Popot

 Pate sai tänään hokkikengät. Lyhkäsillä hokeilla. Ei ainakaan paljon arkonut kipeetä kinttuaan eli luvassa kävelytystä viikonloppuna. Koitan uskaltaa raahata sen juoksutusympyrälle... Takajalat on niin jäykät reppanalla, vertyi ne vähän kengityksessä mutta ensin ei meinannu telineelle vanua. Ei muotoiltu nyt vielä kipeetä "lattakaviota", joka aina kasvaa sivullekkin. Seuraavalla kerralla sitten, nyt jalat hiukan eri paria. Tosin lattakavio on aina mun mielestä vähän oudon näkönen et ne on aina vähän eri paria. Oli nyt samassa kengässä huimat 10 viikkoa, ei tarvinnu silti paljon lyhennellä. Ei ne kasva ku koni seisoo vaan.
 Omppu saa olla vielä kesäkengässä kun sai näyttelyyn uudet monot ja kelit sallii. Olisi kiva jos sais sille suoraan tilsakumitkin. Toiveajattelua.

Etukaviot valmiit. Voi lättäräpylä...

Pate tykkää kengityksestä. Heti tulossa kun kuulee et kengittäjä tulee. Ja mököttää jos vaan poni laitetaan.

Omppu kiipeää kiven päälle et näkee paremmin, hän kun on niin pieni

Home sweet home

 Oma satula ja heppa =) Käveltiin pihalla hetki. Mua jännitti niin et koottiin vaan käyntiä, käänneltiin takaosaa, otettiin pysähdyksiä ja pari askelta pohkeenväistöö suuntaan ja toiseen. Ja Pate oli menos joka suuntaan pimeään sateeseen ja kisko ohjista. Mä paskajäykkänä selässä ku pelkäsin et se kompuroi. Mut ei koittanu lähtee raviin ku kerran eikä koittanu lähtee laukkaan. Ei tost koulutuksellisesti mitään hyötyä ollu mut ehkä Paten mielenterveydelle. Ja mun.

Ympyrää, ympyrää sateessa

Poni kasaa ittensä (raasu on muutenkin niin lyhyt...)

Märkä ja tyytyväinen Pate <3

 Nyt saa Pate seistä luultavasti viikonloppuun asti. Jalka saa levätä totaalisesti pari päivää kun kengittäjä tulee laittamaan korkkarit torstai-illalla. Nähdään sitten arkooko vielä naulausta ja sen mukaan katon kävelläänkö viikonloppuna, jos vaikka vähän rennommin...

Maastopäivä

 Tollanen tunti on oikein mukava lisä yöhön, herää pirteenä kukon laulun aikaan. Olisin tarvinnut tähän päiväänkin ainakin tunnin lisää...

 Lähettiin aamulla Julian kans ajamaan Omppu heti ku pollet oli syöny ja sain tallin siivottua. Ponineiti oli tänään varsinainen vetelys joten käveltiin sitten suurimmaksi osaksi, pidemmän kaavan mukaan. Laitoin huputkin kun ajattelin että saattaa olla pirteä kun taas on seissy. No höh.

 Omppu pääsi loimi päällä tarhaan ja mä kiskoin ratsivaatteet päälle ja suuntasin kaverin tykö ratsastamaan Masan.

Ompun kanssa lenkillä, outo valoilmiö aurinkokin pilkahti.








Katos alkaa näyttää jo kodikkaalta ja Pate tuntuu viihtyvän siellä varsin hyvin.

 

Mentiin Masan kanssa maastoon. Meinasin ehtiä lenkin tunnissa kun reippaasti mentäisiin mutta meni puolitoista tuntia vaikka oltiinkin reippaita. Mä en osaa arvioida noita matkoja yhtään sen paremmin kun kuutioitakaan.Masalla on jo sen verran ikää että ei mitään nopeusennätyksiä aleta tekemään ettei tuu kipeeks. Sateen tihkutus loppui sopivasti kun lähdettiin. Laukkailtiin kivat pätkät ja Masa oli taas oikein lutunen.

Sit kävin kotona tankkaamassa, itseni, nappasin sadetakin mukaan ja kökötin tunnin autossa seuraavaan etappiin. Ensin lähdettiin lämppäriruunalla maastoon seurana tammuska ja Anniina. Oli jo pimeä kun tultiin takas reilu tunnin lenkiltä ja tuli sumua niin ettei meinannu nähdä mitään. Ruunapoika oli oikein reipas ja mukavan herkkä, tää olikin mulle uus tuttavuus. Ehdittiin vääntää hiukan koululiikkeitäkin tiellä, tamma kun on selkeesti hitaampi niin sitä sai odotella.

Sit vaihdoin ruunan tammaan saman satulan alle ja lähin maastoon vielä sinne hemmetin sumuun. Ei meinaan enää nähny mitään. Ei ottalampulla eikä ilman. Ravattiin silti puolet lenkistä, ei haluttu jäädä sinne koko yöks kökkimään. Selvittiin alle tunnissa ja hengissä. Polle pysy pystyssä ja näkikin ilmeisesti jotain koska kotiin selvittiin. Hiukan se höyrys... Tais olla jännääki. Mut kyl ihminen on hullu!

 

Sit lähin kotiin ja olin ikionnelinen että laitoin tallin aamulla valmiiks. Hepat vaan kaviot siistiks ja sisäl. Pikkasen on väsyttävinään. Eikä sitä sadetakkiakaan tarvinnu ku se oli mukana.

 

Tuomiopäivä, vol.2

 Tänään Pate siis kävi uudelleen klinikalla. Ja mä nukuin niin huonosti kun olla voi! Hermoraunio...Aamu oli niin sumppunen ku olla ja voi, muksun ope soitti hakeen vattavaivasen kotiin et irrotin vielä kopinki ja hain muksun. Siinäpä ajattelin ettei tähän risukasaan tänään kyllä aurinko paista jos nyt koskaan pääsen sinne klinikalle lähtemään. Vaan niin se tuuli puhalsi pilvet pois, aurinko alko paistaa, Paten tassu oli parantunut oikein hyvin ja kotiin kurvaili iloinen täti. =)))

 Tapojeni mukaan olin pakannut kaiken jo edellisenä iltana valmiiks niin että aamuste kopista luukku auki ja koni sisälle. Muksun hakeminen ei siis sekoittanut totaalisesti aikataulua. Mieheni oli hakenut laina-auton jo tiistaina valmiiksi. Me kun edelleen lainaillaan toisten ihmisten autoja ja sitikka seisoo pihalla, odottelee lottovoittoa tai jotain.
  Pollet söi aamuheinät ulkona kun putsasin karsinat. Koitan nyt turpeen kanssa samaa taktiikkaa kuin olkipelletin kanssa. Pelletti näytti niin vähältä kun laitto ohjeen mukaan, että kippasin sitä koko säkin kerralla näille. Noh ei tarvinnu lisätä muutamaan kuukauteen. Sitä oli polviin asti... Enkä todella jaksanut kaikkea aina kääntää nurin niin ehti patjoittua. Hopoilla on siis reilusti kuiviketta nyt... Siivouksen jälkeen puunasin Paten. Täti-ihminen ei voi lähtee rupusen pollen kans ihmisten ilmoille, joten Pate oli puunattu jo kertaalleen ja naasu ollut yön loimi päällä...... Polle kipusi taas kiltisti koppiin ja huristeltiin klinikalle.

                                          Enkö oo nyt söpö? Noh, mitä seuraavaks?

                                   Apua! Mihin mä joudun... Laitan narunki tähän tappiin solmuun...

     Klinikan pihalla taas, Pate lempipuuhassaan eli syö. Hikinenki raukka, matkustamineen ressaa.
 Ensin Pate juoksutettiin. Jouduin tällä kertaa juoksuttamaan itse ja sen näköstä oli menokin. Äitin kans ei juosta kauniisti muutenkaan, saati kun ollaan seisty hiekkalaatikossa seitsemän viikkoa. Tuloksena jonkun sortin rodeo/sirkusponi joka POMPPI eteenpäin, pukitti ja ties mitä. No ontumista ei havaittu, kyllä se suostus sit ravaamaankin. Eläinlääkäri epäili rauhoittuuko Pate normiannoksella lainkaan kun se oli niin tohkeissaan. No sippas se hiukan ja kinttu kuvattiin.

