Siinähän on rakenteellista vikaa, mutta niin on minussakin. Ja aika monessa muussakin hevosessa. Ja silloin, kun Pate tuli minulle monta vuotta sitten, se oli vähän väliä turvallaan, kun kompuroi jatkuvasti. Kopukka alkoi pysyä tolpillaan, kun sitä ratsastettiin, kelillä kuin kelillä ja vaikka millä pohjalla. Se löysi tasapainonsa ja sai lihaksia kompensoimaan rakenteellisia puutteitaan. Se on koko ajan kompuroinut, jollei keskity. Eikä siihen mitään selkeää vikaa ole löytynyt. Kaikista parhaimmillaan se on ollut, kun sitä ratsastettiin kunnolla. Mentiin niin, että kokkareet lenteli, hypättiin esteitä, eikä mietitty mitä on tehty viimeksi, koska ja miten. Kuntoa, työmotivaatiota ja lihaksia riitti.
Ja mistä tämä minulle nyt mieleen tuli? Taas kipeänä sängyn pohjalla ja seurauksena järkyttävän kipeä selkä. Ja kas kummaa, hiukan tallitöitä, ratsastusta ja muuta liikuntaa, niin johan on kipu häipynyt. Ilman Buranaa. Toki liikunnastakin välillä kipeytyy, mutta eri tavalla. Mut on tehty liikkumaan ja niin on mun hevosenikin! Nyt annan sen juosta, jos se itse haluaa, enkä sano, että piti olla kävelylenkki, jos se nyt kipeytyy. Jos väsyy, levätään hetki ja jatketaan. Lihaksetkin varmaan kuonaa täynnä. Eikä mun tarvitse sille kiviä ja kuoppia valmiiksi katsoa. Milloin on pohja liian kova, toisena päivänä liian pehmeä. Ei meillä optimaalista pohjaa olekkaan.
Ennen se hajoaa paisuessaan tarhassa, kuin hyvässä lihaskunnossa. Hevonen parhaassa käyttöiässään! Kyllä se itsensä saa tarhassakin telottua. Etsitään sitten vikaa, jos sellainen selkeä löytyy. Siihen asti tehdään kuntoa ja lihasta. Enkä nyt tarkoita juoksuttaa asfaltilla tai pienellä ympyrällä, vaan ihan normaalia ratsastusta. Niin kuin ennen sitä onnettomuutta, joka sekin sattui laitumella. Piste.
 |
| 28.3.16 Kunnolla ravia, eikä mitään hissuttelua! |
 |
| Hops. Montaa kesää sitten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti