Valoa kohti

 Talven (mikä talvi???) pimein kohta on taas jäänyt taakse ja se piristää kummasti mieltä. Valoa kohti mennään, vaikka ei sitä vielä huomaa näin 9-17 työläisenä. Aamulla pimeessä hepat ulos, sitten pimeessä töihin ja illalla pimeessä kotiin, sitten heppojen kanssa lenkille ottalamppu päässä tosi pimeässä... Ottalampun tarvii, vaikka menee kentälle. Toi pikkupätkäkin ilman valoja on niiii pimee.

 Tosi luksusta pimeälle tädille on siis kun vihdoin aurinko suostuu näyttäytymään vapaapäivänä!

5.1.2020 Pallon pylly.

 Tango ja Pallo taapersivat mun ja Jaanan kanssa lauantaina 20km maastolenkin hirveässä tuulessa. Uusi lenkki, paljon uusia härpäkkeitä, pari kertaa kohiseva koski puusiltoineen... On nää supertätipolleja, hyvin meni lenkki :) Ja nyt oli niin pitkä lenkki, et saatiin Tangokin pissimään metsään. Pallo onkin jo oppinut. Juu onhan se hassua et on hyvä pissiä lenkillä, mut pitkillä lenkeillä Tangoa (ja Palloa) selkeesti ärsyttää hätä, mut ei pysty ku satula ja ratsastaja selässä...

 Sunnuntaina palauteltiin porukkaa sitten rauhallisesti auringosta nauttien.

5.1.20 Tangon korvat maastokäppäilyllä, aurinko nousee, Tango ihan yksin!

Pallo lähti kuskaamaan mua ja Kirsiä kärreillä käyntilenkin, olipa rento ja hyvän tuulinen humma =) Kirsi otti videon pätkän.

Ajettiin me Kirsin kanssa Patekin siinä myräkässä lauantai-illan ratoksi. Pimeessä tietty, mut hei, ei satanut! Eikä Pate kävelly, just alamäet ja asfalttipätkät. No mikäs siinä juoruillessa...
Video taas: Kirsi
Pate 4.1.20

 Pate lähtikin sitten Kirsin kanssa sunnuntaikävelylle ihan riimussa. Takaisin tuli hikisenä vain Kirsi!