Juhannuspuuhia

 Normaalit ihmiset varmaan viettää juhannusta syömällä hyvin koko suvun kanssa rentoutumalla, saunomalla, uimalla, kittaamalla vähän lonkeroa...

 Kuvat: Petri Luotonen

22.6.19

 No, mä sain juhannuksena vihdoinkin tehdyksi kentälle portit, kun olin lyhyemmän päivän perjantaina töissä. Jäi sitten luppuaikaa väkerrellä.... Mulla oli kentällä porttina vaan langat ja se oli aika ärsyttävää. Ne kun oli tietysti niin hirveen pitkät, jotta pääsee isommallakin vekottimella kentälle tarvittaessa..

Sitten mulla oli ollut noi esteet kentällä pystyssä odottamassa jo monta päivää, noin niin kuin odottamassa rohkeutta myös hypätä ne. Hevosella ja ihan ite. Kerran mä jo hyppäsin yhen ristikon molempiin suuntiin, kun tultiin Katriinan kanssa maastoilemasta. Loput esteet olikin sitten niin hurjan korkeet (50 senttiä varmaa...) et mä kävin laskemassa ne alemmas. Paljon alemmas. Melkeen kaivoin kuopan ja upotin ne. Rimakauhu nääs. Joutusin lapsena hyppäämään korkeutta ja varmaan loukkasin tai jotain.

 Ilmoitin meinaan Tangon paikallisiin estekisaharjoituksiin ja ne hypätätään pienellä kentällä. Marru lupas uhrautuu kisoihin kuskiksi, mutta pitäähän sitä pienemmälläkin kentällä pomppuja harjoitella. Ettei aina voi kaahottaa niin kuin Marrun isolla kentällä ja tehtävät tulee nopeesti vastaan. Ja tarttis mun nyt oikeesti itekkin tehä jotain muuta kun napsii kuvia ja videoita.
 Kentällä oli siis neljä estettä, jotka pystyi hyppäämään putkeen ratana niin monta kertaa kun halusi ja  vielä molempiin suuntiin. Niin siis tein.

 Mut se on hyvä et rimakauhu vaivaa vaan toista meistä, siis Tangosta ja minusta. Tangoa mun miniesteet lähinnä nauratti ja se juoksi niistä kiltisiti yli. Ne oli siis sen verran alhaalla, ettei mitään loikkia tarvittu. Mut olihan hauskaa ja hiki tuli molemmille! Tango oli vaan tyytyväinen kun sai viilettää esteitä, oli ne sitten maaahan kaivettu tai ei.

 Mä alan taas vihdoin löytää sen vauhdin riemun, mikä ehti olla jo vuosia hukassa. Mun valkku Maija sano mulle viimeksi että "sä et voi ratsastaa Tangoa niin kuin Patea, joka on jo koulutettu ratsu. Tango ei vielä osaa. "

 Mun taisi silmät aueta. Me laukattiin Paten kanssa häntä ja ponnari suorana monta vuotta ennen kuin löydettiin vaihteet. Niin kuin monta vaihdetta, ei vaan seis ja täysii. Eikä mua pelottanu vauhti koskaan, vaikka tuntui, että kenttä loppui kesken ja se kiikutti mua sata nolla. Milloin maastossa tai pellolla, ja milloin kentällä. Oli vaan hirveen hauskaa. Nyt mulla on ollut Tangon kanssa ihan kauheen hauskaa ja me laukataan lujaa välillä. Niin sanoi mun mieheni, ei se vauhti enää minusta niin kovalta tunnu. Ja mä nauran ääneen ja Tango pärskii.

 Koska mä tungen nokkani aina ja joka paikkaan, ilmoitin mä Tangon myös kouluratsastusharjoituskisoihin. Ihan vaan, koska Tangolle täytyy näyttää paljon maailmaa, jotta se lakkaa hermoilemisen. Toivottavasti. Ne kisat on tietty ihan kohta, et piti pikkasen alkaa niihin "reenaan".

 Ohjelma on helppo C et periaattessa me osataan kaikki, kun nyt osattas rentoutuu. Molemmat. Tango pidentää ravia ihan kivasti, sitä pitää tietty pikku hiljaa hioa puomien kanssa, mutta humma siis ymmärtää mitä pitää tehdä. Et en mä tätä harkkakisoihin treenaa, kunhan kokeiltiin et sujuu. Käyntisiirtymä on ihan hyvä kunhan mä ratsastan käyntiä heti siirtymästä ja takaisin raviin siirtyminenkin saatiin napakaksi ihan kerrasta pikku raipan avustuksella. Pysähdys on aina Tangolla ihan jes.
 Ongelmia tuottaa siis tahdin säilyttäminen ja taipuminen, mutta humma on neljä so what. Laukan nostoja me harjoiteltiin hieman, välillä sujuu, välillä ei... Et kun sais hepan keskittymään vaan.

Pidennystä, täähän näyttää jo ihan ratsulta!

 Täs tää mun tekele on. Ihan eka ite tekemä portti ja hyvin toimii. Pete autto kiinnittää, hitsas Paten kengän lukoks ja ajo sirkelil noi ripat. Loput mä sahasin käsisahal kun inhoon sirkelii, pitää nii kamalaa ääntä...

Portti <3