tiistai 31. toukokuuta 2016

Helteinen toukokuu

 Toukokuu loppuu kunnon helteisiin. Heinä kasvaa kohisten, samoin heppojen masut. Kohta saadaan toivottavasti uutta, kuivaa heinää. 
 Paarmoja ei vielä ole näkynyt, eikä kärpäsiäkään. Niitä ei meillä ole kyllä yleensäkään. Hyttyset mokomat sen sijaan ovat heränneett jostain, joten heppaset nukkuvat taas yöt sisällä. 
 Mulla alkaa huomenna kesäloma ja toivon kelien hieman viilenevän. Saa sitten ratsastettua kun Patekin jaksaa jotain ja itse jaksaa siivota! 
 Loma alkaa kengittäjällä ja eläinlääkärillä. Tango-naasun silmä pitää katsoa... :(

 Nurmikko oli taas päässyt pitkäksi. Pikku lauma lyhensi sen iltapalaksi lämpöisessä ilta-auringossa.

31.5.16

31.5.16 Tää leikkuri on vähän tehoton =)

31.5.16

maanantai 30. toukokuuta 2016

Koulukisat

 Sunnuntaina olimme Paten kanssa hakemassa kisakokemusta ja samalla helpotusta kisajännitykseeni eli kävimme kurvailemassa aikuisohjelman läpi. Kaveri lähti viettämään syntymäpäiväänsä neuroottiseen seuraamme, joten kisa-apu, henkinen tuli ja kuvat by Sari Kaskinen.

 Tämä homma ei sujunut ollenkaan helposti. Minullahan oli ongelmia sinne satulaan istumisessa ja on edelleen. Sari tuli perjaintai-illalla auttamaan "istumisessa". No ensinnäkin Patelta oli toinen takakenkä irti. Nakuttelin samoihin reikiin suuret naulat siinä toivossa, että kenkä killuisi kyydissä muutaman reissun, eikä takakoipi olisi saanut kauheaa tärskyä. Se tietysti oli sama roipelo, mikä tuntuu nyt muutenkin välillä vaivaavan.
 Sitten kentälle, polle liinaan ja? Voi kiesus. Pate ravasi pää alhaalla (kun mulla ei ollut ohjia), ihan pyöreenä sellaista jättiravia, etten pysynyt satulassa, vaikka pidin siitä kiinni. Sari totesi, että Pate kiersi takasellaan niin kauhean ympyrän (se kiertää sillä aina, virheellinen liikerata?), että liike heitti mut melkein seuraavalle kiertoradalle. Sinne oli siis mahdoton istua... Ravi parani hieman Paten lämmettyä, mutta ei sinne silti päässyt istumaan.
 Patehan ei tykkää liian pehmeästä alustasta ja nyt kenttä on aivan liian kuiva ja siten tietty pehmeä. Pitäsi jollain kivituhkalla koittaa sitä varmaan kovettaa. Ei puutukuin rahaa. Joka tapauksessa tein pellolla pari ympyrää ja ravi oli kovalla alustalla heti parempaa, sen lisäksi, että pysyin "hyvin" satulassa. Koska Sari tiesi, että kisapaikalla on kova alusta, en heti peruuttanut kisailmoittautumista, jonka olin jälki-ilmona tehnyt.

 Lauantaina tein hieman siirtymiä ja testailin ravia, joka vaikutti paljon paremmalta kuin edellisenä päivänä. Ilmeisesti koipi oli siis saanut jonkun tärskyn kengän lennossa. Ja pahan onnen kenkäkin oli edelleen matkassa.

 Sunnuntaina siis hepan kiillotus ja matkaan, ajatuksella: jollei se laukkaa niin ravataan ja jollei se pysähdy, niin ravataan silloinkin.

 Otin kaiken uhallakin uudet kuolaimet mukaan, mielestäni ne toimivat hyvin. Niin hyvin, että Pate siirtyi kaksi kertaa jotakuinkin käynnin kautta raviin, vaikka siirtymä oli raviin. Tavallisella nivelellä olen saanut ottaa välillä vieraissa paikoissa niin reilusti, että olen irronut kokonaan satulasta. Nyt tössäs kyllä ylihyvin.
 Olen minäkin tomppeli, juurihan kerroin, miten nopsaan nämä siirtymiset ja pysähdykset paranee, kun pari kertaa harjoittelee. Ja sitten vielä kolmipala, mikä Patelle tuntuu jarruttavan hyvin. No me opitaan...

