Nuppu oli siis kaksi viikkoa poissa meiltä välillä, tuli muutamaksi viikoksi takaisin ja lähti taas.
Pate hirnui kovasti, kun tulin tyhjän kopin kanssa kotiin. Se myös muisti hirnua laitumelle vietäessä, sekä laitumelta tarhaan tullessa muutaman päivän ajan vähän väliä. Pate siis selkeästi kaipasi Nuppua. Se hirnui suuntaan ja toiseen, odottaen vastausta. Vain naapurin hevoset vastasivat sille. Tämä teki minut surulliseksi. Kun en mitenkään voinut selittää sille...
Aina kun laumasta lähtee joku, on pakka hetken sekaisin ja sama homma kun tullaan takaisin. Nyt vaikutti ensimmäisellä kierroksella Nuppu ottavan homman "raskaimmin", vaikka se itse oli ollut poissa. Se oli kovin huolissaan minne kukakin on nyt menossa ja ovathan kaikki nyt varmasti paikalla. Ettei nyt vaan joku lähde johonkin!
Töiden puolesta törmään jatkuvasti jos jonkun näköiseen tutkimustulokseen. Osa sitten mietityttääkin vallan kovasti. Tosin olen niin laiska, etten aina viitsi kaivamalla kaivaa vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Tähänkin pohdintaan löytyy varmasti jokin ulkomainen tutkimus, mutta minä esitän lähinnä nyt kysymyksiä.
30.5.15 Laitumella |
Nyt ollaan kovasti huolissaan yksinäisyydestä, niin kuin ihmisten keskuudessa. Että yksinäisyys leviää kuin epidemia ja sosiaalinen media vielä pahentaa sitä, vaikka asian luulisi olevan juuri päin vastoin.
Tutkimuksissa on todettu yksinäisyyden käynnistävän hermostollisia muutoksia, joiden tarkoitus on suojella yksilöä vaaroilta. Yksinäinenhän on helpompi saalis. Tämä lisää riskiä sairastua jota kuinkin kaikkeen mahdolliseen sairauteen ihan tulehdustiloista lähtien.
Yksinäisyyden on todettu aktivoivan aivoissa saman alueen kuin fyysinen kipu.
Entä hevosilla? Hevonen on laumaeläin juu, niin kuin koirakin, mutta miten paljon se kärsii yksinäisyydestä? Riippuu yksilöstäkin tietenkin, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, onko yksinäinen hevonen herkempi sairastumaan ja kärsiikö se? Ja koska hevonen on yksinäinen? Riittääkö laumaeläimelle, jolla on niin paljon tunneälyä kuin hevosella, että se näkee lajikumppaninsa? Pupu, lammas, vuohi tai vastaava kaveriksi? Minun mielestäni ei riitä ainakaan pidemmäksi aikaa.
Toisaalta, muutama vuosikymmen sitten talossa oli usein vain yksi kopukka. Ei ollut varaa, eikä tarvettakkaan pitää useampaa. Se ainokainenkin oli usein vain isännän lemmikki, mitä nyt ei vain raaskittu laittaa pois. Ja mitä pentuna niitä kävin rapsuttelemassa, olivat ne varsin selväpäisiä otuksia.
Tottakai tottuminen vaikuttaa asiaan. Meidän kesy hevosemme käsittää laumaansa kuuluvaksi usein myös ihmisen. Hevonen, joka ei ole saanut harjoitella sosiaalisia taitoja ei myöskään voi tietenkään hallita niitä.
19.4.15 |
19.4.15 Päikkärit ja syöty metsä. |
5.2.15 Nuppu ja Pate |
Hevoset vaikuttavat levollisemmilta pienemmissä talleissa, mutta onko niin? Niiden levollisuushan voi johtua monesta eri asiasta. Pienessä tallissa vain muutama ihminen käsittelee hevosia, eivätkä niiden rutiinit muutu juuri lainkaan, vaan kaikki menee saman kaavan mukaan päivästä toiseen. Hälinäähän löytyy myös pienestä tallista, koiraa, kissaa ja lasta juoksee, on pyörää, mopoa ja pulkkaa, milloin sirkelöidään, kaadetaan puita tai leikataan nurmikkoa. Isommassa tallissa joku on koko ajan menossa johonkin päin, joten hälinä on erityyppistä.
Meillä hepat ovat jääneet yksinään ihan tyytyväisinä odottamaan muiden lähtiessä lenkille. Omaan karsinaansa, seuranaan heinää. Sekä Pate, Omppu, että Nuppu ovat jääneet huutelematta odottamaan ihan yksin, vaikka ovat kuulleet ja nähneet toisten lähtevän. Eli talli/ oma karsina on ainakin todellinen turvapaikka. Tosin en ole tehnyt yksin jäämisestä mitään numeroa, se nyt kuuluu asiaan, piste. Ja ruokaa jätän aina ajankuluksi.
Näin pienissä puitteissa olisikin mahdottomuus pitää eläintä, joka yksin jäädessään tulisi karmit kaulassa perään. Ja onhan niitäkin toki.
Meillä on siis tallissa taas vain kaksi heposta, eli laumoista pienin kokoonpano ja meno jatkuu samanlaisena kuin se on jo vuosia jatkunut. Ne ovat terveitä ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Tyytyväisiltä niin kuin ihminen tyytyväisyyden määrittelee....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti