Ratsutädin julkinen päiväkirja. Blogissa harrastetaan enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti suomenhevosruunien Paten ja Pallon (Noste) kanssa, suomenhevostamma Tangon kanssa ja laumassa kirmaa myös shetlanninminiponi Nelli. Voit jättää kommenttisi omalla nimelläsi. Kuvien luvaton käyttö on kielletty.
Suomi 100 vuotta ja 100 kilometriä, siinä oli tämän kisan teema. Suomenmestaruuskisoissa mukana, huoltamassa tietysti taas. Ei sellasta jakkaraa ookkaan, mis tää täti jaksais mennä 100 kilommetriä hevon selässä. Eikä mulla oo sellasta hevostakaan =D
Terbium 15.7.17
Tässä hieman tunnelmia hikisestä urakasta. Päivä oli tosi lämmin, rusketusta tuli lisää ja huoltokin väsyi, hevosesta ja ratsastajasta puhumattakaan.
Hienoja heppoja ja mukavia ihmisiä päivä täynnä. Tää porukka on kyllä niin ihanaa, sen mitä ehtii seurustella kenenkään kanssa.
Sattuneesta syystä kameraan osuivat aina tietyt ratsukot, eikä kameraa oikeastaan ehdi juuri käyttää. Matkalla hieman, tauoilla ei juuri lainkaan. Tällä kertaa mulla oli apukäsiä taas matkassa, Ainon kanssa meillä synkkasi työnjako kyllä täydellisesti. Hyvä meidän valkoinen tiimi!
Mä nousin "vasta" kolmelta kisaaamulla. Meillä oli hepat kaksi yötä pihalla, kun mä lusmusin maailmalla. Oli väsyneitä raasut... Mut annoin aamulla (kolmelta?) vaan lisää pöperöö polleille, ryysyt niskaan, kamat autoon ja menoksi. Startattiin matkaan traikun kanssa neljältä. Siis hevosia on pakko rakastaa (ja paljon), jotta tätä viitsii. Ikinä ei ainakaan tarvii nukkua :P
Aamulla varsin säpäkkä heppa.
Odotellaan lähtöä aamuvarhaisella.
Maisemat kohdillaan.
Tarkissa, ei enää niin säpäkkä polle.
Terppa ja puoli huoltoa.
Terppa ja Marru ratsastivat sm pronssia. Oli kyllä niin jännää! Uus satula ja eka kerta sata kilsaa. Kaikki meni kuitenkin ihan mahtavasti!
Do dii, taas ehtii pikku hetken kökkiä koneella :P
Julia oli kuvaamassa viikon 29 valkkua, joten siitä kuvamateriaalit. Yhdistän tähän edellisenkin viikon puuhat, jotta tulee niistäkin jotain muistiin.
Julia editoi taas ottamansa videon pätkät, siinä se näkyy karu todellisuus. *huoh*
Ihan ensimmäiseksi, mun pitäisi olla Paten kanssa paljon tomerampi. Mä pyydän nätisti ja jollei se tee, kysyn et haluatko tehdä jotain mukavempaa, vaikka syödä? Seukata kamun kaa? Pitää taukoa?..... No mä yritän tehdä tässäkin asiassa jotain ryhtiliikettä.
12.7.17
Edellisviikolla ratsastettiin ensin käynnissä päädystä keskihalkaisijaa jyrkkiä kiemuroita vuorotellen puolelta toiselle. Siitä vuorotellen oikeaan ja vasempaan, pitkää sivua pitkin eteen ratsastaen takaisin päätyyn.
Lisättiin tähän vielä voltti aina kiemuran päätyyn. Varsinaista pyöritystä siis. Ja sama ravissa voltteineen päivineen. Ihan yhtä montaa kiemuraa ei sentään väännetty ravissa.
Sitten vielä vaikeampi kuvio (mulle siis...). Isolle ympyrälle tehtiin keskelle S suunnan vaihtamiseksi. Ensimmäinen mutka käyntiä, toinen ravia ja siitä laukan nosto. Puolikas suuresta ympyrästä laukkaa ja takaisin S-kuviolle. Tää oli kivaa piiperrystä, varsinkin kun Paten siirtymät alaskin päin ovat muuttuneet sujuviksi.
Lopuksi ratsastettiin vielä isoa ympyrää taivuttaen hummaa. Tai mä siis yritin ja nanosekunnin se myös onnistui. Et voi olla vaikeeta koko laukkatouhu!
12.7.17
Keskihalkaisija-teema jatkui viime viikolla. Keskihalkaisijaa avotaivutuksessa, siitä pitkälle sivulle ja se väistössä. Peppu sisään siis. Suunta vaihtui koko ajan. Kyllä oli suomipojalle vaikeeta saada roipelot liikkeelle, kun koko ajan piti tehdä töitä. Tää homma kun ei onnistu, jollei astu kunnolla alle ja taipuakkin tarttis. Ihan tuli hiki :P
Pikku käyntipätkä ja laukkaamaan. Pate olis vaan seukannu Terpan kanssa ja puolsi sinne suuntaan jatkuvasti. Laukattiin isoa ympyrää, jota pienennettiin ihan pieneksi ja siitä taas eteen. Kyllä Pate sit laukkas ku oli oma lehmä ojassa (toinen heppa jossain) ja piti saada pikku hepuli, jotta homma sujui edes joten kuten. Kyllä kai se siitä joskus...
Sitten palataan ajassa taakse päin, melkein kuukausi! Hui! Sehän tarkoittaa, että pimeää kohti on menty sen verran... Jep, jep, kohta ei taas oo ku kentän valot ja ottalamppu.
Tämänkin vuoden juhannuksena me saatiin vakiojussivieraat paikalle. Oona ja Annit porhalsi taas kentälle liikuttamaan hepat lauantaina, koska me oltiin Paten kanssa perjaintaina hyppäämässä. Ensi vuonna ei Ompulla voi enää mennä kuin pikku-Anni... Niin ne likat vaan kasvaa.
Otin pari videon pätkää loppuun ja muutaman kuvan, mutta olipa huono valo ottaa kuvia :( Omppu laiskottelee tapansa mukaan ja Pate porhaltaa minkä ehtii, tapansa mukaan. Tässä kohtaa Tango jäi yksin tarhaan, ihan elämänsä ensimmäisen kerran.