29.5.16 Oikea laukka ympyrällä.
 Pate oli kisapaikalla taas tosi rauhallinen oma itsensä ja verkka sujui mielestäni tosi hyvin. Varattiin reilusti aikaa lämmitellä humma, jotta ravin saisi kivaksi. Takaroipelot vaatii tällä hetkellä kunnon verryttelyn.

29.5.16 Alkuverkassa

29.5.16 Laatikon kierto ennen starttia. Apua apua mä unohdan radan ihan varmaan, eli viime hetken panikointi.
  Alkutervehdykseen mutkiteltiin. Pitää harjoitella ratsastamaan reilusti eteen ja suoraan tähän, polle pysähtyy kuitenkin jossain kohtaa. Ja jollei pysähdy niin sitten ravataan =) Nyt valmistelen Paten pysähdykseen jo ennen kuin lähdetään edes liikkeelle... Ja siinähän se napittaa ihan kiltisti, vois jo uskoa.

29.5.16 Alkutervehdys.

  Sitten vähän takellellen liikkeelle.




Kiemurauralla. Mielestäni tämä sujui ihan hyvin ja tällä kertaa koitin ratsastaa reitin tosi tarkasti. Se oli myös mahdollista, koska Pate suostui menemään aitojen viereen suosiolla. Vauhtia ei kyllä kauheasti ollut, kun yritin nuolla kurvit.



Temmon lisäys diagonaalilla. Tempoa tuli mielestäni hyvin lisää, selkeästi etten sanoisi. Ja mun kädet pysyy alhaalla! Pate saisi olla paljon pyöreämpi, mutta se ei yrittänyt tässä kohtaa nostaa edes laukkaa.



Tossa välissä oli pydähdys, mikä meni pieleen. Pysäytin liian myöhään ja Pate oli vinossa. *huoh* siis pysäytin sen vinoon.

Käyntiin siirtyminen sujui, muttei pehmeästi ja käynti oli hieman koottua. Lisää ohjaa, niin saa letkeämmän käynnin. Pate yritti joka tapauksessa kerran lähteä raviin, sehän tekee sen oli ohjat lyhyet tai ei, jos on sillä päällä. Ja ohjathan saa tarpeen vaatiessa lyhennettyä... Käynnin jälkeen Paten mielestä oliki laukan vuoro, jonka se sulavasti kyllä pyynnöstä pudotti. Tässä kohtaa ei tainnut kivasta siirtymästä pinnoja herua :P




Laukat olivat mielestäni hyvät. Mahtaako Patella niitä paremmaksi saadakkaan? Muuta kuin hetkittäin. Heti nousi myötälaukka molempiin suuntiin ja merkillä, eli heti kun pyysin. Laukka säilyi melko tahdikkaana myös suorapätkät. Me pystytään treenaamaan näitä laukkoja niin vähän, ettei paljon parempaan pystytä. Mut mä olin tähän suoritukseen tosi tyytyväinen!

29.5.16 Oikea laukka

29.5.16 Oikea laukka.

29.5.16 Ympyrällä oikeassa laukassa.

29.5.16 Lähti vasen laukka.

29.5.16 Vasen laukka ympyrällä. Tässä mielestäni taivutuskin on ihan hyvä.

29.5.16 Vasemmassa laukassa mennään.
 Ja lopputervehdykseen tultiinkin jo melko suoraan.

29.5.16 Loppu.
 Prosentit 59,762% ja hurjasti siis parannettavaa. Siirtymät, ravi, käynti, pysähdykset...
 Positiivista? Kuvista huomasin, että mun kädet pysyivät jännityksestä huolimatta melko alhaalla, jee! Kehitystä on tapahtunut. Pate oli myös selkeästi rennompi, kuin meidän ekassa kisassa. Hetkittäin se ihan kantoi itsensä, eikä juossut alta pois. Ja laukat pyöri... =) Kenkäkin roikkui mukana edelleen.

Jotain parannettavaa ;)

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kisajännitystä

 Ja nimenomaan kisajännitystä. Nainen, joka on työskennellyt asiakaspalvelussa suurimman osan työurastaan, pitänyt koirille ohjaajineen vuosia tokokoulutuksia ja pentukursseja, sekä paasannut erinäisiä luentoja yleisöille useasta aiheesta, saa hepulit kun tapahtumaan tulee liitteeksi: kisa. Siis aivan käsittämätöntä. Vatsan pohjaan leijailee välittömästi perhosparvi pelkästä ajatuksesta.

 Näissä eläinten kanssa harrastettavissa lajeissa on ongelmana tietysti se toinen osapuoli. Koira näyttää maansa myyneeltä ja hevonen koheltaa, selitä niille sitten, että ihan rauhassa, mua vaan jännittää.
 Koitin ensin saada jonkun ratsastamaan Paten muutaman kisan läpi, jottei mun jännittämiseni tarttuisi kisatilanteeseen. Ei onnistunut, joten näillä mennään. Sitä paitsi se tuntuu oppivan nopeammin kuin kuski!

 No onko sitten ihan pakko tunkee nenänsä joka paikkaan, jollei kerran kivalta tunnu? On. Minä tahdon haastaa itseäni. Haluan oppia kilpailemaan.
 Vaikka miten mielikuvaharjoittelisi ja kuvittelisi kilpailua, ei se ole sama kuin olla paikan päällä, siinä tilanteessa. Ja oikeasti, mitä sitten voi tapahtua? Meidät hylätään, ja sitten? Maailmanloppu? Luultavasti meidän epäonnistumisemme ei liikuttaisi yhtään ketään. Kaikki on varmasti jo nähty. Siis kisaa kisan perään niin kauan, että se hemmetin jännittäminen loppuu.

29.5.16 Uusikaupunki, Wasaborgin talli. Kuva: Sari Kaskinen

torstai 26. toukokuuta 2016

Testissä uudet kuolaimet

 Voitin aikoja sitten EquusCaren, naamakirjassa pidetyssä arvonnassa Neue Schulen Turtle Top kuolaimet. Nyt vihdoin saatiin ne testiin! Linkki: Arpajaisonnea
 Näitä kuolaimia saa todella suureenkin päähän. Mukavaa, koska harmittavan usein koot loppuvat senttiä vaille meidän koko... Erikoismetalli lämpenee hetkessä ja on siten mukava hevosen suuhun, kuten Paten maiskuttelusta saattoi päätellä. Ja kaiken lisäksi Pate pelitti kuolaimilla ihan kivasti ja tuntui tosiaan tykkäävän niistä.
 Testaaminen on jäänyt milloin mistäkin syystä. Ohjeena oli totuttaa heppa kuolaimiin muutamalla kerralla pehmeillä ohjasotteilla. Eli ei maastoon, eikä silloin kun virtaa piisaa (mikä meillä on vaarana aika usein).

 Alla olikin tällä kertaa varsin töihinsä keskittynyt heppa. Julia napsi muutaman kuvan toditusaineistoksi.


25.5.16

 Tällä kertaa hoidettiin kahta asiaa samaan aikaan. Eli Paten mussuttaessa uusia kuolaimiaan, koitin minä puolestani pysyä siellä satulassa kiinni. Esitys ei ollut aivan niin surkea kuin viimeksi, joten toivoa on.

 Harjoiteltiin edelleen myös pysähdyksiä ja seisomista. Hyvä neuvo näiden vauhtiviikareiden kanssa on tälläisissä tehtävissä antaa niille koko ajan tekemistä. Eli aseta polle suuntaan ja toiseen palkaten välillä. Seisominen ei ole lainkaan niin tylsää, kun pitää keskittyä ja tehdä jotain.


25.5.16 Seisomistreeniä.
 Käynti kuului myös ohjelmaan. Ihan aluksi sain vääntää oikeaan, jotta sain kivan asetuksen sinne, Pate tahtoi tunkea pohjetta vasten. Sitten siirtymä ravista käyntiin ja käynnin säilyminen ilman hösäämistä.

25.5.16 Käyntitreeniä.

25.5.16 Käyntitreeniä.
 Ja sitten jolkoteltiin sitä ravia. Välillä pysyin satulassa ihan hyvinkin, toisena hetkenä poukkoilin ihan sikana.
 Nyt tuli sellainen fiilis, että vaihdoin satulaan isomman kaaren. Vaikka mistä sitä lihasta nyt olisi tullut?


25.5.16

25.5.16

25.5.16

25.5.16

25.5.16

25.5.16

25.5.16 Missä on tädin olkapää??? Ja nenä. Muuten aika jes. Hah.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Pers penkkiin

 Pyllyn laittaminen satulaan ravissa. Helpommin sanottu ku tehty, eikä mulla onnistu taas millään. Ja mistäköhän johtuu?

 a) Aikaisemmin samaa ongelmaa oli silloin onnettomuuden jälkeen, koska Pate oli liian tuhdissa kunnossa. Siis niin paksu, ettei siellä pystynyt istumaan ainakaan näin lyhkäsillä jaloilla. Asia korjaantui pollen laihdutuskuurilla. Se on tosin kiskonut laitumella silmät kierossa, mutta rajoitetun ajan ja satulavyö menee ainakin edelleen samoihin reikiin. Muita vaihtoehtoja?

 b) Kenttä on tosi pehmeä, jos Paten ravi on sen vuoksi normaalia kamalampaa? Ravi oli kamalaa myös isolla kentällä, eikä se ollut lainkaan pehmeä. Paten ravi siis on ihan vaan tavallisen normikamalaa.

 c) Satula ei ole hyvä Patelle? Koitin siis nyt toisella satulalla, eikä homma parantunut yhtään. Vika siis ei ole hevosessa, satulassa eikä kentässä. Mitä jää jäljelle?

 d) Kuski. Mä en siis osaa! Kisoihin ilmoittautumisen jätin tällä kertaa suosiolla. Tässä ei enää silikonipaikat auta. Ratsastamiseen harkitsen keinuhevosta ja harkitsen vakavasti ryhtymistä ravitädiksi. Ajan vaan heppasia ja koitan pysyä kärreillä. *möks*

22.5.16

 Pysähdykset, seisominen ja käynti sujuivat paremmin kuin viimeksi. Pitäskö sen sit lohduttaa...




Ravikin sujui. Hevoselta.


Pate parka.


22.5.16 Itku tulee... :(
 Kamu lupas tulla joku päivä jeesimään. Jos löydettäs mulle istunta. Mulla oli kyllä maha tosi kipeä ja jännitin selässä sen takia....

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ratsunalku

  Sunnuntaina laitoin Tangolle ensimmäistä kertaa sivuohjat ja suojat jalkoihin. Mitäs neiti niihin tuumasi? Eipä oikein mitään, kyllä näinkin voi löntystellä.
 En tiedä missä järjestyksessä näitä asioita kuuluisi virallisesti opettaa, mutta ei kai sillä niin väliä ole. Ovathan hepatkin erilaisia. Tuntuma on joka tapauksessa opeteltava ja näin se on tasaisempi, kuin jos ohjat olisivat kädessä. Meillä takkuaa juoksutus edelleen, mutta pidän tärkeämpänä varsan rentoutta kentällä, kuin sitä, että se irtoaa juoksemaan ympyrää. Eiköhän se senkin aikanaan opi.

Mites muuten sitten vietetään vapaa sunnuntai, kuin Tangon kanssa touhutessa?

22.5.16
  No aamu alkaa ponin kärreillä tietty. Niin se maailma sitten muuttui taas vihreäksi ja näistä aurinkoisista, lämpimistä päivistä otetaan kaikki ilo irti.

22.5.16 Ompun kanssa aamulenkillä. Poni lenkkeilee =)
 Nurmikko pitää tietysti leikata.

22.5.16 Ruohonleikkurit

22.5.16

 Sitten Paten kanssa kentälle yrittämään peppua kiinni satulaa. Ei pysynyt varmaan sadasosa sekunttiakaan. Nyt kyllä masentaa....


22.5.16

"Julkimo"

 Koska sihteerin tehtävä on päivittää kaikki tapahtunut, pitää tietysti tämä julkkisasia päivittää tänne myös. Eli Pate pääsi suomenhevosliiton jäsenlehteen komeilemaan. Ja komeahan hän on.
 Eli viime vuotinen maastotaitokisakokemuksemme pääsi lehteen (toivottavasti) kannustamaan muitakin kokeilemaan tätä lajia.

 Toivottavasti päästään tänäkin vuonna mukaan ja ensi vuonna Tirriäisen kanssa!

