Onnistumisen iloakin välillä

Keskiviikkona kävin kävelyttämässä Patea vajaan tunnin. Ravia otettiin vaan pikku pätkät. Oikea takakoipi oli hiukan lämmin pari päivää maanantaisen kentällä riekkumisen jäljiltä. Oli kuitenkin ihan puhdas liikkeiltään ja pääsi sitten syömään ja nukkumaan kun oli kiltisti. Muutama vapaapäiväkin tuli kun äippä lusmus töissä illat ja hepat seiso katoksessa suojassa vesisateelta.

Kuvat viime talvelta kun laukat alkoivat pikku hiljaa sujumaan.

 Lauantaina sain vihdoin kaipaamaani lunta, hiukan mutta kuitenkin. Iltasin se tekee paljon: kasvihuoneiden valot valaisevat niin että näkee joka kuopan.
 Lähdin Paten kanssa kentälle, pelto oli ihan sula vielä kaatosateiden jäljiltä. No kenttäpä oli jäätynyt kivikovaksi. Tehtiin käynnissä hetki normisettiä: voltteja, väistöjä ja avoa. Polle oli ihan ok, vasenkin puoli. Sitten lähdettiin maastoon kävelemään. Meillä oli selän teholämmityslenkki eli fleecevuorellinen ratsastusloimi. Pate oli kentälle asti sätky ja reippaan oloinen, kaikki oli uutta ja ihmeellistä kun oli hiukan lunta tullut. Kentältä lähtiessä se olikin ihan rauhallinen, vaikka kävelikin tosi reippaasti. Pehmustin olisi ollut mukavampi satulassa kuin valjashuoneessa. Alun perin tarkoitus oli mennä kentälle, ettei tullut mieleenkään ottaa sitä. Yleensä pitemmillä maastoilla laitan suosiolla, Pate kävelee niin reippaasti. Ihan kiva ja rentouttava lenksu lumisateessa kuitenkin.

 Piti lähteä ajamaan Omppu heti perään mutta sitten soikin puhelin että heinää olisi tulossa. No rahaa hakemaan, heinät tuli ja nälkäkin kurni. Omppu pääsi siis taas vasta illalla lenkille ja kokeilemaan uutta leveää rintaremmiä. Tultiin vasta yhdeksältä kotiin. Poni oli taas itse rauhallisuus ilman huppujakin. Lumen ansiosta nähtiin hyvin ravata ja tie oli vielä paikoin ihan pehmeä. Nyt ne tilsakumit oli vihdoin tarpeseen, paakut vaan lenteli.

Valmiina lähtemään yön pimeyteen

Hopoti hoi

Poninpallero tuli lenkiltä

Pääsiskö vaik syömään? Vai pitääkö tässä poseerata koko yö?

 Sunnuntaina lähdin taas Elias-ruunan kanssa, tällä kertaa maastoon. Mentiin puolentoista tunnin kävelylenkki Viivi-tamman ja Eevan kanssa. Varpinlämppärit on kyllä pop tollasilla pitkillä käpöstelyillä, kun itselle ei tuu yhtään liikuntaa. Ruuna käyttäytyi mallikkaasti. Sille on kaikki nyt uutta ja mitkä hyvänsä kotkotukset kuuluu vaan "talon tapoihin". Viivikään ei ollut mennyt tätä lenkkiä ennen ja ihmetteli ympäristöä paljon enemmän kuin Elias =) Tosi hieno ilma oli kuitenkin viimasta huolimatta, aurinko piristää kummasti mieltä!

12.1.13 Aurinkokin pilkahtelee, Pate tikkana

12.1.13 Karvapallo Omppu

 Kävin kotona sulamassa ja tankkaamassa, sitten lähdettiin Paten kanssa pellolle. Pohja olikin tänään loistava! Pinta oli jäässä, mutta pohja jousti tosi hyvin.

Kuolaimet tänne kiitos

Täti ja sen pullaponi

Mä osaan seistä ku mamma kiipee ja asentaa ittensä

Sit mentiin taas

 Tehtiin ensin käyntiverkkaa: neliö"kenttäkuviota", ympyröitä, voltteja, avoa ja pikku pätkiä väistöä, myös sulkua. Ravissa tehtiin ympyröitä ja neliötä ja jokunen siirtymä käynnistä raviin. Yllätys niin päin ne aina onnistuu... No sit Pate sai päähänsä et nyt alko laukka-osio ja kiikutti mua ympäri peltoa kamalaa vasenta laukkaa lapa edellä. Soitin sitten räkätautisen ratsastusohjaaja ystävä Marin paikalle pelastamaan mua, ottamaan pollen kii jos mä lennän ketoon..

 Mari tuli paikalle köhimään ja yllätys: taas ravattiin niin kauniisti. Kyl kai ku oli jo laukattu ja kohellettu. Mari ei siis pitänyt varsinaista valmennusta tällä kertaa, tosin se ei pysty pitämään suutaan kiinni, joten neuvoja varisee kuitenkin, halusit tai et. Ehkä sen pitäs ruveta velottamaan niistä euron/ neuvo, varsinkin jos neuvo toimii. Tänäänkin tuli yksi ahaa-elämys: älä lähde mukaan siihen kohellukseen vaan nosta lapa ylös, istu rauhassa ja odota. Toimi. Pate alkaa kyllä olemaan valmis taas jonkun näköseen tuntiinkin...

 Saatiin vasenkin puoli taipumaan ravissa kauniisti, jopa muutama ihan hyvä suunnan vaihto. Nyt haluan ratsastaa sitä tosi matalassa muodossa, hiukan löysänäkin, kunnes on saavutettu taas entinen notkeus takaisin. Lihaksistakin on tietysti hävinnyt osa. Marin mukaan ravi oli nyt tosi hyvää ja etupää alkaa olemaan valmis vastaanottamaan sen mitä takaa tulee. Ja sieltä tulee. Pate kulkee oikeasti pyöreänä, vatsa ylhäällä ja kantaa itsensä ja päänsä ihan itse. Ei mun kädet sitä kestäiskä. Ja säilyttää tahdin. Tällä kertaa se työskenteli myös täysin rentona lopulta.
 Otin vielä laukat molempiin suuntiin, koska mun mielestä ne kuuluu treeniin usein ja MÄ päätän koska laukataan, mihin suuntaan ja kuinka kauan. Ne meni hyvin, jopa vasen. En muista koska vasen laukka olisi ollut noin hyvää, eikä se mennyt lapa edellä lainkaan. Niin kun mä en lähtenyt siihen mukaan =)
 Ravattiin vielä eteen ja alas tovi ennen kävelyitä. Ensin taaperrettiin pellolla Marin kans juoruten ja vielä pätkä maastossa ihan pitkänä. Hyvä Mari =) Tuli niin hyvä mieli kun niin moni asia onnistui taas. Ja nyt mulla ei ollu yhtään kylmä vaikka viima pellolla kävikin.

 Nyt oli niin kylmä että laitoin kinttuihin vaan linimenttiä. Kopukka ei kompuroinut lainkaan tänään =)

Sit tarhaan syömään, kauhee nälkäki ku akka vaa ridaa ruoka-aikana