Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi- kurssilla

 Lauantaina olikin taas aamutalli hyvissä ajoin, kun puoli seiska suuntasin kaverin luo. Siitä auton vaihto ja kurssille ihmettelemään suomenhevosen ratsukoulutusta.

 Kurssi oli Suomenhevosliiton järjestämä ja sen piti Anna Kilpeläinen. Näitä kursseja on ollut ympäri suomea ja nyt kun moinen tuli lähistölle, käytimme tietysti tilaisuuden hyväksemme.

 Minulle kurssilla ei tullut juuri mitään uutta. Olen kahlannut läpi Tuire Kaimion kirjoja, sekä vinon pinon klassista kouluratsastusta käsitteleviä opuksia, joten niihin pohjautuvalla kurssilla ei ilmennyt mitään varsinaisesti uutta teoriaa. Mutta kertaus on opintojen äiti ja taas muistui mieleen muutamia asioita, jotka olisi syytä muistaa ihan aina.

 Kurssi ei ole kallis ja jokainen voi siihen osallistua. Tässä sieltä kuitenkin muutamia asioita, jotka mielestäni meidän tulisi tässä kiireisessä maailmassa muistaa.

 Ensinnäkin hevoset, kuten eivät muutkaan eläimet, tiedä mitä me niiltä haluamme. Eläimet oppivat koko ajan, halusimme tai emme ja kaikkien eläimiä käsittelevien tulisi olla vastuussa tekemisistään. Eläimiä kouluttavien taas tulisi tietää, mitä taitoja kouluttaa. Ja mielellään hieman miten sen toteuttaa.
 Hevosen hyvinvointi ja sen mahdollisesti kokema stressi vaikuttavat myös sen koulutukseen. Ja hyvinvointi on eläimen kokemus sen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta, ei suinkaan ihmisen kokemus. Hevosen luontaiset tarpeet ovat hyvin erilaiset kuin ihmisen. Hevosen on saatava olla hevonen.

 Mielentila koulutuksessa on hyvin tärkeää. Rauhallisuus edesauttaa oppimista.
 Epäsopivat varusteet voivat tehdä pitkäaikaistakin vahinkoa. Epäsopiva satula, huono kuolaintuntuma tai väärin käytetyt apuohjat voivat vaikuttaa jännityksen lisäksi liikkeisiin. Kipeälle tai pelkäävälle hevoselle ei voi opettaa mitään tai ainakaan se ei opi mitään, mitä haluaisimme. Päin vastoin, sen mielestä moinen homma on ihan kamalaa.

 Ratsun koulutuksen kulmakivet ovat tahti, rentous, tuntuma, aktiivisuus, suoruus ja kokoaminen. Kouluttamisen peruspilarit taas ajoitus, jolloin palkkaat, kriiteeri eli tiedä mistä palkkaat, vahvistetiheys ja tauottaminen, mikä olisi mielestäni muistettava koulutetummallakin hevosella. Helposti vahvistaminen unohtuu, koska sehän jo "osaa". Kouluratsastus ei ole turhaa piiperrystä, vaan erinomaista jumppaa hevoselle! Perusasiat ovat tärkeitä, jotta hevosen notkeus, tasapaino ja lihaskunto kehittyvät oikein. Oikein ratsastettu hevonen kestää rasituksen paremmin eikä kipeydy, sen lisäksi, että se on paljon mukavempi ratsastettava. Kumpaa haluat ratsastaa: etupainoista, ohjilla raskasta vinoa heppaa, vai pehmeästi ohjastuntumalla pysyvää, suoraa ja eteenpäin pyrkivää otusta?

