Koska edellissyksynä traikkuremppaa tehdessämme olivat maalauskelit jo menneet, alkoi maalausprojekti kesällä uudelleen. Viime kesänä olivatkin maalauskelit kohdillaan, joten maalailin kaikkea "ylimääräistäkin".
Traikkuremppa vanerin vaihtoineen löytyy tekstistä: Traikkuremppa
Hioin ensin ruosteet pois syksyllä asentamistamme ja talven aikana ruostuneista osista, jonka jälkeen maalasin ne harmaalla iskun kestävällä metallimaalilla. Kävin läpi myös näkyvissä olevia levyjen sivuja, nyt levyt olivat ainakin kuivat!
 |
| 16.7.18 |
Mä olin lopulta ihan varma, etteivät viranomaiset hyväksy pelkkää kopukan kuvaa traikun takana, vaan vaativat maininnan hevoskuljetuksesta. Jottei katsastus jäisi siitä kiinni, hommasin tarran, jossa mainitaan hevoskuljetus.
Me asennettin molemmille puolille pikku ilmastointiräppänät. Tulee sit edes vähän happea jostain.
Koska mistään ei tuntunut löytyvän kunnon järeitä salpoja, tehtiin me rimpulasalpoihin lukitusviritys. Me testattiin, että kunnolla mätkimällä lastaussiltaa sisäpuolelta rimpulasalvat sai aukeamaan ja sehän pitää estää. Pultit toimii hyvin yksinäänkin, mutta koska ne voivat hukkua matkalla, hitsattiin ne kettingin pätkään, joka sitten ruuvattiin koppiin. Nyt sieltä saa oikeasti haluta ulos, että lastaussillan saa auki sisäpuolelta. Luultavasti sitten lentää jo vaneritkin...
Potkulevytkin saatiin paikalleen. Koska meillä oli tulevan levyn alla ihan tavallisia pultinpäitä, porattiin niiden kohdalle reijät niin, että potkulevy tuli ihan kunnolla seinään kiinni, eikä jäänyt kantamaan. Pultin kohtien merkkaaminen kävi mätkimällä levyä paikallaan kalikalla, joilloin pultinpäiden kuvat jäi kivasti levyyn. Eiku poramaan.
Rempan jälkeen onkin jo monen monta reissua ajeltu. Kesällä traikku käytiin myös leimaamassa ja taas puksutellaan pari vuotta.
Sitten me suunniteltiin vetopääremppaa. Uus olis uus, vaikkei vanhassa nyt vielä vikaa ole. Jos on kesällä ylimääräistä aikaa ja rahaa. Hah hah...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti