Kattelin just kaverin videoita kun hän hyppää suokkipojallaan vajaa metrin esteitä niin jouhevasti ja sitten mä pikku poniliinini selässä melkein pyörryn kuuskymmentä senttiselle esteelle. Tai siis poni ei pyörry, mut mä pyörryn ja saan sitten hevosenkin ihmettelemään... Ehkä mä en koskaan hyppää sitä metriä, mutta päästäis niitä kuuskymppisiäkin sujuvasti ratana niin olisi kiva!
Tuulia on jaksanut mua ja Tangoa edelleen, vaikka varmaan on hieman turhauttavaa välillä. Esteitä pitää hilata ylöspäin pikku hiljaa ja muisti on tasan kolme tehtävää... Ollaan me sentään menty eteen päin, tänään tosin oli vähän huonompi päivä. Tango oli tänään hieman nuupahtanut, eikä keskittynyt nomaalisti. Videonpätkä on viime viikolta ja silloin Tangolla oli meno päällä. Me saatiin kyllä ihan kivoja pätkiä, eikä mua kuitenkaan kiikutettu. Nyt tulee jo hetkiä kun laukka pyörii hyvin, mä katon mihin oon menossa ja ratsastan enkä vaan åkaile, ihana tunne kun onnistuu. Sillä on kyllä ihme vaikutus kun katsoo mihin on menossa, tietää sitten hevonenkin...
Kuvamateriaali: Jaana Taalikka
Katotaan päästäänkö ensi viikolla treenaamaan. Sääennuste lupailee pikku pakkasta, mikä toisaalta olisi mukavaa vaihtelua tän kaiken liejun keskelle.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti