Harrastaja isolla H:lla

 Mä olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta aina vaan välillä se tulee pintaan uudelleen. Sellaisina päivinä, kun aurinko paistaa?
 Tänäänkin olin ihan raato. Lyhyet yöunet, herätys ennen kukkoa, yhdeksän tunnin työpäivä, eikä mitään uutta auringon alla. Ja silti mä olen niin onnellinen.

3.4.17

 Aina välillä saa lukea, miten tärkeitä me harrastajat ollaan. Maksetaan jäsenmaksut, shoppaillaan kaikilla messuilla, osallistutaan talkoisiin, koulutuksiin, kursseihin ja kisoihin. Ihmiset kouluttautuvat omalla ajallaan ja omasta pussistaan toimihenkilöiksi, jotta muut pääsevät kilpailemaan. Ihan vaan rakkaudesta harrastukseensa/ hevosiin. Omat pollet hoidetaan viimisen päälle ja varmuuden vuoksi pidetään huoli hieman naapurienkin elukoista.

 Yhteilöllisyys on aina jossain kohtaa tärkeää melkein kaikille. Kuulua joukkoon. Valmennusryhmään, tai vaan johonkinn kurssipoppooseen. Oppiminen on kuitenkin aina ihanaa ja hyödyllistä. On hyvä tietää kaikki mahdollinen ruokinnasta, sairauksista, liikunnan tärkeydestä, käytöksestä, varusteista, rakenteesta... Sen lisäksi, että itse yrittää jatkuvasti kehittyä ratsastajana/ hoitojana/ ajajana...
 Eivät kaikki harrastajat välttämättä halua ratsastaa kisarataa ja taustatyö on aivan yhtä tärkeää. On eri asia viedä kisoihin humma, joka on hyvin valmisteltu tehtäviinsä.

 Mä kuulun siihen porukkaan, joka jaksaa nysvätä pikku juttujen kanssa ja omistaa näissä asioissa lehmän hermot. Eläinten kanssa häärätessä homma on niin pitkäjänteistä. Näkyviä tuloksia ei saada päivässä, välillä ei edes vuodessa. Kehitetään kuntoa, lihaksia, pääkoppaa, tasapainoa.... Kaikki tehdään pienissä palasissa, askel kerrallaan. Voi kun olisi aikaa ja rahaa istua kaikki mahdolliset kurssit ja koulut. Osa jutuista, kun tulee opittua kantapään kautta :(

 Harrastajan onnenpäivänä, on tallin tuoksu huumaava. Se tuo mieleen lapsuuden onnelliset heppailupäivät, jotain mitä vain heppatytöksi syntynyt voi ymmärtää. Jotain, mitä ei voi muille sanoin selittää. Oven avatessa kuuluu hörinää ja hirnahduksia, lämmin tallin ilma kietoutuu ympärille, karistaa viimeisetkin unen ripeet ja tuoksu saa väkisinkin hymyn huulille.

3.4.17

 Pitkä päivä töissä, katraalle ruokaa ja juuri ennen auringonlaskua hevoselle satula selkään. Maastopuksu kipittää lenkin rennosti, pyytää välillä aina lisää vauhtia, mutta reagoi pieneenkin pihahdukseesi ja katselee pärskien kanssasi auringonlaskua tyynessä, keväisessä illassa. Selität, että yksi tassu on vähän omituinen, että otetaan rauhallisesti pari viikkoa. Kävellään vaan. Ylämäkeen kopukka kuitenkin kiihdyttää ja ravatessa hymyilet, kun et enää ei huomaa tassuissa mitään outoa =)

3.4.17