Kurssi oli Suomenhevosliiton järjestämä ja sen piti Anna Kilpeläinen. Näitä kursseja on ollut ympäri suomea ja nyt kun moinen tuli lähistölle, käytimme tietysti tilaisuuden hyväksemme.
Minulle kurssilla ei tullut juuri mitään uutta. Olen kahlannut läpi Tuire Kaimion kirjoja, sekä vinon pinon klassista kouluratsastusta käsitteleviä opuksia, joten niihin pohjautuvalla kurssilla ei ilmennyt mitään varsinaisesti uutta teoriaa. Mutta kertaus on opintojen äiti ja taas muistui mieleen muutamia asioita, jotka olisi syytä muistaa ihan aina.
Kurssi ei ole kallis ja jokainen voi siihen osallistua. Tässä sieltä kuitenkin muutamia asioita, jotka mielestäni meidän tulisi tässä kiireisessä maailmassa muistaa.
Ensinnäkin hevoset, kuten eivät muutkaan eläimet, tiedä mitä me niiltä haluamme. Eläimet oppivat koko ajan, halusimme tai emme ja kaikkien eläimiä käsittelevien tulisi olla vastuussa tekemisistään. Eläimiä kouluttavien taas tulisi tietää, mitä taitoja kouluttaa. Ja mielellään hieman miten sen toteuttaa.
Hevosen hyvinvointi ja sen mahdollisesti kokema stressi vaikuttavat myös sen koulutukseen. Ja hyvinvointi on eläimen kokemus sen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta, ei suinkaan ihmisen kokemus. Hevosen luontaiset tarpeet ovat hyvin erilaiset kuin ihmisen. Hevosen on saatava olla hevonen.
Mielentila koulutuksessa on hyvin tärkeää. Rauhallisuus edesauttaa oppimista.
Epäsopivat varusteet voivat tehdä pitkäaikaistakin vahinkoa. Epäsopiva satula, huono kuolaintuntuma tai väärin käytetyt apuohjat voivat vaikuttaa jännityksen lisäksi liikkeisiin. Kipeälle tai pelkäävälle hevoselle ei voi opettaa mitään tai ainakaan se ei opi mitään, mitä haluaisimme. Päin vastoin, sen mielestä moinen homma on ihan kamalaa.
Ratsun koulutuksen kulmakivet ovat tahti, rentous, tuntuma, aktiivisuus, suoruus ja kokoaminen. Kouluttamisen peruspilarit taas ajoitus, jolloin palkkaat, kriiteeri eli tiedä mistä palkkaat, vahvistetiheys ja tauottaminen, mikä olisi mielestäni muistettava koulutetummallakin hevosella. Helposti vahvistaminen unohtuu, koska sehän jo "osaa". Kouluratsastus ei ole turhaa piiperrystä, vaan erinomaista jumppaa hevoselle! Perusasiat ovat tärkeitä, jotta hevosen notkeus, tasapaino ja lihaskunto kehittyvät oikein. Oikein ratsastettu hevonen kestää rasituksen paremmin eikä kipeydy, sen lisäksi, että se on paljon mukavempi ratsastettava. Kumpaa haluat ratsastaa: etupainoista, ohjilla raskasta vinoa heppaa, vai pehmeästi ohjastuntumalla pysyvää, suoraa ja eteenpäin pyrkivää otusta?
Hevosillahan on luonnostaan painopiste enemmän etujalkojen varassa. Suomenhevoset ovat jalostettuja vetämään, mikä tekee etuosan kannatteluun haasteita. Myös sivuttaistasapainossa ja suoruudessa on haasteita. On tahtiongelmia, ponnistuksen ja kantovoiman puutetta. Rakenteessa on valtavaa vaihtelua ja usein voimakas vastarefleksi, joka aiheuttaa herkästi painautumisen painetta vasten. Eli sitä ohjilla makaamista. Mutta, kuten kaikki suomenhevosen omistajat tietävät: suomenhevonen on innokas ja yhteistyöhaluinen monitoimipolle!
Demohevosissa suurin osa ajasta kului rentouden ja rauhallisuuden löytämiseen. Oli mielenkiintoista seurata sen löytymistä... Lisäksi tuli nähtyä, miten eri tavoin eri yksilöt ilmaisevat hermostumisensa. Toinen on silmin nähden hermostunut, kun taas toinen käpertyy täysin kuoreensa. Jälimmäinen saattaa olla vaikea tunnistaa ja täten myös vaikea saada rentoutumaan.
Kurssi ei ole kallis ja jokainen voi siihen osallistua. Tässä sieltä kuitenkin muutamia asioita, jotka mielestäni meidän tulisi tässä kiireisessä maailmassa muistaa.
Ensinnäkin hevoset, kuten eivät muutkaan eläimet, tiedä mitä me niiltä haluamme. Eläimet oppivat koko ajan, halusimme tai emme ja kaikkien eläimiä käsittelevien tulisi olla vastuussa tekemisistään. Eläimiä kouluttavien taas tulisi tietää, mitä taitoja kouluttaa. Ja mielellään hieman miten sen toteuttaa.
Hevosen hyvinvointi ja sen mahdollisesti kokema stressi vaikuttavat myös sen koulutukseen. Ja hyvinvointi on eläimen kokemus sen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta, ei suinkaan ihmisen kokemus. Hevosen luontaiset tarpeet ovat hyvin erilaiset kuin ihmisen. Hevosen on saatava olla hevonen.
Mielentila koulutuksessa on hyvin tärkeää. Rauhallisuus edesauttaa oppimista.
Epäsopivat varusteet voivat tehdä pitkäaikaistakin vahinkoa. Epäsopiva satula, huono kuolaintuntuma tai väärin käytetyt apuohjat voivat vaikuttaa jännityksen lisäksi liikkeisiin. Kipeälle tai pelkäävälle hevoselle ei voi opettaa mitään tai ainakaan se ei opi mitään, mitä haluaisimme. Päin vastoin, sen mielestä moinen homma on ihan kamalaa.
Ratsun koulutuksen kulmakivet ovat tahti, rentous, tuntuma, aktiivisuus, suoruus ja kokoaminen. Kouluttamisen peruspilarit taas ajoitus, jolloin palkkaat, kriiteeri eli tiedä mistä palkkaat, vahvistetiheys ja tauottaminen, mikä olisi mielestäni muistettava koulutetummallakin hevosella. Helposti vahvistaminen unohtuu, koska sehän jo "osaa". Kouluratsastus ei ole turhaa piiperrystä, vaan erinomaista jumppaa hevoselle! Perusasiat ovat tärkeitä, jotta hevosen notkeus, tasapaino ja lihaskunto kehittyvät oikein. Oikein ratsastettu hevonen kestää rasituksen paremmin eikä kipeydy, sen lisäksi, että se on paljon mukavempi ratsastettava. Kumpaa haluat ratsastaa: etupainoista, ohjilla raskasta vinoa heppaa, vai pehmeästi ohjastuntumalla pysyvää, suoraa ja eteenpäin pyrkivää otusta?
Hevosillahan on luonnostaan painopiste enemmän etujalkojen varassa. Suomenhevoset ovat jalostettuja vetämään, mikä tekee etuosan kannatteluun haasteita. Myös sivuttaistasapainossa ja suoruudessa on haasteita. On tahtiongelmia, ponnistuksen ja kantovoiman puutetta. Rakenteessa on valtavaa vaihtelua ja usein voimakas vastarefleksi, joka aiheuttaa herkästi painautumisen painetta vasten. Eli sitä ohjilla makaamista. Mutta, kuten kaikki suomenhevosen omistajat tietävät: suomenhevonen on innokas ja yhteistyöhaluinen monitoimipolle!
Demohevosissa suurin osa ajasta kului rentouden ja rauhallisuuden löytämiseen. Oli mielenkiintoista seurata sen löytymistä... Lisäksi tuli nähtyä, miten eri tavoin eri yksilöt ilmaisevat hermostumisensa. Toinen on silmin nähden hermostunut, kun taas toinen käpertyy täysin kuoreensa. Jälimmäinen saattaa olla vaikea tunnistaa ja täten myös vaikea saada rentoutumaan.
 |
| 26.9.15 |
 |
| 26.9.15 Voi näitä liinaharjoja ruunia <3 |
 |
| Kaveri! |
Ja kukas tämä sitten on? Suomenhevonen, tammavarsa, nättikin vielä... Ei nyt liity tähän kurssiin kyllä mitenkään ;)
 |
| 26.9.15 Söpöliini. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti