Valkku 16.8.17

 Täällä blogin puolella taas viuhahtamassa. Syyskuu alkoi ja valo vähenee hurjaa vauhtia. Josko malttaisi sysksyn tullessa taas blogin parissa viettää hieman enemmän aikaa.

 Tässä valkussa Pate oli kaiken estetreenin jäljiltä valmennuksessa hieman väsähtäneen oloinen. Silti käyntihommat olivat hänen mielestään ihan kuuraa.... Mukava yllätys oli vasen laukka. Se pyöri pitkästä aikaa tosi kivan oloisesti, eikä mun tarvinnut jatkuvasti säätää siellä jotain.
 Julia uhrautui jälleen pelipaikalle kameroineen.

19.8.17

 Aloitettiin neliöllä käynnissä. Jokaiseen kulmaan kolme, neljä pysähdystä niin, että pysähdyksessä myödättiin heti kunnolla. Suorat ratsastettiin eteen ja pohjettakin piti käyttää.

 Siirryttiin ratsastamaan suorat ravissa, mutta tehtiin edelleen pysähdykset. Ja sitten jätettiin pysähdykset pois, siirryttiin ainoastaan käyntiin.

 Lopuksi kulmissa koottiin ravia ja suorat ratsastettiin eteen.
 Sitten tietysti laukkaamaan. Oikea laukka ei oikein irronnut, enkä mä jaksanut edes yrittää saada Patea oikein päin. Jatketaan kotona puomiharjoituksia laukassa, josko saataisiin oikeaankin laukkaan lisää vauhtia.
 Sitten homma toiseen suuntaan. Vasen laukka pyöri kivasti ja sain pollen oikein päin. Loppuun tein kyllä oikeaan pienellä ympyrällä sen verran laukkaa oikeaankin, että sain hevosen oikein päin.

 Julia editoi taas videonpätkiä valkusta. Kivasti näkyy, miten Patea ei voisi vähempää kiinnostaa pysähdykset ja seisominen :P

Eiestetykki kisoissa

Pate pääsi elämänsä ensimmäisiin estekisoihin Claudian kanssa. Polle kielsi molemmilla radoilla, mutta ristikkoluokka kuitenkin hyväksytty neljällä virhepisteellä, kun taas viisikymmentä senttisillä esteillä tuli kaksi kieltoa. Toinen kielto päädyn kaarevalla linjalla, jossa mä luulen, että Pate luuli sen esteen olevan kierrettävän (Koska mä näin, ettei se ollut menossa esteelle). Siniset puomit koituivat tämän päivän kohtaloksi. Niitä siis harjoitellaan lisää, samoin kuin kaiken maailman epämääräisiä pystyjä.

 Pate oli radalla kuitenkin tosi rento. Verkassakin, vaikka porukka verkkasi ryhmissä kentällä. Hyviä hyppyjä tuli ja kokemusta roppakaupalla. Nyt se sentään jo suorittaa monta estettä peräkkäin ja hyppää välillä yli, vaikka selvästi epäröi. Eikä puomit kolise, vaan se hyppää huolellisesti.

 Ehkä me saadaan tästä vielä jonkin näköinen estepuksu, koska edistystä on tapahtunut lyhyessä ajassa tsoi paljon. Lisää treeniä vaan molemmille! Ja hauskaa oli kuitenkin!

21.8.17 Ja he näytti tosi hienoilta!

21.8.17

 Kuvaaja pahoittelee jälleen, katsominen ja kuvaaminen ei vaan onnistu. Julia muokkasi enimmät hiekat pois :P
 Ja me jatketaan harjoituksia :) Toi meidän blondi esteheppakin kasvaa tossa koko ajan....

Raviponi rules

 Lauantaina meidän oli Tangon kanssa tarkoitus mennä raviradalle lukemaan mainokset. Ihan vaan pienen hevosen totuttelua uusiin asioihin ja maisemiin. Riia oli menossa pelipaikalle Tangon siskon kanssa ja mikäs sen mukavampaa, kun tutustua uusiin, jänniin paikkoihin hyvässä seurassa!

 Homma vaan meinasi tyssätä heti alkumetreillä. Mulla ei ole kuin noi koppakärryt ja ne ei mennytkään kärrykoukkuihin! Kokeilin onneksi ennen kuin hevonen oli traikussa ja näppärä mieheni hitsasi kärryihin apuakselin, jotta saatiin kärrit kyytiin. No nyt päästään jatkossakin maaailmalle, koppakärryinemme =)

19.8.17 Noi pöksyt tuli vahingossa sävy sävyyn Tangon silatyynyn kanssa, kun en ehtinyt vaihtaa vaatteita =)

 Mutta kyllä mua jännitti! Kaiken maailman pukkilaukkakarkelot, kärryiltä putoomiset ja hevosen loukkaantuminen. Ja mites kävikään?

