidätteitä. Kyllä on vaikeeta tää ratsastus.

 Ja sitten mentiin ravissa. Voltti edelleen just ennen puomeja. Pate sipsutti tarkkaan ja varovasti puomit, hän kun on tarkka jaloistaan ja nosteli iloisesti koipiaan puomien jälkeen... Niin kuin että, kyllä mä tiedän mitä pitää tehdä, mutta pitää keskittyä ylittämään noi puomit ensin.
 Puomien väliä pidennettiin pikku hiljaa ja lopuksi pidennettiin ravia. Tahdin tuli säilyä ja vain askeleen pidentyä. Patehan kiihdytteli minkä pystyi, ihanaa, puomeja! Siinä oli tädille pähkinää purtavaksi. Kun ei saanut niistä ohjista nyhtää piti istua sitä askelta. Ei ihan kerralla onnistunut, eikä vielä toisellakaan. Ja mulla oikeesti kesti kierrostolkulla tajuta, että ne välit piteni koko ajan.... Nyt loppu tää elämä blondina!
 Julia säästeli muistikorttia ja kuvasi ihan minipätkiä :P

 Ja sitten vielä laukassa. Pate tiputti varmuuden vuoksi vähintään takapään raviin ylittäessään epämääräisiä puomikasoja. Toisaalta hän myös hyppäsi niitä välillä. Hän ei siis ollut ihan varma, mitä tässä nyt haettiin. Mä sain käskyyn laskea kolmeen ja istua laukkaa, oli askellaji sitten mitä hyvänsä. (Ja ne ohjat piti pitää kädessä...) Laukat nousi ja pyöri muuten tosi kivasti, eikä Pate vaikuttanut lopussakaan yhtään väsyneeltä.

 Ens viikolla uudet kujeet taas =) Pate on ollut nyt tosi "hyvä", vaikka pohjat ulkona ovat olleet tosi huonot. Mahtaako ne nivelet ja jänteet oikeesti noin tykätä, kun juostaan hieman kovemmallakin pohjalla? Kaikki kintut ovat kuivat, se ei kompuroi ja liikkuu todella mielellään kaikissa askellajeissa. Kyllä yleensä hokkikaudella vähintään toinen laukka on noussut nihkeästi.

2.2.17 Tultiin maastosta, kun valkun jälkeen verkataan aina seuraavana päivänä. Ja valkkua edeltävänäkin päivänä lenkkeillään =)