Tässä ylempi uusi kuva suurinpiirtein samasta kulmasta kuin alempi. Kenkää ei otettu pois kun meinattiin että kuvat saadaan muutenkin. Murtuma on siis hyvin parantunut.

Alempi kuva syyskuussa otettu. Murtuma näkyy hyvin. Ainakin sellaselle joka osaa kattoa näitä kuvia...

        Kotona taas, ja ruokaa! Enemmän hiessä.

Söpöliini

 

Eli lopputulos on että saan ruveta kävelyttämään Patea vartin kerrallaan, tarhaus edelleen sairastarhassa seuraavat neljä viikkoa. Hän sai ruhtinaalliset puoltoista metriä lisää tilaa, että mahtuu kävelemäänkin pari askelta. Tähän asti vaihtoehdot on ollut etu-tai takaosakäännös. Sitten isompaan tarhaan ja seuraavan kuukauden aikana asteittain takaisin normaaliin rasitukseen. Eli kahden kuukauden päästä laukattais taas, JOS kaikki menee hyvin. Otetaan kyllä varmaan yliylivarovaisesti... Omppu oli ihan villivarsa ku kotiuduttiin, raasu oli ollut ihan yksin ja joskus neiti jopa huomaa sen...

Yhden kengitysvälin Pate saa vielä olla sairaskengässä että pyydetään kengittäjältä hokilla rengaspopo. *iloinen täti jolla on taas ratsu*

 

 

Pikkutraktorikuorma

 Täti-ihminen soitteli sunnuntaina turvesedälle että koska hän ehtis tuomaan kasan pihalle. No hän meinas et pikkutraktorikuormallinen olis mulle hyvä ja tiistai-illalla ehtii tuomaan. Oon mä sen verran nainen et mulla ei noista määristä oo mitään käsitystä. Kuutio sinne tai tänne...

 Mulla oli olkipellettiä mistä tykkäsin tosi paljon. Patjat oli helppo ja nopee siivota ja se menee pieneen tilaan ja karsinat on valosat. Poni alko syömään sitä oikeen urakalla, raukka nälissään, no kesällä vaihdoin puruun. Se vaan ei pysy paikallaan et karsinat on paljon vaikeempi siivota ja talvella saattaa haistakkin. Eikä oo nii mukava hepallekkan ku patja. Meinasin nyt tehdä turvepatjat josko ne nyt sitten olisi hyvät...

No mä en halua nähdä sitä isoa traktorikuormaa... Tosi hyvän näköstä turvetta! Ja tosi mukava mies toi tooodella isolla traktorilla. Nyt heppa pissii sit vaan.
 Laitoin pressut alle ja aattelin et puitten väiin kipataan. No se PIENI osa on siellä puitten välissä =) Ja se loppu jotai kuutioo ei oo. Tyytyväinen kauppoihin on kyllä tää täti. Ainut ongelma on et miten saan sen patjottumaan ku ronkin aina kaiken pois. *huoh*

Milla koiruli ja 15 kuutioo turvetta vesisateessa

Lepopäivä

 En ehtiny juoksuttaa ponia mut ehtisin kyllä paljon muuta.Poni oli haasta huolimatta avannut kesäluukun ja repinyt villoja kun niitä kerran siinä vielä on. Nyt viritin paalinarun lisäksi, katotaan avaako senkin, seuraavaks sitten laitetaan ihan laudalla ja ruuveilla kiinni koko luukku talveksi. Tai lopullisesti...

 Kävin Masan kans ratsimassa heti aamupäivällä. Ensin maastossa käyntiä monta kilometriä ja hiukan kevyttä ravia. Sit pellolle taivuttelemaan. Avoa, voltteja ja pohkeenväistöä. Masa keveni kummasti edestä ja saatiin upeeta pyöreetä laukkaa ja hyvää raviakin. Tosin piti harjoitusravissa istua suurimmaksi osaksi ettei lähetty hiihtämään. Sillä on kyllä mahtava laukka. Pysyttiin tällä kertaa pystyssä ja herralla oli jo hokkaritkin alla. Tielle ei kyllä olis ollu mitään asiaa ilman hokkeja ja pelolla olis voinu kävellä, sen verran oli jäistä. Tarkenin ihan fleecevuorellisilla ratsipöksyillä mitkä on jotkun pingpong merkkiset eivätkä jousta yhtään. Ärsyttävät. Täti tahtoo uudet ja paremmat. Joulupukki? Ja ratsireissuun meni kolme ja puol tuntia ku piti hiukan juorutakkin.

