Maastotaitokilpailut

 Maastotaitokilpailussa arvioidaan hevosen yhteistyökykyä ja levollisuutta, sekä ratsastajan/ ohjastajan apujen käyttöä. Ratsastusradassa suorittettavia tehtäviä on 16 ja ajoradassa 12. Tehtävät voidaan suorittaa joko maastossa tai kentällä. Harjoituskilpailut ovat avoimia kaiken rotuisille hevosille.

 Suomenhevosliitto on käynnistänyt 2015 Moniottelun, jossa kilpailtavina lajeina on maastotaitoratsastus ja maastotaitoajo. Kilpailun tarkoituksena on kehittää hevosmiestaitoja ja suomenhevosen monipuolista käyttöä. Suomenhevosliitto myös palkitsee kilpailuun osallistuvia suomenhevosia. Mekin siis saatiin liiton rusetti tänään Paten kanssa.

 Lisätietoja ja säännöt löytyvät Suomenhevosliiton sivuilta: http://suomenhevosliitto.fi/maastotaitokilpailu/

 Sunnuntaina me sitten tosiaan suunnattiin Paten kanssa tälläiseen maastotaitoratsastuksen harjoituskilpailuun. Mua jännitti taas ihan hirveästi ja heräsin varmasti ennen kukkoa. Koskakohan opin...

Kilpailut järjestettiin Kantolan ratsutallilla Lokalahdella, linkki: Kantolan ratsutalli ja ratsuvalmennus Anu Teinilä
 Meininki oli tosi rento, iloisia ja avuliaita ihmisiä upean sään kera =) Tässäkin oli varmasti taas hommaa vaikka miten ja monelle ihmiselle, kiitos heille upeasta kisapäivästä!

 Patelle ja minulle tälläiset ovat juuri hyvää harjoitusta! Minä saan kilpailu- ja kaikkeamuutamahdollistajännitystäni mahdollisesti vähennettyä kokemuksen myötä ja Pate saa itseluottamusta selvitessään tehtävistä. Uusien paikkojen ja peikkojen näkeminen tekee puskapollelle hyvää. Meidän yhteistyömme paranee :)
 Onneksi tänään ei ollut mitään varsinaisia hyppyjä, niissä olisikin mun rohkeus sitten loppunut...

13.9.15 Tehtävänä lammen ylitys. Vesihän on Patelle vaikea.

Mieheni Pete oli mukana apukätenä (tarvittaessa avustamassa tehtävissä) ja kameran kanssa. Kiitos hänelle kuvista, tehtävistä tuli ihan mukavaa materiaalia. Rata meni niin nopsaan eteen päin, että tossua sai laittaa toisen eteen =) Varsinkin, kun pidempi putki oli sitten kotona.

 Ensimmäisenä tervehdittiin tuomaria ja valmisteltiin hevonen selkään nousuun. Paras tervehdys sai erikoispalkinnon, me vaan tervehdittiin.
 Radalla oli parhaimmillaan kolme hevosta yhtä aikaa, kun seuraava sai lähteä jo edellisen ollessa tehtävällä seitsemän. Patea ei onneksi kiinnostanut minne muut suuntasivat.
 Tehtävät eivät olleet vaikeita ja suurin osa ratsukoista oli pieniä tyttöjä poneilla. Avustajan käyttökin oli sallittu. Suojat sai olla, kannuksia ei. Sallitut kuolaimet olivat kolmipala-, nivel- tai suorakuolain. Vähän aikaa sitten ei olisi voitu mennä koko karkeloihin. Pate kun ei pysynyt mulla hanskassa tavallisella kuolaimella laukassa. Edistystä on siis tapahtunut. Sitä ei vaan aina huomaa... Asuna kävi siisti ratsastusasu.

13.9.15 Tervehdys

  Sitten selkään. Hevosen tuli seistä rauhallisesti paikallaan. Selkään sai kiivetä kummalta puolelta tahansa ja jakkaraa sai käyttää. Tässähän meillä ei nykyään ole ongelmia...

13.9.15 Selkään nousu.

13.9.15 Selkään nousu. Vieraassakin paikassa seistään kun tatti. Mami on ylpee =)

  Seuraavaksi ratsastettiin uralle, siirryttiin raviin ja tehtiin 12 metrin voltii R:ssä. Siirtymän piti tietysti tapahtua heti pohkeesta ja sulavasti.

13.9.15 Ravivoltti.

13.9.15 Ravivoltti.

  Kuten kuvasta näkyy, avattiin seuraavaksi portti. Olen opettanut Paten portin viereen. Ensinnäkin en ylety Paten pään yli, toiseksi meidän oma portti on niin matala ja vaatii ensin työntämistä pois päin itsestä ennen aukeamista ja kolmanneksi ison kentän portti aukeaa työntämällä (vetämällä) lautoja. Otan Paten portin viereen, laudasta kiinni ja peruutan. En ole parempaa keinoa siihen keksinyt. Ja tyylihän on vapaa =)
 Mulle ei tullut kyllä mieleenkään kun tämän opetin, että tätä taitoa voisi joskus oikein tarvita...

