Suunta vain ylöspäin

  Tangolle tarvitaan lisää treeniä; voimaa ja kokemusta, jotta saadaan rennompaa suoritusta kisapaikalla. Toki tätikin tarvitsee treeniä; lisää ratsastustaitoa...  Loppuvuoden huviksi ajattelin laittaa tämän vuoden ainokaisen kisaradan tänne muistoksi. Ja kokemusta karttuu😝

14.11.20

Tämän myötä toivotan parempaa Uutta Vuotta 2021, terveyttä ja onnistumisia ihan kaikille!

Valoa näkyvissä

  Talven pimein päivä on taas takana päin ja vaikkei päivä olekkaan vielä pidentynyt kuin muutaman minuutin, on sillä suuri psykologinen vaikutus. Mennään valoa kohti 🌞 Hohtavia hankia ja kevätaurinkoa odotellessa... Etelä-suomessa, in your dreams... 😂

 Tässä on menossa tämän vuoden viimeiset päivät, taas vuosi vaihtuu ja kohta onkin jo juhannus. Mitäs suunnitelmia löytyy ensi vuodelle? Tavoitteita? 

 Mulla on tavoitteena ensi kesänä hypätä Tangolla 60cm esterata sujuvasti. Niin, että mä pysyn hypyissä mukana, en huoju enkä heilu ja ratsastan esteiden välit. Autan hevosta, enkä vaan odota, että se päättää mistä hypätään ja mihin ollaan menossa. Tää oli pari kuukautta sitten varsin epärealistinen tavoite, mutta pikku hiljaa Tuulian kanssa harjoittelemalla se tavoite näköjään lähenee.

 Toinen tavoite on ratsastaa koulukisoissa helppo C luokka onnistuneesti molemmilla nuorilla. Onnistunut rata niin, että hevoset ovat rentoja ja avuilla, eikä niitä tarvitse puskea tehtäviä läpi. Tää voikin olla haastavampaa, molemmat tarvitsevat kisatreeniä ja sitähän ei tässä koronavuodessa ole kertynyt. Tangon ainut koulurata oli juuri sellaista puskemista. Vaikka se rata näytti aika helpolta, oli se kamala ratsastaa. Ei siis mikään rento yhteistyö, vaan väkisin punnerrus...

 Vielä löytyisi yksi tavoite. Voi kun me kaikki pysyttäs kunnossa, ehjinä ja terveinä ilman suurempia haavereita. Tavallaan se on toivekkin, mutta kyllä terveenä pysymiseen voi myös vaikuttaa omilla teoillaan, joten koitan tavoitteelisesti pitää meidät kunnossa. Eli en esimerkiksi enää ratsastaa talliin hakemaan unohtuneita tavaroita, vaan jalkaudun ratsailta....

 Pate on ollut nyt oikein hyvä ja sitä kuntoutetaan taas pikku hiljaa. Painoa on jo saatu pois, mutta lihasta pitää saada lisää. Sillä on vaan omat juttunsa, eikä asiaa auta Paten kuumuminen. Koita siinä rauhallista käyntilenkkiä, kun toisen mielestä ainoa oikea askellaji on laukka. Jarrut siitä kyllä löytyy, mutta se sitten välillä laukkaa vaikka paikallaan. Pate onnistuu maastossa villitsemään nuorisonkin, vaikkei se edes koskaan oikeesti lähde mihinkään. Kentällä ei Paten mielestä voi olla käyntipuomeja, kyllä ne on tarkoitettu juostavaksi!

 Tässä on viime viikon estevalkun rata maneesilta. Jaana oli mukana ja kuvasi taas.

Tässä toinen pätkä kun tehtiin maanantai-illalla kotona treeni, koska kentät olivat jäässä vielä sunnuntaina. Hevonen on kotona muutenkin löysempi ja kun hypätään ihan pientä puuttuu terävyys kokonaan. Hyvää kääntämisharjoittelua ja Tango kuuntelee mihin ollaan menossa. Tuulia kuvasi samalla kun ohjeisti.

  Mä ostin joululahjaksi turvaliivin, vähän mukavemman kun mun vanha, jota en oo vuosiin käyttänyt edes. Jos vaikka pääsis jotain minimaastoesteitä koittamaan joskus 😁 Tää on kyllä mukava päällä, jos tulis vaikka käytettyäkin.