 Hevosillahan on luonnostaan painopiste enemmän etujalkojen varassa. Suomenhevoset ovat jalostettuja vetämään, mikä tekee etuosan kannatteluun haasteita. Myös sivuttaistasapainossa ja suoruudessa on haasteita. On tahtiongelmia, ponnistuksen ja kantovoiman puutetta. Rakenteessa on valtavaa vaihtelua ja usein voimakas vastarefleksi, joka aiheuttaa herkästi painautumisen painetta vasten. Eli sitä ohjilla makaamista. Mutta, kuten kaikki suomenhevosen omistajat tietävät: suomenhevonen on innokas ja yhteistyöhaluinen monitoimipolle!

 Demohevosissa suurin osa ajasta kului rentouden ja rauhallisuuden löytämiseen. Oli mielenkiintoista seurata sen löytymistä... Lisäksi tuli nähtyä, miten eri tavoin eri yksilöt ilmaisevat hermostumisensa. Toinen on silmin nähden hermostunut, kun taas toinen käpertyy täysin kuoreensa. Jälimmäinen saattaa olla vaikea tunnistaa ja täten myös vaikea saada rentoutumaan.

26.9.15

26.9.15 Voi näitä liinaharjoja ruunia <3

Kaveri!

 Ja kukas tämä sitten on? Suomenhevonen, tammavarsa, nättikin vielä... Ei nyt liity tähän kurssiin kyllä mitenkään ;)

26.9.15 Söpöliini.

Ravi kuosiin

 Back to basic, again... Me oltiin lauantaina Suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi-kurssilla ja siitä taas intoa puhkuen alkoi Paten ravin parantelu :)

27.9.15

 Jossain kohtaa Paten ravi alkoi olla niin suurta ja ilmavaa, että aloin pyytää sitä uudelleen tikittämään. Sitä suurta ravia kun tuli maastossakin, eikä se ollut enää hauskaa. Tää oli vielä niitä aikoja, kun en oikein uskaltanut joka paikassa (jos missään...) laukatakkaan maastossa. Nykyäänhän jo porhalletaan kotiinkin päin epätasaisella metsätiellä.

 Nykyään suurta ravia saa aina tovin hakea ja tänään aloitettiin sen etsiminen taas. Ensin maastoverkka ja sitten kentällä käynnissä avoa ja vasta-avoa takapään aktivoimiseksi.Oikea puoli oli tahmea kuin mikä ja ravikin tuntui olevan parempaa vasempaan...
 Tein myös käynti-ravi siirtymiä, jotta sain takapään hyvin alle. Kokelin myös pätkää avotaivutusta ennen ravisiirtymää. Tämä vaikutti aika toimivalta ja asetus pysyi hyvin.
 Ravin sisällä nostin muotoa ja lyhensin hieman hetkeksi, jonka jälkeen laskin taas muotoa ja pidensin askelta. Tänään Pate jännittyi heti, kun koitin ravata korkeammassa muodossa, joten nostin muotoa vain ihan vähän. Sen verran, ettei se vastustellut, eikä suuremmin jännittynyt.

27.9.15 Vasta-avo

27.9.15 Avotaivutus. Ulko-etu ja sisä-takajalka samalla uralla.

27.9.15

27.9.15

27.9.15 Hieman korkeammassa muodossa ja lyhyemmällä askeleella.

27.9.15 Etu- ja takajalat ottavat yhtä suurta askelta.

 Kun suuria askeleita tuli, palkkasin heti muutamasta askeleesta ja annoin pitää tauon. Nopeasti tulivatkin askeleet suuriksi melkein heti. Ja vielä loppuravienkin aikana. Toistaiseksi laskeuduin takaisin satulaan ;)

27.9.15

27.9.15

27.9.15

27.9.15

27.9.15

 Ja maastoon vielä, tällä kertaa loppulaukatkin! Pate oikein innostui, joten laukattiin hieman pidemmän kaavan mukaan =)
 Koska korkeampi muoto vaikutti niin vaikealta, teen sitä seuraavaksi käynnissä. Ilmeisesti tässä on laahustettu liian kauan nenu maassa.... Mukavaa kun on suunnitelma =)

Laukan lyhennystä.

Me ollaan Paten kanssa tehty paljon hommia niin, että ollaan ensin verkattu maastossa, tehty sitten hetki kentällä hommia ja taas lähdettu maastoon taapertamaan. 

 Ollaan myös käyty isommalla kentällä tekemässä vastalaukkoja, jotka ovat sujuneetkin ihan hyvin. Tai sitten on laukkailtu ihan muuten vaan. Oikea laukkakin on pyörinyt...

 Mä oon ollu oikein yltiöreipas ja liikuttanu heppoja joka päivä, käyny pilateksessa ja lenkillä, töissäkin tällä viikolla ihan kuusi päivää kuitenkin. Tein ensi lauantain sisään, koska olemme ystäväni kanssa ensi viikolla menossa katsomaan miten se suomenhevosen ratsukoulutus onnistuu =)

 Tänään kävin ensin Ompun kanssa reippailemassa. Eli Omppu käveli ja juoksi, mä nuuskin lämmintä, syksyistä ilmaa kärreillä maisemista nauttien. Poni on ollut nyt varsin reipas ja mukava, sekä juoksuttaessa, että ajaessa. Vaikka onkin liikkunut monta kertaa viikossa.

 Pate sen sijaan ei mielestäni ole ollut nyt ihan parhaimmillaan. Luulen, että toinen etunen on liian lyhyt tällä hetkellä. Se meni taas ihan pieneksi kun lohkesi. Oli ennestään ihan mini ja oikean laukan kanssa on ollut ongelmaa, samoin kuin sen kavionkin. Oikea laukka kyllä nousee täsmällisesti, mutta se ei oikein halua laukata oikeaan. Vasempaan ei ole mitään ongelmia. Takaa on löydä mitään (mikä nyt ei tarkoita mitään!!!), eikä edessäkään mitään muuta outoa ole. Ravi on hyvä ja puhdas molempiin suuntiin. Ja Pate ravaa mielellään, sitä ei todellakaan tarvitse käskeä. Lavat ovat ehkä hieman jäykät vapaapäivän jälkeen. Mielestäni ottaa hieman lyhyttä askelta ensin. Mutta sekin voi tietysti johtua kaviosta. Ja se kavio ja siitä johtuva liikkuminen voivatkin sitten aiheuttaa kiputilaa ihan mihin vaan :(

 No, joka toisella tuntuu olevan jonkun kintun kanssa ongelmia, joten en ole yksin :(

 Hepat ovat nyt pääasiassa olleet päivät takametsälaitsalla, jossa siis liikkuvat hyvin. Tänään olivatkin oikein pikkulaitumella syömässä, Omppu vati päässä edelleen.

 Paten kanssa ohjelmassa oli tänään lyhentämistä. Teen yleensä samaa teemaa useamman kerran peräkkäin, koska olen todennut sen tehokkaaksi. Kaikkeahan ei kerralla voi treenata, eikä myöskään joka päivä voi harjoitella kovin vaativia asioita. Oli se vaativuus sitten henkistä tai fyysistä.

  En myöskään tee samaa asiaa pitkää aikaa, vaan saatan lopettaa joskus ensimmäiseenkin superhyvään suoritukseen. Varsinkin jos asia on uusi. Kun homma on hanskassa voidaan sitä hieman hinkatakkin, jotta lihaksetkin kehittyy.

Tätäkin oli sitten tällä viikolla jo muutaman kerran hetki väännetty, joten homma oli lähinnä hiomista.

20.9.15 Kulman ratsastus ravissa

20.9.15 Sunnuntai aamupäivän auringot Pompulan kyydissä.

Käytiin tosiaan Paten kanssa ensin maastossa kävelemässä ja saatiin mieheni räpsimään kentälle muutama kuva. Alkuverkaksi ravia pitkässä ja hieman lyhyemmässä ravissa, ympyrää sinne ja tänne. Aiemmin viikolla hain hieman vauhtia lisäämällä ravia ainoalla hieman pidemmällä sivulla meidän kentällä, mutta tänään pidentäminen ei oikein sujunut, vaan Pate tahtoi nostaa heti laukan. Vaikka suunta oli oikealle... Joku pidennyskin sieltä saatiin tulemaan. Lyhentelin tosiaan raviakin hieman ja tein siirtymiä (käynti-ravikin, kun ei ne ravin sisällä oikein sujuneet), jotta sain takapään hyvin alle ja aktiiviseksi.