13.9.15 Portin avaus.

 Sitten kipitettiin pellolle, jossa ensin tehtiin suuri (150 metriä) ympyrä mahdollisimman reippaassa käynnissä. Reitti kulki tolppien välistä, joten siinä oli helppo pysyä. Paten mielestä pitkä heinikko oli vähintäänkin epäilyttävää, mutta käveli se ihan reippaastikkin.

 Seuraavaksi sama ympyrä laukattiin hitaasti. Patella kesti hetken tajuta nostaa laukka (moisessa heinikossa, apua, apua), mutta laukkasi se sitten ja hitaastikkin vielä. Ehti pudota ravillekkin pari kertaa. Ja siitähän se lämpesi. Loppu olisikin sen mielestä pitänyt laukata.

13.9.15 Käyntiympyrällä.

13.9.15 Sitten laukkaympyrälle.

13.9.15 Tulee laukkaympyrältä. Hiukan jarrut hukassa.

 Seuraavana tehtävänä lähdettiin metsään tietä pitkin traktorin ohi pujottelemaan rantalaitumelle. Joillekkin hevosille olisi yksin lähteminen voinut olla hankalaa, koska kaikki muut hevoset jäivät taakse. Se oli tässä jujuna.

13.9.15 Metsään ja rantalaitumelle.

 Täällä pujoteltiin puita ristiin rastiin, A,B,C,D,E,F. Tää oli itse asiassa kiva tehtävä.

13.9.15 Pujottelua.

13.9.15 Puut tuli pujoteltua. Traktorin ohi takaisin kentälle.

 Kentälle takaisin traktorin ohi ja lammikon ylitykseen. Pate mietti hetken, mutta meni kuitenkin. Kehuin sitä, taputin ja annoin ohjat. Vesi on sille niin vaikeaa, että palkkaan sitä ruhtinaallisesti kun se mönkii sinne ilman taisteluja.
 Toiset meni sinne juoksemalla =) Ehkä mekin joskus.

13.9.15 Lammikon ylitys. Onko pakko mennä?

13.9.15 Lammikossa.

 Seuraavaksi vesimatto. Tässä jo hiukan puhistiin ja koitettiin kiertää. Meinasin jo huutaa Peten auttamaan ja hyppäämään edellä, mutta sitten Pate keräsi rohkeuden ja teki hirmu loikan yli. Mä pidin vaan satulasta kiinni. Ja kehuin.

13.9.15 Ihmetellään vesimattoa.

13.9.15 Loiks! Onneks oli aita vastassa et sai pysäämään, koska annoin sille ohjat tietysti, että sai tuijottaa sitä pahaa mattoa. Voi mun reipas heppani <3

 Seuraavaksi pujoteltiin puomien välissä. Tykkään näistä tarkkuustehtävistä.

13.9.15 Vauhtia meinasi olla hiukan liikaa vesimattoloikan jäljiltä.

 Vielä oli jäljellä rehujen tunnistus. Aikuiset joutuivat hiukan jo tarinoimaan muutakin, kuin vaan tunnistamaan. Suurin homma oli kuitenkin pitää Pate pois eväistä. Tää olikin ainut kohta missä mulla oli ohjat kunnolla kädessä.

13.9.15 Rehujen tunnistus ja hevosen pitäminen poissa niistä.

  Vielä alas selästä, hevosen valmistelu "talliin" vietäväksi ja lopputervehdys. Ja sitten tehtävät loppui! Tää oli niin hauskaa, että olisi voinut tehdä vielä vaikka mitä. Vasta päästiin vauhtiin!

Rehut
 

Päivän tulos oli 143/160p. ja 4.sija. Se siis ei ollut mikään saavutus, koska olin varmasti osallistujista vanhinkin. Mutta oli todella kiva päivä, ollaan kokemusta rikkaampia, hieman viisampia tämänkin kisan suhteen ja olen niin tyytyväinen mun heppasesta. Pitäisi jo uskoa, että se oikeasti osaa käyttäytyä. Jos jossain lähistöllä näitä pippaloita järjestetään, menen varmasti uudelleenkin. Jollei oo esteitä. Tai ainakin niiden pitää olla kaivettu maahan ;)

13.9.15 Hieno kartta oli tehty reitistä ja tehtävistä. Pate sai ruusukkeet ja heppanamujakin vielä.

 Kisaratsu ja avustaja/ valokuvaaja kisapaikalle tullessa.

13.9.15 Valmiina koitokseen.

 Ja tietenkin unohdin arvostelun, kun piti lähteä kotiin Paten heinien loppuessa. Anu sitten ystävällisesti skannasi sen ja lähetti mulle. Voi tätejä.

13.9.15 Arvostelu.