Masa tomerana tauolla

 

 Sillä aikaa kun täti lusmusti maailmalla vieraan miehen kanssa oli oma kaksjalkanen mies laittanu pellit katoksen katolle. Ihanaa kun tulee valmista. Lantalan tyhjennys oli edennyt aimo harppauksen kun jälkikasvu oli käynyt huhkimassa talikon varressa =) Voi ku ilonen täti alko kokkaa poppoolle.

 Kävin vielä hakemassa heiniä illalla ja värjäsin lapsukaisen hiukset. Hirmu määrä kotihommiakin tuli tehtyä. Onneks huomen pääsee töihin lepäämään ;)

Kattopellit =) ja Pate <3

Omppu päikkäreillä, väsyttää ku on vahtinu katon asennusta

                                           Ikuisuusprojekti alkaa näyttää siltä et valmistuuki joskus

Mumps mumps

 Taas tuli maailma parannettua ja todettua kui hyviä me ollaan =). Eli kaveri oli kylässä, syötiin hyvin kun olin innostunut leipomaan kaiken näköstä herkkua, juotii kaffet, juoruttiin ja käytiin ajamassa ponilla pikku lenkki. Pilkkihaalarit päällä. Oli meinaan kylmä, tuuli ja taivaalta on tullu tänään vettä, rakeita, räntää ja lunta. Ja välillä on paistanu aurinko.



Aamuheinien rippeet ja aurinko

Poni oli tänään ihan pönttö. Tuuli niin kovin et olis tarvinnu huput mut aattelin et tädit painaa kärryillä sen verran et saapi sätkyillä rauhassa et laitoin vaan putsit etujalkoihin. Pari pukkia tulikin. Liikunta tuli tarpeeseen kun oli touhunnut yön aikana karsinassa kaikkea ylimääräistä. Kesäluukku oli avattu ja villoja revitty pois. Laitoinpa siihen haan lisäksi josko pysyis kiinni. Poni pääsi loimi päällä tarhaan nukkumaan, siit ei kyl nyt yhtään tiedä onko hiessä vai ei, on se niin karvapallo. Jos huomen viittisin hiukan juoksuttaa sitä.

Kuutamo, kuva otettu ilman jalustaa et hiukan heilunu :(



Nyt tarttis päästä sänkkärille pollen kans porhaltamaan, vitsi miten hieno kuutamo!

Iltatuuria pukkaa

 Tänäänkin pääsin ja ehtisin ratsastamaan iltavuorosta huolimatta. Vettä tihkutti niskaan mutta pyörittiin kentällä vermeet ihan rapasiks ja yllättävän lämmin oli. Sama hepo alla kun eilenkin. Kevenneltiin itsemme lämpimiks, hiukan väisteltiin ja taivuteltiin. Mulla oli sadetakkikin mukana mutta sellasella ei oo neidillä ennen menty joten totuttamisen vois tehdä paremmalla säällä ja kun joku on vahtimassa. Mulla on siis sellanen pitkä takki joka peittää mut jalkoineen päivineen ja puolen hepan ahteria. Totutin Patenkin siihen kauniilla ilmalla josko nakkaa tädin ketoon mut se nyt ei ollu moksiskaan. Molemmilla oli kuitenkin tänäänkin kivaa taas. Voi hitsi et tollaset pikkuset simpsakat neidin on ihania =)

 Omat pollet seiso tarhassa loimet päällä ja hörisi mut tervetulleeks ku viimein kipitin vapauttamaan ne loimista ja laittaa sisäl. No ruoka tulee, hörrr....

Lenkkiseura odottaa karsinaan pääsyä

Oon joskus ostannu koirien cooler-loimen, mikä siis treenien jälkeen pitäs märkänä laittaa koiralle jäähdyttämään. Toimii sohvalla nukkuvalle prinsessakoiralle myös pitämään sohvan puhtaampana ja kuivempana :) Ihqu vaalenpunane, tietty...