20.9.15 Alkuverkkaa

20.9.15

20.9.15 Kuviokelluntaa

 Tein lyhentämistä siis vasemmassa laukassa, oikeaan vaan laukkailin sen mitä se pyöri.
 Lyhensin aina samaan kohtaan kenttää, ihan joitain askeleita ja pyysin siitä sitten heti lisää. Lyhentäminen sujui hyvin, mutta meidän läntti on niin pieni, että pidempää laukkaa saa ihan vääntää rautalangasta... Pate myös vihdoin alkaa pitämään päänsä alhaalla, vaikka pyydän lyhentämään. Kivaa =) Lisäksi ohjaa ei juuri tarvitse käyttää, vaan riittää istunnalla pyytäminen.

20.9.15 Laukan lyhennystreenit.

20.9.15 Lyhennetään laukkaa.

20.9.15 Ja laukataan taas eteen.

20.9.15 Laukkaa eteen pitkänä pötkönä.

 Lyhentelin tosiaan myös ravia ja ratsastin välillä hieman korkeammassa muodossa. Verkkasin Patea myös ratsastamalla kulmat ravissa tosi syvälle sisään ja huolellisesti. Kenttäkin tuntuu heti suuremmalta!

20.9.15 Ravin lyhentelyä.

20.9.15 Lopuksi ravattiin taas eteen ja alas.

 Ja lopuksi vielä maastoon reippailemaan. Ja mikäs sen ihanempaa kuin aurinkoinen sänkkäri...

20.9.15 Aika kähee keli ja pelto =) Tällä kertaa loppukäynnit.

Maastotaitokilpailut

 Maastotaitokilpailussa arvioidaan hevosen yhteistyökykyä ja levollisuutta, sekä ratsastajan/ ohjastajan apujen käyttöä. Ratsastusradassa suorittettavia tehtäviä on 16 ja ajoradassa 12. Tehtävät voidaan suorittaa joko maastossa tai kentällä. Harjoituskilpailut ovat avoimia kaiken rotuisille hevosille.

 Suomenhevosliitto on käynnistänyt 2015 Moniottelun, jossa kilpailtavina lajeina on maastotaitoratsastus ja maastotaitoajo. Kilpailun tarkoituksena on kehittää hevosmiestaitoja ja suomenhevosen monipuolista käyttöä. Suomenhevosliitto myös palkitsee kilpailuun osallistuvia suomenhevosia. Mekin siis saatiin liiton rusetti tänään Paten kanssa.

 Lisätietoja ja säännöt löytyvät Suomenhevosliiton sivuilta: http://suomenhevosliitto.fi/maastotaitokilpailu/

 Sunnuntaina me sitten tosiaan suunnattiin Paten kanssa tälläiseen maastotaitoratsastuksen harjoituskilpailuun. Mua jännitti taas ihan hirveästi ja heräsin varmasti ennen kukkoa. Koskakohan opin...

Kilpailut järjestettiin Kantolan ratsutallilla Lokalahdella, linkki: Kantolan ratsutalli ja ratsuvalmennus Anu Teinilä
 Meininki oli tosi rento, iloisia ja avuliaita ihmisiä upean sään kera =) Tässäkin oli varmasti taas hommaa vaikka miten ja monelle ihmiselle, kiitos heille upeasta kisapäivästä!

