torstai 27. joulukuuta 2018

Tekevälle aina sattuu

 Puuhailut ovat taas olleet paljolti lumen odottelua. Kovilla pohjilla on sitten maastossa köpötelty pääasiassa käyntilenkkejä ja nautittu satunnaisesti jopa auringosta!

 Sarin ja Paavon tykönä käytiin maastoilemassa Paten kanssa. Täti halusi vaan åkailla. Ihan sama tuleeko juna tai täysperävaunu, Pate vaan tallustaa eteenpäin....

6.12.18

6.12.18 Iso punainen ja aurinko!
 Sari kävi meillä vastavierailulla ja Tangokin pääsi Paavon kanssa maastoon pitkästä aikaa. Omissa maisemissa Tango on paljon rennompi ja ratsastuskin siten mukavempaa.

 Omppu pomppu päätti tähän kohtaa ottaa sairaslomaa ja kaviokuumetta taas pukkaa. Onneksi oireet tällä kertaaa näyttävät helpottavan melko nopeasti. Pari vuotta sittenhän vastetta lääkitykseen odoteltiin viikkoja lääkkeitä ja annosta lisäten. Aloitin agressiivisen hoidon heti oireet huomattuani, eli immolisaatio, tulehduskipulääke kaviokuumeannoksella ja vatsansuojalääke vielä lisäksi.
 Onneksi meillä on reilusti olkea, koska heinämäärä on Ompulla nyt ihan minimissä. Tänä vuonna heinissä sokerit tahtovat olla korkealla, josta syystä meillä on syöty koko ajan paljon heinän lisäksi olkea. Toivottavasti poni ei saa nyt sitten ähkyä....

22.12.18 Toipilas Omppu

 Omppua tuuraamassa Siirin tunneilla on sitten ollut Pate. Joka tietysti haluaisi tapansa mukaan vaan juosta.... Siiri on pärjännyt Paten kanssa ihan hyvin, tekemistä pitää vaan olla koko ajan.



 Mä olen reippaana lenkittänyt hepat sateista huolimatta. Vaihtanut vaan vaatteita kuiviin ja taas mentiin.


8.12.18



 Ja sitten tuli lunta ja maailma valkeni.. Kyllä mieltä piristää lumen tuoma valoisuus. Ja tieto siitä, että valoa kohti mennään!

25.12.18

 Tapaninpäivänä mä olin kipeenä, kuten aina joulun aikaan ja ajattelin vaan leppoisasti ajella hummat. Paljon vaan vaatetta ja nenäliinoja mukaan.
 Tango meni kuin enkeli ja koska se oli jo edellisenä päivänä ajettu hangessa, sen mielestä kävely auringossa oli ihan mukavaa.

26.12.18

 Pate on roipelonsa kanssa ollut parempi, eikä edes hokkien aiheuttamaa odotettua reaktiota näkynyt. Hyvä se ei edelleenkään ole, mutta virtaa ja vauhtia sillä tuntuu olevan. Aivan liikaa. Sitä on kävelytetty säännöllisesti ja hiukan annettu mäkiä ravailla. Lisäksi se on saanut kentällä hieman juosta.

 No mitäs mieltä Pate oli tapaninajelusta? Vanha kaakki otti ja läks lenkille ilman kuskia lähdössä! Ja se kun on aina ollut pideltävissä, vaikka reipas on ollutkin. Ja reilun tunnin ratsastuslenkinkin oli tehnyt edellisenä iltana.
 Pate paineli silminnäköiden mukaan täyttä laukkaa lenkin ja palasi kotiin valjastuspaikalle. Onneksi lähti tonne mettälenkille ja valkkas vielä umpikujan ni takasin tullessaan kurvas kotiin, "hei mä asun täällä!".
 Kaikki juoksivat jo pitkin mäkiä ja mä olin autolla jo isolla tiellä. Onni oli siis tällä kertaa matkassa, eikä mikään, eikä kukaan hajonnut. Ohjatkin olivat ehjät ja peitot mukana kärreissä. Hevonen vaikutti kovin tyytyväiseltä itseensä ja kävi korkeilla kierroksilla. Käännettiin sitten tomera polle ympäri ja tehtiin perään hieman rauhallisempi lenkki...

26.12.18
 Et sillee. Pitäskö alkaa tekee vähemmän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti