Kentän sulamista odotelessa tuli edellisviikonloppuna taas maastoilun lisäksi kynnettyä hieman tietä hokkikengillä. Tie oli oikein hyvä pohja, koska siinä ei ollut lätäköitä. Koska sitten Pate ei pysty. Koska lätäkkö on paha. Siihen joko tehdään täys stoppi tai hypätään yli. Vähintään kunnon loikka toiselle puolelle tietä. Eikä täti tiedä mikä näistä tapahtuu. Nyt menneenä viikonloppuna oli jo lätäköitä ja tehtiin monta stoppia ja loikkaa. Toistaiseksi täti pysyi selässä. Jonkin näköinen lätäkkösiedätys olisi ehkä paikallaan.
Tehtiin siirtymiä käyntiin laukasta ja ravista, pysähdyksiä ravista, laukan nostoja ja siirtymiä laukasta raviin. Hieman väistöjä ja avotaivutusta ravissa. Melko laukaksi homma meni, kun se oli niin hauskaa!
Koitin saada ravin mukavan rennoksi, istuen itse takana ja siirtymät laukasta raviin pehmeiksi. Mun pitäisi olla huomattavasti tomerampi ja nostaa heti uudelleen laukka, jos Pate pudottaa laukan omia aikojaan. Samoin pitäsi paremmin valmistella siirtymä raviin, polle kun ei lue mun ajatuksiani. Laukat pyöri melko mukavasti, eikä kopukka kiikuttanut yhtään kotiinkaan päin.
Käynnin ratsastamiseen koitin myös kiinnittää huomiota. Se menee mulla niin helposti matkustamiseksi.
Julia uhrautui tien päähän nappaaman muutaman kuvan hurvittelusta.
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
 |
| 5.3.17 |
Sunnuntai-illalla mun kenttä näytti tältä. Ei ihan laukkakunnossa vielä...
 |
| 12.3.17 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti