Aika auttaa

 Aika parantaa haavat sanotaan ja tottahan se tavallaan onkin. Olen itse kokenut, ettei päättynyt suhde, läheisen menetys tai jokin muu raskas elämäntilanne, tunnu vuosien jälkeen lainkaan niin pahoilta tapahtumilta, kuin tapahtumahetkellä kärvistellessä voisi kuvitella. Eläinten kohdalla asiat eivät luultavasti ole ihan samalla tavalla, mutta aika tuntuu auttavan niitäkin.

 Enkä väitä, että Patella olisi mitään "haavoja" ollut, nyt vaan tuntuu jokin elämäntilanne siltä unohtuneen. Hetki sitten pelkäsin kärryillä istuessani sen tyssäävän hetkenä minä hyvänsä, nyt mietin lenkkien pidentämistä ja sitä, millä saan sen pysähtymään! Se haluaa juosta. Se ei kiikuta, eikä mene kovaa, mutta se haluaa juosta. Ja se tuntuu nauttivan!
 Ehkä oli ihan oikea päätös (tai vahinko...) olla ajamatta sitä vielä reilut puolitoista vuotta sen jälkeen, kun ekan kerran Riian kanssa se ajettiin meillä. Koska silloinhan se vielä tyssäsi.

 Ja mä en keksi tästä ajmisesta mitään muuta kuin positiivista. Se on Patelle vaihtelua kentällä pyörimiseen satula ja ratsastaja selässä, sen kunto kasvaa tietenkin, se pääsee liikuttamaan selkäänsä kunnolla ja kun olen ihan väsynyt, en häiritse sen liikettä kärryillä istuessani. Me ollaan iloisesti myös laukattu kärryt perässä ja hienosti sujuu sekin =)

 Ehkä me otetaan maastotaitokilpailuihin tänä vuonna kärryt mukaan! Viime vuonna ei tullut mieleenkään!

15.4.16 Akat Paten hölkkäkyydissä ilta-auringossa =)

 Perjantai-illalla siis työviikon päätteeksi viettämään äiti-tytär-laatuaikaa Paten kärryille. Tällä kertaa lisättiin lenkkiin myös kierros hölkkää kuivalla, isolla sänkipellolla ilta-auringossa. Mahtavaa!

15.4.16 Lähdössä lenkille. Tango roikkuu hauskasti taustalla =) Valjastus näillä valjailla ei ole minulle vielä ihan rutiinia, joten minulla menee aikaa. Työajossa ollut polle natustaa kiltisti heiniä odotellessaan. Pate osaa siis syödä törkeen hyvin kuolaimet suussaan (ei välttii tarttis...). Mutta se odottaa niin rauhassa, vaikka miten siinä ympäsi hyrräisin... <3 Tarkoitus olisi saada tehtyä kesällä kunnon puomi tähän hommaan. Tosin toi kanki ei tosta kivestä irtoa. Kokeiltu on....

15.4.16 Apukuski (Julia taas) valmiiksi kyytiin ja heppa irti riimusta. Jostain Pate tietää koska riimu on irti, lähtee toistaiseksi aika vauhdikkaasti liikkeelle. Hyvin kärryihin kuitenkin ehtii, ettei se juoksemaan lähde.

15.4.16 Sitten lähettiin hölkkäilemään. Pate keskittyy, kun on aika ahdas väli mistä lähdetään =) Toistaiseksi Kia on selvinnyt naarmuitta ;)

 Ja kuvat uhrautui taas napsimaan mieheni, joka lupasi seuraavalla kerralla uskaltautua painoksi kärryille!