Hyvin märkä pieni koira. Ja pinkki "loimi".

Ei mitään asiaa :)

 Eilen kävin taas koirun kans hölkkäämässä, apus näyttää se kunto parantuvan pikkuhiljaa. Sit oon syönykki sen kunniaksi suklaata ja pullaa oikeen kunnolla =)

 Käytiin pikkusuokkitammuskan kans tänään maastossa ja otettiin pari ympyrää vielä kentällä. Pääsin töistä vähän aikasemmin ja kiidin kotiin vaan vaihtamaan vaatteet ni ehdittiin ennen ku tuli pimeää. Se on nii hauskan reipas ja herkkä. Jonkun tän tyylisen haluaisin toiseks ratsuks. Kevyt kädelle, pysähtyy ajatuksesta, eikä tarvii käskee eteenpäin. Ei Pateeka tarvi käskee eteen päin mut on se mua kyl kiikuttanukki. Toisaalta voi olla parempi sellanen käskettävä hopo joka olis sit ihan erilainen. Maastossa hetken oli jännää (siis mulla) kun puu oli kaatunu tielle mut päästiin siitä lopulta ohi kiertään. Oli kyl kivinen ja mäkinen kohta. Oli taas hauskaa ja rentouttavaa, pollekin pärski tyytyväisenä.

 Nyt on kyllä niii hieno kuutamo ettei siellä mitään ottavaloja tarttis edes. Ehkä tästä taas päästää Paten kans peltohangelle kuutamoon... Jännitys meinaan kohoaa. Viikon päästä tiedetään onko kinttu parantunu yhtään ja arvio montako kuukautta vielä seistään. Pate on ollut nyt hyväntuulinen et ilmeisesti koipi ei enää särje paljoo ainaka.
 Ulkon on pakkasta jo monta astetta ja mies vaihto jo talvirenkaat kippanaan. Ei tarvi sit aamulla jännittää töihin lähtöä. Ja kaivoin hopsujen fleecesadeloimet aamuks valmiiks ku lupaa aamulle ties mitä räpäskää. Laitetaan loimet päälle vaikka ne nyt näyttääkin asuvan katoksessa kauniillakin ilmalla. Noi on kyllä niin karvapalloja et vuorettomillakin varmaan tarkenisivat, mut sit ne ei saa karvojaan pörhistettyä... Parempi hiukan liian lämmin kuin kylmä, eikä Pate pääse edes liikkumaan  kuin muutaman askeleen.
 Laitetaan yks kuva Paten tassusta. Täs mun mielest toi murtuma näkyy parhaiten. Hyvä ettei ylety nivelpintaan asti.



Murtuma kavioluussa kuvassa oikeella puolella ylhäällä.

Syksy

 Niin se taas viikko hurahti, töitä, kotihommia, lukemista ja lenkkeilyä. Pidin tosin koiran lenkityksestäkin pari päivää vapaata kun jalat on särkeny niin hemmetisti. No ei auttanu lepo et lauantaina kävin hölkkämäässä eikä sattunu pal mittä. Mul on sellanen hiihtovyö ja oon opettanu koiran kulkee flektissä niin et sen kans on hyvä juosta.Sit oon lukenu niin paljon kaikkee heppa/ratsastustietokirjaa et jos mulla ei oo ollu ongelmia niin kohta on...
 Julia on edelleen sitä mieltä että se poni astutetaan ja etsipä neiti sille jo orinkin Uudeltamaalta. Neiti on 8-vuotias ja etsi orin netistä, kattoi tulokset, ettei oo isokokoinen (mikä oli mun ehto, eikä takaa et varsa olis pienempi...), etsi omistajan yhteystiedot ja laittoi vielä Dream Pedigreen... Iskä väkertää sen karsinan sit vaan et laps saa ponivauvansa. Nih.
 Lauantaina töistä tullessani näytti autotallin pääty valmiilta ja hopojen koti astetta valmiimmalta. Vaari on tuonut jo kattopellit jotka nyt odottelevat vaan asennusta. Me ei laiteta seiniä kokonaan umpeen koska nää uteliaat ei luultavasti sit olis siellä. Mut enemmän kuin kuvassa nyt kuitenkin. Kuulin kyllä juttua jostain plekseistä =)

Korvia ja seinää.

