Puomitreeniä taas

 Meillä päin on ollut vaihteeksi taas tosi kuivaa. Toisaalta mukavaa, mutta kentäthän menee liian pehmeiksi ja pöliseviksi, sekä tietysti tiet betoniksi. Eikä ruohokaan kasva. Olen sitten pysynyt hetken omalta kentältä pois maastoillen sadetta odotellessa. Parina yönä oli sitten ropissut lanatulle kentälle ja eiku puomitreeniin. Oikeasti pikku ukkoskuurot ei ollut tehnyt kentälle muuta, kuin ettei se enää pölissyt...

29.5.17

 Menin alle maastolenkin ja kentälle päästyäni tein pysähdyksiä käynnistä ja ravista aidan vieressä, jotta sain Paten pysymään suorassa. Ja nythän se pysyikin. Voltteja, hieman väistöä ja avoa käynnissä. Pari laukan nostoa käynnistä ja eikun puomeille.

 Näitä peruspuomihommia tarvitsi tosiaan tehdä joka viikko. Jalat ylös on homman nimi. Pate oli tosi mainiolla tuulella. Sain ratsastettua tosi rauhallisessa temmossa puomeille, joissa oli hieman vajaa metrin väli. Pari kertaa löytyi myös ponnua oikein kunnolla niin, että tahti säilyi! Eli yritin saada liikkeen ylöspäin. Positiivista oli myös, että pysyin aika hyvin satulassa ja kädetkin pysyivät alhaalla. Mutta myös nenä pysyi alhaalla...

:P

 Lopuksi tein vielä laukan nostot väistön jälkeen. Tämä on Patelle hyvä harjoitus, koska se on vaikea saada oikein päin nostossa. Väistättämällä saan sen ensin oikein päin, masun pois sisältä ja koottua hieman.

Öööö, kuka roikkuu sisäohjassa?

No nyrt on jalat jossain...

 Huomenna valkkuun taas. Pate oli viime viikolla tosi hyvä, vaikka kenttä oli ihan juoksuhiekkaa. Jaksoi laukatakkin vaikka ja miten. No, nyt on ollut laitumella, joten luultavasti mallia ei jaksa. Tai sitten laitumella on riekuttu joku paikka kipeeks...

Työhevosmestaruudet Ypäjä 2017

 Viikonloppuna oltiin Riian kanssa Ypäjällä katsomassa työhevosten mestaruuskisoja. Kerrankin, kun oli tilaisuus. Tää oli kyllä varsin avartava kokemus. Paikan päällä näki, mitä kilpailu sisältää ja miten se etenee.
 Toivottovasti kuvista välittyy kilpailun rento ja lämmin meininki, hevosten yritteliäisyys, sekä hevosten suhde ohjastajiinsa.

27.5.17 Suomenhevosori Esu

 Kisa alkoi juoksukokeella. Koppiksilla voi ajaa vallan mainiosti, mutta kisakärreillä saa tietysti enemmän vauhtia. Hevosia starttasi neljä kerrallaan. Ei mitään voltteja eikä autoja, siitä vaan lähdettiin. Neljästä laukasta vasta hylky ja maaliin piti tulla ravissa. Kisaan on ihanneaika ja pisteet tulee sen mukaan.

 Juoksukoetta seurasi kävelykoe. Kärryssä painoa 500kg ja pari ukkoa, matkaa puoli kilometriä ja tässäkin ihanneaika, jonka mukaan pisteet. Toki käynti arvosteltiin toisen kyytiläisen toimesta, ei siis raviaskeleita, vaan reipasta nelitahtista käyntiä.

 Jos juoksu- ja kävelykoe menevät huonosti, pystyy vetokokeessa petraamaan paljon. Kuormaa vedetään askelma kerrallaan, minuutin tauko, lisää painoa kelkaan ja menoksi taas.

 Tää oli kyllä jännää. Vetotekniikka näyttelee suurta roolia. Huonolla tekniikalla ei kelkka hievahda liikkeelle edes alkupainolla, kun hyvällä tekniikalla lähti alkupaino kevyesti raviin asti. Kolmen pysähdyksen jälkeen askelmien välillä ei saanut enää yrittää. Hyvä, että lopetetaan silloin kun hevonen ei enää pysty. Kisaan saavat osallistua vain työsuunnalle kantakirjautut hevoset, joten kaikki ovat vetäneet myös aikaisemmin. Myöskään mitään apuja ei ohjien ja äänen lisäksi ole käytössä. Mutta hitsi miten ne tammat veti. Tänä vuonna ei oreilla ollut mitään jakoa.

 Hevoset odottavat tosi rauhallisina käskyä lähteä vetämään. Usein ohjastaja otti vaan ohjat käteen ja pysähdyksessä heitti ne maahan.  Myöskään yleisö ei tuntunut heppoja häiritsevän. Kaikilla ohjastajilla tuntui olevan todella lämmin ja luottavainen suhde hevoseensa.

Oudommallakin tyylillä kyllä pääsi eteen päin ja pitkällekkin vielä. Tää vie kyllävarmasti enemmän voimia.

Tässä kisan voittaja, tamma Tähden Piirros ja ohjastaja Kauko Tuominen.

<3

Vielä liikkuu, radan loppu häämöttää...

 Tiedä mitä me vielä joskus Tangon kanssa kehitellään...