Kotisänkkärillä vihdoinkin

 Sunnuntai aamuna heräsin ennen kelloa siihen että kuulosti kuin kattopellit lähtisivät irti. No Einohan se siellä rytisti, kattopellit pysyivät kyllä paikallaan onneksi. Hopsut söivät aamuheinät sisälle ja pääsivät vasta yhdeltätoista ulos miehen vakuuttaessa että katos kyllä pysyy paikallaan. No pysyihän sekin mutta hautasin kyllä haaveet Paten kävelytyksestä ja Ompun ajamisesta kun käpyjä ja oksia tippui pihalla päähän. Tykkään kuitenkin elää.

 Tänään hain lisää tolppia ja eristimiä kun innostuin säätämään ja laudoittamaan vähän tarhoja, kun ei se talvikaan näytä tulevan. Ja lautaaki tarttis lisää. Seuraavaks ärsyttää varmaan kun niitä ei saa enää maalattua tänä vuonna..
 Pate pääsi sänkkärille tänään kävelemään vaikka tänäänkin tuuli ihan hemmetisti. Kokeiltiin ensin kentällä mutta tää pollepa ei voinu kävellä siellä, aivan liian märkää hänelle. Voi naasu ku hänet on nyt hemmoteltu.
 Pelto kantoi hyvin yön pakkasen jäljiltä. Ystävä-naapurini tuli vahtimaan pellon reunaan varmuuden vuoksi. Ja ottamaan muutaman laadukkaan kännykkäkuvan. Tehtiin kahdeksikkoa, avoa ja hiukan väistöjä. Vasen puoli oli aluksi ihan kamala mutta notkistui melkein siedettävälle tasolle. Se on maannut ennenkin mielellään vasemmalle pohkeelle mut nyt ei riitä koko koipi ees. Pari kertaa se kompuroi hiukan, katotaan lopettaako kokonaan kun saadaan sairaskenkä pois ja kavio normaalimittaseksi. Ja vertymään polle hiukan. Pate jopa rentoutui ja sai antaa ohjaakin! Ehkä auttoi kun höpötettiin siinä samalla niin rentouduin itsekkin. Tosin kotiin lähdettäessä Pate ehti mäessä nostaa kolme kertaa laukan ja pomppi siitä sitten vähän, tietty... Kun ei päästetä vaik toinen haluaa.

 Alustavasti oli juttua josko saisin kaverin heposineen seuraks tielle kävelemään joku ilta, saisin olla perähevosena. Pelto menee taas mössöks kun luvatut sateet saapuvat. Ja haluaisin vielä seuraa ainakin pimeellä. Katotaan sit parin viikon päästä kun voidaan ottaa juoksuaskeleita.

 Omppu ei onnu eikä vaikuta muutenkaan kipeeltä mistään kaatumisestaan huolimatta, en vaan ehtiny ajamaan sitä kun lapsukainen tartti mua välillä. Kaahasi kyllä sunnuntaina ympäri tarhaa niitä käpyjä väistellen et on vaihteeks liikkunu tarhassakin.


Pate tänään



Sit mennään...

Rentoutuihan se =)

 

Joka vuosi olen yhtä myöhässä syksyn matokuurin kanssa. Keväällä näytteiden perusteella ei madotettu ja piti sitten syksyllä kattoa. Ei talvella. Enkä sit ottanu niitä kuureja valmiiks mut ens vuonna otan! Koitin soittaa lekurille mut se mitään vastannu, oisin voinu tehä puhelinreseptin jollen ehdi hakea. Yhtenä vuonna tein niinkin.

Mut siitä sit tuli mieleen katella lääkekaappiin ja tyhjentää se. Oon oikee hamsteri hankkimaan kaikkee tällästä tilpehööriä ja sitten niitä vanhentuneita saa nakella huitsin tööttiin. Nytkin lensi tuubeja roskiin, voiskohan niihin laittaa vaikka päivämäärän koska sen on avannut ettei tarttis arvuutella. Kun se permanenttitussi on siinä viereisessä kaapissa. Enkä kaikkee roinaa muista kyl hommanneenikaan. Lääkekaapin sisällön lisäks löytyy kassillinen kaiken maailmaan lakanajuttuja, vahakangasta, muovia, jesaria, sakset ja puol kaapillista tietty pyyhkeitä. Ja pinteleitä tietty joka lähtöön. Sisällä on lääkekaapissa teippejä, niistä kuivuu kuitenkin liimat et otan sieltä jos tarviin.

Mut mitä siellä kaapissa tarttis olla?

Ja mikä on ihan turhaa?

Jotain suurempaa kun tulee niin tää täti ainakin soitaa kirkuen eläinlääkärin paikalle.

Lääkekaapin sisältö