 Julia lähti mummin ja vaarin luo syyslomaa viettämään mutta halus myös ajamaan Omppua joten lähdetiin heti sunnuntaina aamulla ponin kans lenksulle. Mentiin rauhallisempi ja pidempi lenkki ja Omppu käyttäytyi taas ihan asiallisesti. Koittaa vaan syödä matkalla, mitä ei oo tehny koko kesänä. Varmaan riitti kun sai laitumella yllin kyllin vihreetä, nyt pitää koitaa ne viimiset korret kerätä ennen lunta. Ja kuolihan ne esi-isät nälkään...

Omppu lenkillä, ei pal oo puissa enää lehtiä...

Ponin pylly <3

 Joutusin istumaan vielä pari tuntia autossa kun hain poitsun iskältään, haettiin matkalla sisäpelitossut hätäseen ja vein treeneihin, sitten pääsin ratsastamaan taas pikkusuokkitamman iltahämärässä. Selkä tykkäs ja tuli niiii hyvä mieli! Pyörittiin hiukan kentällä, saatiin laukkaillakkin vähän ja sit mentiin vielä maastoon köpsyttelemään.

                                         Nenä

                                          Tyhjä laidun ja punainen taivas

                                          Vakuuttava vahtikoira ;)

                           Vinkiskin on siirtynyt terassilta sohvalle uinumaan, se on siis syksy nyt!

Köh köh

Tänään leivottiin pullia, nam nam. Ettei vaa pääs laihtuu. Istutin kanevia tallituvan seinän laatikkoon ja sellasta tooosi tähdellistä.
Mut aloitin vihdoin ikuisuusprojektin eli lantalan tyhjennyksen. Me ei olla koskaan käytetty sitä vaan edellisen asukkaan hopsun kikkarat on kuivunu siellä ainakin kymmenen vuotta. Ihan kivaa puhaa siis kun ne paskat on katoksessa kolmen seinän ympäröiminä. Ei just pölise... No sain ainakin puolet tavarasta veks ja jatkan joskus josko keuhkot taas toimii. Tonne taakse ei pääs millään traktorilla et käsipelillä vaan. Sinne sais jotain rojuja kuitenkin jemmaan. En vielä tiedä mikä pohja siellä on, maata varmaan mut sokkeli on ihan betonia et voishan sihe lattiaa tehä. Ja oven sinne sais tallista helposti. Eikä se yks puuttuva seinä MUN mielest oo mikää ongelma. Joo mies varmaan ilahtuu ku keksin uutta hommaa.... Taas!

 Mentiin Julian kans taas ajaa Omppu joka olikin veikeellä tuulella. Vauhtia piisas ja pukkia tuli sarjana oikeen kahteen otteeseen. Se nyt just ei haittaa ku potkuremmi on, mitä nyt kärryt hiukan pomppii. Mut kyl me sen verran on pullaa syöty et ei kovin paljon pompi... Se ei ookka pitkään aikaan pukitellu, mikä lie neitiä otti tänään päähän. Sen verran oli hiessäkin et loimen sai päälle. Oli kyl ihme sumppune keli ja 12 astet lämmintäki.

 Putsailin kaviot normaaliin tapaan ja innostuin selvittämään Paten häntää. Otin oikee selvitysaineenki. Se kun on hinkannu sitä ni ajattelin et saisin sen putsattua kun se on puruja täynnä. Ne ei lähde sieltä mihkä nyt ku koni vaan seisoo. No luovutin kuitenkin. Olkoon purune. Ei se sitä niin paljon ollukka hinkannu... Laitoin päävehkeetkin ja otin hiukan ohjasotteita mut niistä ei tullu oikeen mitään ku se oli niin tohkeissaan. Jostain. Luuli varmaan lenkille pääsevänsä. Josko viittisin kokeilla uudelleen joku ilta. Patella oli ruuvinpätkä, näytti katkenneen eristimestä, ei kipeen etujalan säteessä pystys. Ei ollu syväl ku oli vinos, nätisti lähti sormil pois. Hui! Kaikkee voi sit sattua ku alkaa sattumaan!

 Äiti lupas maksaa Ompun astutuksen jos yritetään tehä sillä varsa. Kunnon orhi sit kuulemma vaik vähä enemmän maksaisiki! =))) Julia ihmetteli et mitä sitä sit enää mietitään ku maksajaki on...

Sit mentii

Akat läks lenksulle, poni koittaa syödä...

                                          Tulipa söpö

                                                       Toivoton projekti

Pisteet

Osenta 752006038060605, trn, sk 107,0, lk 107, ry 156, esy 15,00, tyyppi 8.0, pää, kaula, runko 8.0, laukka 7.0, yläosa 7.5, etuosa 8.0, takaosa 7.5, etujalat ja liikkeiden säännöllisyys 7.0, takajalat ja liikkeiden säännöllisyys 7.5, käyntiliikkeet 7.0, raviliikkeet 7.0, yleisvaikutelma 7.5, KTK II, Lukas - Etima RS 4499, Ytol, kasv. Frans Fransson, Ruotsi, om. Kirsi Luotonen, Mynämäki

Kuva: Shetlanninponien rotunnäyttely Mynämäki 9.6.13

Lausunto uudelleen:

Hyvä rotu- ja tammaleima. Tammalla on ilmeikäs pää, hyvin liittyvä kaula, lihaksikas ylälinja, hyväasentoinen lapa ja hyvä rungon syvyys. Sillä on suora lanne, lihaksikas takaosa ja hieman lyhyt lautanen. Etujalat ovat hieman hentorakenteiset, takajalkojen luusto riittävä. Suorat liikkeet. Käynti on melko aktiivista, saisi olla irtonaisempaa. Ravi on melko aktiivista, saisi olla irtonaisempaa ja työntää paremmin takaa. Laukka on hieman etupainoista, saisi työntää paremmin takaa. Yhteistyöhaluinen, rotutyypillinen tamma.

Paluu maan pinnalle

Tänään lähin Masan kans maastoon hiukan kävelemään ja sitten pellolle hiukan ravia, laukkaa, käynnissä voltteja avotaivututsa ja väistöjä. Ravailtiin suurella ympyrällä, oikee oikeen kiva mut vasemmassa otti ja kaatui. Kompastu vaan omiin jalkoihinsa, ei mitään tössyjä ja pellolla oli tosi hyvä pitokin kun pinta oli jo kuivahtanu eilisen sateen jälkeen. Ja täti reppana otti maakontaktin kans tietty. No kummallekkaan ei käyny mitenkään ja todettuani ettei polle onnu kipusin takas selkään ja tein ympyrät loppuun ja käveltiin vielä lopuks. Yhtään en taas tiedä miten sieltä alas tulin mut jalustimet oli potkastu pois eikä mikään paikka satu. Pari vuotta sitten Pate kaatui ravista maastossa, hiekkatiellä ja sillon kyl hiukan käsi sai tälliä. Nyt sentään kierähdin heti kattomaan mis polle on ku viimeks vaa makasin ja odotin kavioita selkään. Eli mä alan oppia. Mut nää harjotukset sais loppua kiitos.
Ja mä pelkään kuollakseni putoomista. Pitäs ehkä harjotella sitäkin eikä aina roikkua kyydissä. Masa raasu oli ihan nolona ja pää kurassa. Mut sit löyty sisätakajalka ravissakin.

 Käytiin vielä Julian kanssa ajamassa Omppu iltahämärässä. Poni oli oikeen reipas, osittain ehkä pimeestä mörkömetsästä johtuen mut kipitti kiltisti ja oli ilmeisen tyytyväinen itseensä. Meil oli kyl ottalamppu mukana. Valkkasin läjästä just sen ainokaisen mist oli patterit finito =) Tietysti.

 Mies on laahannu Patelle havuja laatikkoon rouskuteltavaksi, mokoma kun järsi katosta aikansa kuluksi, tietysti, sellanen kun siihen laitettu. Siihen tulee kuulemma metallilistat ni ei pollet järsi :) Ja kattopellit tulee ens viikolla, jee!

Masa ihan raasuna ku tultiin lenkiltä. Toki hän piristyi ku sai leipää :)

Kuraenkeli joka me kynnettiin

                                          Poninpallero päävehkeitä vailla lähdössä

Pimeetä menoa