Kisauran loppu?

 Onko sitä sitten ihan pakko kiusata itteään? Kisaaminen jännittää, jännittää väärän radan ratsastus ja seuraavaksi saa jännittää lisäksi vielä hevosen hylkäämistä. Se näistä pippaloista tuloksena siis, polle lensi radalta EP:nä.

26.3.17

 Verkassa Pate oli liiankin reipas ulkokentällä, mutta maneesissa liikkui kuin purkka tukassa ja kyttäsi verkassa olevaa ponia, sekä puolsi sinne suuntaan. Maneesissa oli aika meteli, koska ulkona tuuli ihan hirveästi.
 Ehkä mä etin kunnon kuskin Tangolle, jos sillä pääsee joskus kisaamaan ja laitan ton tahdittavan maastopuksun viettämään eläkepäiviä....

 Äänet kannattaa laittaa pois. Eka pätkä vuoron odottelusta ja toisessa alkurata. Alkutervehdys oli ihan hyvä ja humma oli suorakin vielä.

Katseet kohti kisoja

 Sitä on sitten kovasti valmistauduttu kisoihin. Lähinnä maastoillen, lahjattomat treenaa, vai miten se oli. Monta valkkua on peruttu kelien tai sairastumisien takia ja mä vaan oon oon odottelut kentän sulamista. Mikään ei oo niin tylsää ku kattoo jään sulamista. Ja sitten se kisaviikonloppu yllätti, hui. Nyt jo? No, huomenna sitten itketään kun mikään ei suju.

 Käytiin Paten kanssa eräänä sunnuntaina kaverin kanssa maastoilemassa. Hiukanko mahtavaa, kun pääsi vihdoin laukkaamaan sulia teitä kunnolla pitkiä pätkiä. Ei enää jäätä eikä liukastelua. Kura vaan lentää =) Tää oli ihan selkee kuntotreeni. Kisoja varten.

12.3.17

 Kotona kylmätään jalat ja loimitetaan nenun päähän asti. Huolto on tärkeetä. Kisojakin varten.

12.3.17

 Mami loimittaa myös korvat. =D

12.3.17

 Nyt mä lupaan lopettaa tän leijumisen kevään johdosta =)

 Maastossa viilettämisen lisäksi, me oikeesti ollaan harjoiteltu kisoja varten, muutaman kerran :P Valkussa juu viime viikolla, omalla kentälläkin päästiin pari kertaa pyörimään ja kun tällä viikolla valkku peruuntui, iski mulle paniikki. Siis mä en todellakkaan odota tällä valmentautumisella kisoista kokemuksen lisäksi mitään, mutta voitas nyt kuitenkin yrittää ja tehdä parhaamme. Kisat on kuitenkin järjestetty ja tuomarikin paikalla, joten ei siellä harjoitella muuta kuin kokemusta. Me kuitenkin osataan nää asiat, mutta talven jälkeen tarvittais paljon hienosäätöä.

 Sari-ihanainen lähti mun seuraksi isoon maneesiin kisojen "kenraaliharkkoihin". Nappasi muutaman kuvankin känykällä. Ihan hyvin meni (Koko ilta yöhön asti...). Mä en muistanut rataa, eikä Pate kävellyt yhtään kunnolla. Tästä ei oo suunta ku ylöspäin...

22.3.17 Melko jännää väittää Paten alahuuli.

 Keskiravia me lähdettiin ihmettelemään, sitä kun ei ehditty viime viikolla katsoa lainkaan. Halusin kuivalle pohjalle ihmettelemään, Pate kun edelleen tarvitsee sen lätäkkösiedätyksen.

 Laukat sujui edelleen siedettävästi. Vasempaan koitin hieman tehdä lisää kolmitahtisuutta, varsinaista kuuraa taas sekin.
 Käynti ei sujunut alkuunkaan, Pate vaan kohelsi. Maneesi on kyllä tosi suuri, eikä olla oltu siellä ennen, joten pikku maaaisjunttiponskia saattoi myös suuri tila hieman jätskättää.
 Keskiravi saatiin ihan mukavaksi, kun Sari neuvoi hiljentämään kunnolla kulmaan ja antamaan siitä Paten itsekseen lähteä menemään. Ihan hyvin se lähti, vaikka en hyökännyt sen niskaan.
 Pysähdykset oli myöhässä ja Pate myös pysähtyi vinoon. *huoh*

 Jotain positiivistakin. Ravi oli ihan mukavaa, Pate taipui aika kivasti ja siirtymät käyntiin ravista, sekä käynnistä raviin olivat ihan kivoja. Myöskin laukat nousivat ajallaan täsmällisesti..

 Sitten viime hetken paniikkitreenejä, pysähdyksiä, siirtymiä, käyntiä, iik...

25.3.17 Melkein satulassa. Ei oo paljoo ilmaa välissä....

Valkku 15.3.17, kentällä vihdoin taas =)

 Keskiviikko-iltana suunnattiin siis pitkästä aikaa Paten kanssa valkkuun kentälle. Kenttä oli sula ja tosi pehmeä, mutta Pate puhkui intoa, eikä ollut pehmeydestä tietääkseenkään. Mä jo pelkäsin, ettei päästä lainkaan kunnolla hommiin ennen tämän vuoden ensimmäisiä kisoja.

 Pate on mun oma mussukka ja mä oon niin tottunut sen hötkyilyyn, ettei jaksa enää edes ärsyttää. Se on tosi neuroottinen ja kuumuu milloin mistäkin. Tiettyinä päivinä käyntihommat on sen mielestä ihan turhia, se ei keskity vähääkään, vaan tiirailee maisemia löntystellessään. Laukasta käyntiin asti on vähän niin kuin kuu taivaalta. Yleensä tälläisina päivinä se muuttuu välittömästi tyytyväiseksi ja keskittyneeksi, kun aletaan juosta. No, onhan se toki hieman hemmoteltu...

 Julia tuli kameroineen paikalle, mutta koska valo ei riittänyt kameralle, otti hän osasta laukkahommia videon pätkiä. Niistä nyt ainakin näkyy nostojen täsmällisyydet, unohtamatta siirtymiä laukasta käyntiin (puolikkaan raviympyrän jälkeen...).

15.3.17 Kevään ensimmäinen valkku kentällä.

  Aloitettiin tekemällä käynnissä loivaa kiemura-uraa muutama kerta ja sitten perään ravissa sama juttu. Alku on aina hankalaa, ennen kuin Pate lämpeää kunnolla. Sitten ravi muuttuu helpommaksi istua ja apujen käyttö helpottuu. Kiemura-urat sujuivat mukavasti, sain Paten hyvin taipumaan ja raviin tuli ilmaa.
 Jatkettiin käynnissä neliöllä puolikkaalla kentällä, pysähdys joka sivun keskelle. Tää oli Paten mielestä ihan turha juttu. Kyllä se johonkin kohtaan aina pysähtyikin, välillä jopa ihan suoraan...
 Tehtiin ravissakin pysähdykset joka sivulle, olipa työlästä saada polle stoppaamaan. Kyllä me pari kertaa onnistuttiinkin, ihan melkein istunnalla. Suurin osa yrityksistä oli kyllä varsinaista tahtojen taistelua.

 Laukkahommat sujuivatkin melko mallikkaasti, käyntisiirtymiä lukuun ottamatta. Nostot olivat tosi täsmällisiä ja tuli ainoastaan yksi vastalaukka, sekin tietysti omaa syytäni.
 Tehtiin päätyyn ympyrä/ voltti käynnissä, siitä keskellä päätyä raviin ja kulman jälkeen merkillä laukka. Laukkaa ympyrä takaisin päätyyn, jossa siirtymä käyntiin. Olisi siis pitänyt tehdä. Pate ei siirtynyt siinä kohtaa kertaakaan käyntiin. Käynti oli kyllä ihan hyvää, sitten kun sain sen kävelemään =)

 Vasen laukka parani tosi paljon sen jälkeen, kun oli laukattu myös oikeaan sata kierrosta. Siitä ei enää ole videota, koska Julian piti paapoa kissaa. Loppuvideosta kissa sinkoaa Paten eteen, mutta ruuna poika väistää sen hienosti.

 Hauskaa kyllä oli, laukkaaminen on hauskaa myös mun mielestä. Patekin oli tosi tyytyväinen, "kotikentällä" taas.

Ikirouta suli

 Vihdoin ja viimein mun kenttä oli niin sula, että siellä pystyi juoksemaankin. Miten se sulaminen nyt tänä vuonna tuntui kestävän niin kauan? Johtuuko sitten tulevista kisoista, kun olisi halunnut vähän päästä treeneemaan. No satunnaisista jääkikkareista huolimatta pohja oli kivasti pehmennyt.
 Mulla oli maastoiluvarusteet ja kannuksetkin puuttui. Kaukaa katsottuna kenttä näytti ihan jäiseltä, joten olipa mukava yllätys!
 Tangonkin tuli liikutettua samalla. Pate ei ole pitkään aikaan juossut kentällä, joten olihan se jännää!

 Kuvat: Petri Luotonen

18.3.17

 Tuttuun tyyliin kävin maastossa verkkaamassa ennen ja jälkeen kentällä pyörimisen.
 Kentällä taivuttelin ensin hieman käynnissä.

18.3.17

18.3.17

 Ravailin ristiin rastiin taivutellen ja tein silloin tällöin suoralla kolmen askeleen käyntipätkän. Nyt tää sujui, käynti oli rentoa ja siirtymä takaisin raviinkin oli varsin napakka. Saas nähdä sitten...

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

 Sitten tein laukannostoja. Tiedä nyt miten hyödyllistä tämä oli, koska keskiviikon valkussa siirtymät olivat todella hyviä. Ehkä tää oli hyvää harjoitusta mulle. Taivuta, pidä ohjat, istu takaa eteen....

 Ravasin kuitenkin päätyyn ja taivutin tosi huolellisesti sisään kulmaa hyväksi käyttäen. Pidin kunnon taivutuksen merkille, jotta saisin varmasti myötälaukan, kokosin pari askelta ravia ja nostin laukan. Laukassa päätyyn ja takaisin raviin. Välillä nostin monta kertaa samaan suuntaan peräkkäin, välillä vaihdoin joka toinen kierros suuntaa. Jälkimmäinen on tehokkaampaan, vaihtuu jatkuvasti taivutus ja askellaji, ei ehdi kumpikaan muuta kuin keskittyä tehtävään!

 Nostot oli edelleen hyviä ja laukkakin pyöri välillä ihan mukavasti.

18.3.17

18.3.17

k

18.3.17

18.3.17

 Tein myös ravivoltteja. Aina samaan kohtaan, välillä suuntaa vaihtaen. Välillä kevensin kierroksen ja istuin ainoastaan voltin. Melko kivoja voltteja ja aikast kiva ravi loppuun sanoisin.

18.3.17

18.3.17

18.3.17

18.3.17

 Voi kun mulla on ollut ikävä kenttätreenejä omalla pikku läntillä <3

Tangon tahtiin

 Minun mielestäni ajo-opetus ei ole pahitteeksi millekkään hevoselle. Siinä totutellaan varusteisiin, pyyntöihin, liikenteeseen ja mitä ihmeellisimpiin ratinoihin, räsähdyksiin ja rapinoihin, esimerkiksi sänkipellolla. Mitä kaikkea nyt kärryt jäisillä/ loskaisilla/ lumisilla/soraisilla teillä ja pellolla nyt aikaan saavaatkaan. Kaikki meteli on treeniä tulevaisuuteen ja kärryttely on ratsuhevosellekin mukavaa vaihtelua. Eikä varmasti huono lihaksistollekkaan, ratsastajan painon puuttuessa selästä.

 Tangon opetus on tehty varsin maltillisesti. Tarkoitus ei suinkaan ole tehdä sille huippu kuntoa ennen sisäänratsastusta, vaan  hieman voimaa, esimerkiksi takapolviin, käsiteltävyyden lisäksi. Sen lisäksi, että ajettu hevonen harvemmin on moksiskaan selkään kipuavasta ratsastajasta. Johan siellä selässä on ollut vaikka mitä....

17.3.17

 Kuten aikaisemmin jo mainitsin, on Tango pikku hiljaa päässyt tepsuttelemaan ravia myös muualla kuin ylämäissä. Mentiin ensin ravissa vain mäet ylös, jotta pollen piti keskittyä kärryjen kiskomiseen, eikä ehtinyt liikaa innostua. Tango todella työntää itsensä mäet ylös, eikä vaan "vedä". Takaa se siis työntää tosi hyvin ja mielestäni sinne on jo tullut jotain lihastakin. Hiukanko hienoa, että hevonen liikkuu luonnostaan takaa eteenpäin.

17.3.17

 Tepsuttelun tuloksena on ihana, tasainen ja joustava mummoravi <3 Ihan tätiratsastajan unelmaa. Tangolla on eteenpäin pyrkimystä, mutta se ei sinkoa eteenpäin, vaan tepsuttelee pikku ravia kiltisti. Melkein kuin olisi jouset jaloissa. Ehkä mä vuoden päästä sitten selässä. Jos mun pikku luppakorva vaan pysyy ehjänä...

