Pimeetä touhua

  Kyllä nyt on touhut pimeitä, oi marraskuu. Tango pääsi eroon isosta osasta turkkiaan, jaksaa sitten neiti treenata. Pallolle pitäis tehdä sama operaatio.

2.11.20

 Vettä tihuttaa päivästä toiseen ja rapaa on kaikkialla. Sillon tällön onneksi aurinko pilkahtaa tai iltamaastossa loimottaa kuu.

 Nyt me ryhdistäydyttiin ja irtohypytettiin vihdoin Palloaki. Ihan hyvin poika meni. Ehkä voidaan vielä hypätä Pallonki kanssa oikeita tehtäviä. Se ei oikein välitä puomeista, tai siis että ne osuu jalkoihin. Ne sitten vaan lentelee kun tyyppi porhaltaa. Parannusta tähän on tullut valtavasti, onneksi, koska kerranhan mä kaaduinkin sen kanssa. Unohtu nostaa etujalat nääs. Sittemmin on muistettu nostaa eturoipelotkin, ämmästäki lähti niin paha ääni ku muksahti.

 Ja koska munkin pitää käydä kävelyllä eikä koiraa enää ole, niin Pate pääsee mun lenkkiseuraksi. Sen kanssa on mukava kävellä, tyyppi ei pelkää mitään, ei vedä narussa ja tahti on reipas.

 

Maastoilu on kivaa, oli pimeää tai ei. Me ollaan kyllä nyt tehty enemmän hommia kentälläkin, reippaat.

1.11.20 Paten matkassa.

8.11.20 Tangon kanssa maastossa.

4.11.20 Pallo kenttäpiiperryksessä.

8.11.20 Pallon korvat maastossa.

 

 Me käytiin Tangon kanssa pyörähtämässä koulukisoissakin, siitä sitten toinen kerta. Oltais menty toisetkin kisat, mutta paljon nyt perutaan... Rutiinia tarvittais, hiukan oli kisoissa kuin ruutitynnyri pikku Tangoneiti.