 Patelle ja minulle tälläiset ovat juuri hyvää harjoitusta! Minä saan kilpailu- ja kaikkeamuutamahdollistajännitystäni mahdollisesti vähennettyä kokemuksen myötä ja Pate saa itseluottamusta selvitessään tehtävistä. Uusien paikkojen ja peikkojen näkeminen tekee puskapollelle hyvää. Meidän yhteistyömme paranee :)
 Onneksi tänään ei ollut mitään varsinaisia hyppyjä, niissä olisikin mun rohkeus sitten loppunut...

13.9.15 Tehtävänä lammen ylitys. Vesihän on Patelle vaikea.

Mieheni Pete oli mukana apukätenä (tarvittaessa avustamassa tehtävissä) ja kameran kanssa. Kiitos hänelle kuvista, tehtävistä tuli ihan mukavaa materiaalia. Rata meni niin nopsaan eteen päin, että tossua sai laittaa toisen eteen =) Varsinkin, kun pidempi putki oli sitten kotona.

 Ensimmäisenä tervehdittiin tuomaria ja valmisteltiin hevonen selkään nousuun. Paras tervehdys sai erikoispalkinnon, me vaan tervehdittiin.
 Radalla oli parhaimmillaan kolme hevosta yhtä aikaa, kun seuraava sai lähteä jo edellisen ollessa tehtävällä seitsemän. Patea ei onneksi kiinnostanut minne muut suuntasivat.
 Tehtävät eivät olleet vaikeita ja suurin osa ratsukoista oli pieniä tyttöjä poneilla. Avustajan käyttökin oli sallittu. Suojat sai olla, kannuksia ei. Sallitut kuolaimet olivat kolmipala-, nivel- tai suorakuolain. Vähän aikaa sitten ei olisi voitu mennä koko karkeloihin. Pate kun ei pysynyt mulla hanskassa tavallisella kuolaimella laukassa. Edistystä on siis tapahtunut. Sitä ei vaan aina huomaa... Asuna kävi siisti ratsastusasu.

13.9.15 Tervehdys

  Sitten selkään. Hevosen tuli seistä rauhallisesti paikallaan. Selkään sai kiivetä kummalta puolelta tahansa ja jakkaraa sai käyttää. Tässähän meillä ei nykyään ole ongelmia...

13.9.15 Selkään nousu.

13.9.15 Selkään nousu. Vieraassakin paikassa seistään kun tatti. Mami on ylpee =)

  Seuraavaksi ratsastettiin uralle, siirryttiin raviin ja tehtiin 12 metrin voltii R:ssä. Siirtymän piti tietysti tapahtua heti pohkeesta ja sulavasti.

13.9.15 Ravivoltti.

13.9.15 Ravivoltti.

  Kuten kuvasta näkyy, avattiin seuraavaksi portti. Olen opettanut Paten portin viereen. Ensinnäkin en ylety Paten pään yli, toiseksi meidän oma portti on niin matala ja vaatii ensin työntämistä pois päin itsestä ennen aukeamista ja kolmanneksi ison kentän portti aukeaa työntämällä (vetämällä) lautoja. Otan Paten portin viereen, laudasta kiinni ja peruutan. En ole parempaa keinoa siihen keksinyt. Ja tyylihän on vapaa =)
 Mulle ei tullut kyllä mieleenkään kun tämän opetin, että tätä taitoa voisi joskus oikein tarvita...

13.9.15 Portin avaus.

 Sitten kipitettiin pellolle, jossa ensin tehtiin suuri (150 metriä) ympyrä mahdollisimman reippaassa käynnissä. Reitti kulki tolppien välistä, joten siinä oli helppo pysyä. Paten mielestä pitkä heinikko oli vähintäänkin epäilyttävää, mutta käveli se ihan reippaastikkin.

 Seuraavaksi sama ympyrä laukattiin hitaasti. Patella kesti hetken tajuta nostaa laukka (moisessa heinikossa, apua, apua), mutta laukkasi se sitten ja hitaastikkin vielä. Ehti pudota ravillekkin pari kertaa. Ja siitähän se lämpesi. Loppu olisikin sen mielestä pitänyt laukata.