Linkki tekstiin: Maastotaitokilpailut

Kuva: Jaana Strömberg, samoin jutun on koonnut Jaana Stömberg.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Kisatreeni

 Perjantain ratoksi tehtiin Paten kanssa kisatreeni suuremmalla kentällä. Tarkennettakoon, etten vielä ole ilmoittautunut mihinkään pippaloihin, mutta piti tarkistaa miten aikuisohjelma ohjelma sujuu. Jos vaikka ilmoittautuisi...

 Meillä oli kunnon häiriötekijä, kun metsäkone kaatoi vastapäistä metsää. Rytinä ja ohi surisevat vekottimet veivät osan Paten huomiosta.
 Kuvaajaksi ja seuraksi uhrautui taas mieheni.

20.5.16
 Hyvin huomasi, että viime aikoina on laukattu. Ihan sama miten pohjetta antaa tai miten hengittää, aina voi nostaa laukan =) Eli laukkaosuudet sujui tosi hyvin. Nostot oli tosi täsmälliset, aina nousi myötälaukka, joka myös pyöri hyvin molempiin suuntiin. Tässä ohjelmassa laukataan muutama kulma ja pääty-ympyrä.

 Verkkasin ensin kaikki askellajit ja Pate oli paljon rennompi tässä, kuin sitten "ratasuorituksessa". Eli jännitän itse, kun keskityn suorittamaan. Ja ohjatkin otan huomattavasti lyhyemmiksi.

20.5.16 Alkuverkkaa

20.5.16 Alkuverkkaa.

20.5.16 Alkuverkkaa oikea laukka.

20.5.16 Alkuverkkaa vasen laukka.
 Ja sitten kaikki mikä ei mennyt hyvin.
 Pysähdykset. Pate kyllä pysähtyi joten kuten, mutta ei halunnut seistä yhtään paikoillaan, vaan kiskoi ohjista ja koitti lähteä menemään ennen aikojaan.
 Ja sitten harjoitusravi. Mä en saanut itseäni yhtään satulaan, vaan pompin miten sattui. Pate sitten kiikutti menemään ja juoksi alta minkä ehti. Mun hartiat vaan nousi korviin ja samalla tietysti kädet nousee. Plääh!
 Käynti... Siirtymä käyntiin oli kelvollinen, mutta sitten Pate ei halunnut kävellä. Sain koko ajan pidätellä, jotta se pysyi käynnissä. Tulos oli siis aika tepsutusta...


20.5.16 Tulossa alkutervehdykeen.

20.5.16 Ei jaksais seistä....

 Mikäs muu meni hyvin kuin laukat? Kiemuraura meni hienosti mun pomppimisesta huolimatta. Pate jolkotteli tiet juuri niin kuin pyydettiin ja koska siinä taivutaan koko ajan johonkin suuntaan, ei vauhtikaan kiihtynyt.
 Ohjelmassa vaihdetaan lävistäjällä tempoa pari kertaa keventäen. Nää meni tosi hyvin. Polle lähti kuin tykin suusta, pysyi ravissa ja mä sain keventää =) Ja tiet meni tässäkin hyvin.


20.5.16 Kiemurauralla.

20.5.16 Reippaassa temmossa lävistäjällä. Tämä meni hyvin.

20.5.16 Päätyyn piti pysähtyä ja seistä paikallaan. Pitkäksi meni ja sitten tahtojen taistelu.

20.5.16 Tässä kävellään! Näytti miltä hyvänsä...
  Mutta oi miten laukat sujui! Sekä kulmat, suorat, että ympyrät =)


20.5.16 Oikea laukka

20.5.16 Vasen laukka

20.5.16 Tullaan lopputervehdykseen. Pysähtyikö se? Reippaasti tulee...
 Siirtymät ylöspäin sujuivat hyvin. Sekä käynnistä raviin, että ravista laukkaan sujuivat molemmat täsmällisesti ja oikein.

 Eli yhteenvetona. Harjoitellaan pysähdyksiä ja siirtymiä alaspäin. Ne ovat molemmat jääneet nyt vähälle, mutta paranevat yleensä nopeasti, kun niitä harjoitellaan. Ja sitten liimataan ratsastaja vielä satulaan, siinä se! :P