Laukkatreeniä

  Kentän sulamista odotelessa tuli edellisviikonloppuna taas maastoilun lisäksi kynnettyä hieman tietä hokkikengillä. Tie oli oikein hyvä pohja, koska siinä ei ollut lätäköitä. Koska sitten Pate ei pysty. Koska lätäkkö on paha. Siihen joko tehdään täys stoppi tai hypätään yli. Vähintään kunnon loikka toiselle puolelle tietä. Eikä täti tiedä mikä näistä tapahtuu. Nyt menneenä viikonloppuna oli jo lätäköitä ja tehtiin monta stoppia ja loikkaa. Toistaiseksi täti pysyi selässä. Jonkin näköinen lätäkkösiedätys olisi ehkä paikallaan.

 Tehtiin siirtymiä käyntiin laukasta ja ravista, pysähdyksiä ravista, laukan nostoja ja siirtymiä laukasta raviin. Hieman väistöjä ja avotaivutusta ravissa. Melko laukaksi homma meni, kun se oli niin hauskaa!
 Koitin saada ravin mukavan rennoksi, istuen itse takana ja siirtymät laukasta raviin pehmeiksi. Mun pitäisi olla huomattavasti tomerampi ja nostaa heti uudelleen laukka, jos Pate pudottaa laukan omia aikojaan. Samoin pitäsi paremmin valmistella siirtymä raviin, polle kun ei lue mun ajatuksiani. Laukat pyöri melko mukavasti, eikä kopukka kiikuttanut yhtään kotiinkaan päin.
 Käynnin ratsastamiseen koitin myös kiinnittää huomiota. Se menee mulla niin helposti matkustamiseksi.

 Julia uhrautui tien päähän nappaaman muutaman kuvan hurvittelusta.

5.3.17

5.3.17

5.3.17

5.3.17

5.3.17

5.3.17

5.3.17

5.3.17

 Sunnuntai-illalla mun kenttä näytti tältä. Ei ihan laukkakunnossa vielä...

12.3.17

Lisää virtaa

 Toi lamppu vaikuttaa ihan hurjasti jaksamiseen. Talvella tallihommia on paljon enemmän kuin kesällä ja pikku hiljaa alkaa turnausväsymys iskeä. Lämmittävä aurinko korkealla taivaalla tuo toivoa sulavista vesiletkuista ja ohuemmista loimista.

 Tangon ajelua on jatkettu entiseen malliin. Kevätauringosta huolimatta neiti on käyttäytynyt kivasti. Hiukan yrittää leijaa välillä leikkiä, mutta uskoo heti komennon. Nyt me ollaan jo ihan hiukan hiljaa hölkätty muuallakin kuin ylämäessä.

4.3.17

4.3.17

 Pitkät maastot auringossa on niin <3 Molemmat saadaan mukavasti hikeen, sekä hevonen, että ratsastaja.

4.3.17 Höyryävä Pate lenkin jälkeen.

 Karvan lähtö on sitten kunnolla alkanut, jee... Piehtaroidaan ja hinkataan puihin. Ainut millä ruppapehvat saa näyttämään siisteiltä on loimi. Sitten karvat ei näy.

4.3.17

4.3.17

4.3.17

 Kirpeään pakkasaamuun saa kuumaa vettä. Nam.

5.3.17 Janojono.

5.3.17

5.3.17

 Havuja menee niin paljon kuin jaksaa tarhaan kantaa. Ompulle olen raahannut reilusti, jotta sillä olisi koko ajan näkerrettävää. Vaikka tuskin havuilla mahahaavaa estetään. Yritys hyvä kuitenkin.

11.3.17

11.3.17

11.3.17

 Vaikka viikolla tuli yli kymmenen senttiä lunta, se hävisi aurinkoisilta paikoilta jo melkein kokonaan. Metsässä lunta (ja vastusta kärryihin) vielä riittää.

11.3.17 Kaunokainen.

11.3.17

 Mä sanoin miehelle, että ei me kauas mennä. Kuusitoista kilometriä tuli kipitettyä... Oli niin hieno keli!

11.3.17

 Tango kuivatteli tyytyväisenä fleeceloimen kanssa tyynessä ja lämpimässä plussakelissä. Hän valvoo, että Paten jalat kylmätään kunnolla. Laadun valvontaa.

11.317