19.8.17 Tässä kohtaa jännitti! Tango ja Julia odottavat liikkeelle lähtöä.

  Sillee me sit hölköteltiin monta kierrosta ja kateltiin maisemia. Ihan kaikessa rauhassa. Saatiin olla radalla ihan keskenään, mikä ekalla kerralla oli ihan mukavaa. Ettei kukaan lämppäri mennyt ohi tuhatta ja sataa heti, vaan saatiin rauhassa katella.

 Julia oli apulaisena ja kantoi taas uskollisesti kameraa mukanaan. Tässä sitten muistoja meidän ensimmäisestä kerrasta maailmalla kärryjen kanssa.

19.8.17 Siskokset ja tätien letit ponskien jouhien kans sävy sävyyn.

19.8.17

19.8.17 Siskokset jä tädit. Tällä tädillä oli kyllä hymy herkässä.

 Nyt mä uskallan mennä kentällekkin ajelemaan. Meillä on tässä lähistöllä niin iso kenttä, että siellä pystyy ajamaan. Mistäs sitä tietää, jos vaikka jotain valjakkoajoa vanhoilla päivillä. Jos voittaa lotossa. Ajattelin kuitenkin tottuttaa Tangon kentällä ajoonkin heti. Ja siellä voidaan laukata, radalla toistaiseksi ainakin vaan ravataan.

 Tää oli hyvä reissu ja turvallinen paikka katsoa miten vieraissa paikoissa kärryjen edessä käyttäydytään. Mennään uudelleen Riian kanssa kasvattamaan heppojen kuntoa ja siellä on hyvät pohjat päästellä. Ja onhan se kimpassa aina hevosellekkin mukavampi juosta. Mut olipahan mulla jännää!

Valkku 2.8.17

 Oli taas oikein tehotreeni. Lämmin keli ja molemmat valuivat hikeä lopussa =)
 Julia oli taas kuvaamassa. Laitetaan läjä nyt kun vielä on valoa kuvata.

2.8.17

 Olikin kiva valkku. Tykkään noista laukkatehtävistä, missä on siirtymiä paljon, taivutuksen vaihtoo ja joutuu koko ajan tosissaan tekemään. Ja Pate on kivempi, kun laukataan aina vaan pätkä.

 Aloitettiin kuitenkin käynnissä suurella kahdeksikolla. Pitkältä sivulta sulkutaivutusta keskelle, suoristus ja väistö reunaan. Käynnissä meillä meni ihan kivasti.
 Ravissakin meni kivasti ihan lopuksi. Sitten kun tokkasin kerralla kylkeen oikein kunnolla, että nyt siihen peppuun liikettä! Sitten vasta alkoi suomipojan koivet liikkua ristiin ja hyvin liikkuivatkin. Olisi pitänyt tehdä se heti alkuun. Kyllä se osaa, mutta ei tasan viitsi, jollei vaadita. Paten ensimmäinen yritys on aina juosta pois tehtävästä....

 Laukkatehtävä oli siis tosi hauska. Isolla ympyrällä ensin voiltti laukassa ulos ympyrältä ja siitä vastalaukkaa pitkän sivun reunaan. Käynti ja päädystä myötälaukkaa 1/4 kierrosta, josta käyntiin ja voltti sisään. Tämä oli oikeastaan sen takia, että katsottiin onko tilaa mennä laukkaamaan. Tein käyntivoltin aina, koska Pate kohelsi seuraavaa laukannostoa innoissaan ja sain sen rauhoitettua ja taivutettua käyntivoltilla. Tästä taas taaperettiin keskelle tekemään sitä laukkavolttia ulos. Ja molempiin suuntiin.
 Tälläisissä tehtävissä Paten laukka pysyy tahdikkaana ja sen saa taivutettua. Mikäs sen kanssa on laukkaa nostaessa, kun se nostaa sen aina heti. Ja nykyään kyllä aina myös myötälaukan.
 Vastalaukka vaatii kyllä treeniä ja paljon. Tällä kertaa oikea laukka sujui myös vastaan, mutta vasemman Pate vaihtoi myötälaukkaan varsin sujuvasti. No ei se auta kun harjoitella.

 Ja loppuun vielä jaksetaan kevennellä.

 Meille kävi Julian kanssa pikku moka. Mä sanoin laukkatehtävästä, et ota nyt ihmees videoo, kun se oli alkuun hankalan tuntuinen tehtävä, niin Julia kuuli et älä sit ota tästä videoo. Voi hitsi. Pätkät siis alun käynti- ja ravitehtävistä. Tollasta tylsää normijolkotusta.

Claudia treenaa

 Claudia ja Pate ovat treenanneet estetehtäviä ahkeraan. Patehan ei ole mikään estehevonen, taistelunorsu on liian muhku, liian varovainen ja liian epäluuloinen. Eikä sillä ole juurikaan hypätty pariin viime vuoteen, kun ei omistaja niin viitsi... Se on nyt saanut hieman lisää itseluottamusta ja suorittaa taas tehtäviä useamman peräkkäin. Eikä siis tyssää ekan esteen jälkeen. Ja onhan sillä hypätty, ihan olen rataakin mennyt. Kauan sitten :)

 Laukkapuomit ovat Patelle tosi hyvää jumppaa. Pikkasen saatiin aluksi neuvoa, miten ne koivet sinne laitetaan. Hitsi ku meillä on niin pieni kenttä! Nyt mä muistan miten kiva näitä laukkapuomeja oli mennä! Ja Patekin tykkäs! Miksei me olla tehty näitä pitkään aikaan?

 Edelleen harjoiteltiin tuomaan hevonen suorana keskelle tehtävää.

 Laitettiin Pate menemään myös "vesi", jota se melkein inhoaa. Pate kyttää sinistä mattoa, mutta pompsahataa kuitenkin yli. Senkin se meni aikoinaan mukisematta ja nyt harjoitellaan uudelleen ylittämään outoudetkin.

 Mä väkersin meidän minikentälle "9" esteen radan (katsoin sarjan erillisiksi tehtäviksi). Kahdelle sivulle yksi este, kolmannelle sarja yhden laukan välillä ja keskelle poikittain suunnanvaihtoeste, josta esteet mentiin toiseen kierrokseen. Suunnanvaihdossa piti tarkkaan käyttää kentän reunat ja ratsastaa oikeasti kentän poikki, jotta sai suunnan sujuvasti vaihtumaan. Siinä on 20 metriä, mutta Pate on niin iso...Lisäksi Pate ryökäle kääntyi jo keskiesteeltä reunaan ja tuli usein uran ensimmäiselle esteelle vinoon. Toisaalta se ei ollut ongelma, koska se pomppasi sen aina kuitenkin. Tosin tein siitä ihan miniesteen, juuri tämän takia. Vasemmassa laukassa sarja tuotti hieman harmaita jouhia, mutta meni sekin. Ja koko rata tuli ratsastettua läpi, en tosin saanut sitä videolle.

 Sitten me laitettiin polle traikkuun ja mentiin hieman isommalle kentälle. Tässä pätkä radasta, joka siellä mentiin.
 Radan lisäksi mentiin osia siitä, niin että kaikki esteet mentiin joka suunnasta. Kapeat esteet olivat hieman vaikeita, mutta hyvää harjoitusta. Niihin pitää oikeasti ratsastaa hevonen, eikä jättää sitä oman onnensa nojaan.
 Tosi kiva, että oli erilaisia esteitä vaikka miten ja ratakin oli valmiiksi rakennettu. Marru <3 Pate meni loppuun ison vedenkin kiltisti, metrin maavaralla. Siihen oli hyvä lopettaa.

 Yksi treeni vielä ja sitten pitäisi mennä harkkakisoihin kokeilemaan puomiluokkaa =) Eletään jänniä aikoja.

Koulukisa(yritys) 25.7.17

 Juu me oltiin kisoissa yrittämässä, taas. Mä oikeesti luulin, että me ollaan möhlitty kisoissa Paten kanssa jo kaikki mahdollinen. Tää on ihan epätoivoista!
 Iltakisat, sain lähteä töistä pari tuntia aikaisemmin, jotta ehdin pelipaikalle. Maneesikisat ja maneesin seinästä puuttui pala, eli siinä oli reikä, ja se pala oli vielä maassa. Täti ei saanut neuroottista ruunaansa lähellekkään kulmaa, joten keskeytin radan ekan laukan noston jälkeen. Koni liikkui kuin purkka tukassa ja oli ihan jännittynyt. Koko suoritus oli keskeytykseen asti aika toispuoleinen, kun heppa tuijotti nurkkaa kauhuissaan.Voi pöh, ei mee kyllä yhtään putkeen homma,ei me saada edes hyväksyttyä rataa enää :(

 Julia oli mukana, joten laitetaan nyt edes verkasta läj kuvia. Verkassa Pate oli ihan kivan oloinen ja näyttihän se oikein hienolta =) Ratsastin sen tosi pehmeäksi, se taipui hyvin ja pidätteet meni helposti läpi. Mä oon sentään oppinut jo hieman verkkaamaan sitä, alkuun säästelin sitä, kun luulin ettei se jaksa. Jaksaahan se, kun se valkunkin jaksaa.

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

25.7.17

 Viittiikö tän kans enää edes yrittää?