30.12.20

 Kenttä on pysynyt käyttökuntoisena paria päivää lukuun ottamatta ja nyt onkin väännetty dressagea vähän enemmän. Hepoissa on tapahtunut selkeää edistystä.                                                               

 Kentälle ei tosiaan vesi kerry isommillakaan sademäärillä ja kun kenttää lanaa heti kelin pakkaselle tipahtaessa, se kuivuu pinnaltaan ja on ihan käyttökunnossa.

26.12.20 Tango

26.12.20 Pallo

Ja maastossa on istuttu takamus puuduksiin...

24.12.20 Paten kyydissä.

 Ei täällä eteläisessä suomessa vielä talvea saada. Aamulla oli tänään pakko käydä kävelyllä ihanassa lumisessa satumaassa, koska illalla lunta ei sitten enää ole. 

30.12.20 Aamukävelyllä. Aamulla valkeaa, illalla taas mustaa.

Jouluiloa!

 Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2021!

Tangon estevalkku 6.12.20

  Tänään tuli kentällä sellaista hiekkalumitilsaa ettei pystynyt hyppäämään, voi harmi... Se on mulle tosi huono kun jää hypyt väliin, taas jaksetaan seuraavalla kerralla jarruttaa 😣

 Viime viikolla tosiaan oli vähän huonompi hyppykerta, Tango liikkui välillä kuin purkka tukassa, otti häiriötä kaikesta ympärillä ja mä menetin vähän väliä tasapainoni ja viuhdoin käsilläni kaikkea ihmeellistä. Kyynärpäät viuhtoi kuin tiputanssissa ja jäin esteen jälkeen seisomaan ja huojumaan satulaan, tsiisus... Mutta silti kun katsoin Jaanan ottamia videonpätkiä, ei se niin huonolta näyttänyt ollenkaan. Ne pätkät kun meillä onnistui niin mentiin kunnon ihan laukkaa, mä en juuri jarrutellut (hevosta piti ratsastaa eteen päin, että saattoi ihan siksi unohtua), enkä mä edes säätänyt just mitään ylimääräistä.

 Me käydään isommalla kentällä tässä lähellä hyppäämässä ja heillä ovat nyt hevoset osittain vaihtuneet ja tarhakaverit selvittelevät vielä välejään. Tango otti häiriötä, kun kahdella puolella viiletettiin välillä tarhaa ympäri pukkilaukkaa. Varsinkin ruunat kentän vieressä aiheuttivat prinsessalle päänvaivaa, eikä hän oikein pytynyt keskittymään hommiin. Välillä otettiin siis spurttia ja yllätys yllätys, ettei täti ollut ihan mukana hommassa...

Kuvamateriaali: Jaana Taalikka

Estehyppelöitä lisää

  Kattelin just kaverin videoita kun hän hyppää suokkipojallaan vajaa metrin esteitä niin jouhevasti ja sitten mä pikku poniliinini selässä melkein pyörryn kuuskymmentä senttiselle esteelle. Tai siis poni ei pyörry, mut mä pyörryn ja saan sitten hevosenkin ihmettelemään... Ehkä mä en koskaan hyppää sitä metriä, mutta päästäis niitä kuuskymppisiäkin sujuvasti ratana niin olisi kiva!

 Tuulia on jaksanut mua ja Tangoa edelleen, vaikka varmaan on hieman turhauttavaa välillä. Esteitä pitää hilata ylöspäin pikku hiljaa ja muisti on tasan kolme tehtävää... Ollaan me sentään menty eteen päin, tänään tosin oli vähän huonompi päivä. Tango oli tänään hieman nuupahtanut, eikä keskittynyt nomaalisti. Videonpätkä on viime viikolta ja silloin Tangolla oli meno päällä. Me saatiin kyllä ihan kivoja pätkiä, eikä mua kuitenkaan kiikutettu. Nyt tulee jo hetkiä kun laukka pyörii hyvin, mä katon mihin oon menossa ja ratsastan enkä vaan åkaile, ihana tunne kun onnistuu. Sillä on kyllä ihme vaikutus kun katsoo mihin on menossa, tietää sitten hevonenkin...

 Kuvamateriaali: Jaana Taalikka

 Katotaan päästäänkö ensi viikolla treenaamaan. Sääennuste lupailee pikku pakkasta, mikä toisaalta olisi mukavaa vaihtelua tän kaiken liejun keskelle.

 Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!