13.9.15 Käyntiympyrällä.

13.9.15 Sitten laukkaympyrälle.

13.9.15 Tulee laukkaympyrältä. Hiukan jarrut hukassa.

 Seuraavana tehtävänä lähdettiin metsään tietä pitkin traktorin ohi pujottelemaan rantalaitumelle. Joillekkin hevosille olisi yksin lähteminen voinut olla hankalaa, koska kaikki muut hevoset jäivät taakse. Se oli tässä jujuna.

13.9.15 Metsään ja rantalaitumelle.

 Täällä pujoteltiin puita ristiin rastiin, A,B,C,D,E,F. Tää oli itse asiassa kiva tehtävä.

13.9.15 Pujottelua.

13.9.15 Puut tuli pujoteltua. Traktorin ohi takaisin kentälle.

 Kentälle takaisin traktorin ohi ja lammikon ylitykseen. Pate mietti hetken, mutta meni kuitenkin. Kehuin sitä, taputin ja annoin ohjat. Vesi on sille niin vaikeaa, että palkkaan sitä ruhtinaallisesti kun se mönkii sinne ilman taisteluja.
 Toiset meni sinne juoksemalla =) Ehkä mekin joskus.

13.9.15 Lammikon ylitys. Onko pakko mennä?

13.9.15 Lammikossa.

 Seuraavaksi vesimatto. Tässä jo hiukan puhistiin ja koitettiin kiertää. Meinasin jo huutaa Peten auttamaan ja hyppäämään edellä, mutta sitten Pate keräsi rohkeuden ja teki hirmu loikan yli. Mä pidin vaan satulasta kiinni. Ja kehuin.

13.9.15 Ihmetellään vesimattoa.

13.9.15 Loiks! Onneks oli aita vastassa et sai pysäämään, koska annoin sille ohjat tietysti, että sai tuijottaa sitä pahaa mattoa. Voi mun reipas heppani <3

 Seuraavaksi pujoteltiin puomien välissä. Tykkään näistä tarkkuustehtävistä.

13.9.15 Vauhtia meinasi olla hiukan liikaa vesimattoloikan jäljiltä.

 Vielä oli jäljellä rehujen tunnistus. Aikuiset joutuivat hiukan jo tarinoimaan muutakin, kuin vaan tunnistamaan. Suurin homma oli kuitenkin pitää Pate pois eväistä. Tää olikin ainut kohta missä mulla oli ohjat kunnolla kädessä.

13.9.15 Rehujen tunnistus ja hevosen pitäminen poissa niistä.

  Vielä alas selästä, hevosen valmistelu "talliin" vietäväksi ja lopputervehdys. Ja sitten tehtävät loppui! Tää oli niin hauskaa, että olisi voinut tehdä vielä vaikka mitä. Vasta päästiin vauhtiin!

Rehut
 

Päivän tulos oli 143/160p. ja 4.sija. Se siis ei ollut mikään saavutus, koska olin varmasti osallistujista vanhinkin. Mutta oli todella kiva päivä, ollaan kokemusta rikkaampia, hieman viisampia tämänkin kisan suhteen ja olen niin tyytyväinen mun heppasesta. Pitäisi jo uskoa, että se oikeasti osaa käyttäytyä. Jos jossain lähistöllä näitä pippaloita järjestetään, menen varmasti uudelleenkin. Jollei oo esteitä. Tai ainakin niiden pitää olla kaivettu maahan ;)

13.9.15 Hieno kartta oli tehty reitistä ja tehtävistä. Pate sai ruusukkeet ja heppanamujakin vielä.

 Kisaratsu ja avustaja/ valokuvaaja kisapaikalle tullessa.

13.9.15 Valmiina koitokseen.

 Ja tietenkin unohdin arvostelun, kun piti lähteä kotiin Paten heinien loppuessa. Anu sitten ystävällisesti skannasi sen ja lähetti mulle. Voi tätejä.

13.9.15 Arvostelu.