Näissä eläinten kanssa harrastettavissa lajeissa on ongelmana tietysti se toinen osapuoli. Koira näyttää maansa myyneeltä ja hevonen koheltaa, selitä niille sitten, että ihan rauhassa, mua vaan jännittää.
Koitin ensin saada jonkun ratsastamaan Paten muutaman kisan läpi, jottei mun jännittämiseni tarttuisi kisatilanteeseen. Ei onnistunut, joten näillä mennään. Sitä paitsi se tuntuu oppivan nopeammin kuin kuski!
No onko sitten ihan pakko tunkee nenänsä joka paikkaan, jollei kerran kivalta tunnu? On. Minä tahdon haastaa itseäni. Haluan oppia kilpailemaan.
Vaikka miten mielikuvaharjoittelisi ja kuvittelisi kilpailua, ei se ole sama kuin olla paikan päällä, siinä tilanteessa. Ja oikeasti, mitä sitten voi tapahtua? Meidät hylätään, ja sitten? Maailmanloppu? Luultavasti meidän epäonnistumisemme ei liikuttaisi yhtään ketään. Kaikki on varmasti jo nähty. Siis kisaa kisan perään niin kauan, että se hemmetin jännittäminen loppuu.
 |
| 29.5.16 Uusikaupunki, Wasaborgin talli. Kuva: Sari Kaskinen |
Se ei muuten yhtään auta, että joku muu ratsastaa ;) On koitettu! Ei pysty syömään/nukkumaan viikkoon. Aina kun paperipussi edes hetkeksi auttaa hyperventiloivan mamman oloon, niin sitten vähintään oksettaa. Ja kisan jälkeen ei muista mitään mistään... niin, että oliko järkeä??? Kai siinä sitten joku taika on, varsinkin jos on seuraavat kinkerit jo kalenterissa. Miten teillä meni?
VastaaPoistaProsentit 59,762%. Kokonaisuudessaan paremmin jo mielestäni. Paljon korjattavaa, mutta suuri osa korjaantuu kun lakkaa jännittämästä =) Ehtii ratsastamaankin ja Patekin ehkä rentoutuu. Laitan siitä jotain kuvia ja fiilistä vielä kun ehdin. Sun pitää alkaa itse kisaamaan! =)
Poista