Joululahja

 Joulu tulee tänäkin vuonna, iik! Mä olen niin jouluihminen ja jaksan joka vuosi säheltää kaikkea turhaa. Viime vuonna "sain" pikku Tangon "joululahjaksi". Siinä sitä lahjaa, iloa ja touhuamista moneksi vuodeksi.
 Tänä vuonna ostin joululahjaksi (itselleni) Tangolle uudet valjaat. Ollaan tosiaan menty Ompun valjailla ja koska valjaat ovat kovassa käytössä ponilla, jatkuva remmien ja säätöjen vaihtelu ärsytti. Ja tosiaan liian kapeatkin. Pieneksi ne kohta olisivat jääneet joka tapauksessa. Ja Paten valjaat ovat tietysti liian suuret Tangolle.
 Meinasin ensin ostaa valjaat käytettynä, mutta tarjonta on rajallista, yhtään ei loppujen lopuksi tiedä mitä saa, eivätkä kirppishinnat hurjasti jää uusien hinnasta. Enkä ole oikein luottavainen kirppistouhuun, vaikka tekemäni pikku kaupat naamakirjan kirppiksellä ovatkin aina sujuneet.
 Nyt neidillä on kuitenkin uudet remelit pinkillä silatyynyllä ja ihkaoma potkuremmikin.

 Tangolla oli kaksi ajokertaa päivän välillä ja sitten puolentoista viikon mietintätauko. Lauantaina auringonpaisteeseen kärryjä kiskomaan lähti varsin reipas tamma. Tango on ihan hassu, kun se köpöttää täysiä menemään kotoa pois, mutta kotiin päin sillä ei ole yhtään kiire!
 Käytiin pitkästä aikaa hieman pidempi lenkki ja talviturkille tuli oikein hieman hiki kärryjä kiskoessaan. Ohjattavuus alkaa kärryiltä olla jo hyvä. Tarkoittaa kääntymisen lisäksi eteen menoa ja hidastamista. Ja kääntyminen sujuu tosiaan ihan mukavasti, kääntyy ihan paikallaan =) Edistytään hitaasti, mutta varmasti.

26.11.16

 Claudia kävi yksi ilta hoitelemassa heppoja ja oli metsästänyt tarhasta Tangon hoidettavaksi. Mun mönkiessä talliin Tango oli saanut letit.

20.11.16

 Samalla säädettiin uudet valjaat sopiviksi ajokertaa varten.

20.11.16

 Claudia harjoitteli juoksuttamista Ompun kanssa. Sen kanssa on hyvä harjoitella, koska poni on aika automaatti. Olen juoksuttanut sitä tietysti paljon ajamisen lisäksi, koska olen liian punkero sen selkään.

20.11.16

 Lauantai-aamulla oli melkein kurainen kesäkeli. Lämmintä ja aurinkoista.

26.11.16

 Laitoin lisää jouluvalojakin vesisateessa =) Heti on kauniimpaa, kun on enemmän valoa.

26.11.16

 Sunnuntaina ei sitten enää ollut kurasta tietoakaan. Talvikeli tuli taas yhdessä yössä. Urheasti lähdin tuttuun tapaan aamulla Ompun kanssa sunnuntaiajelulle kovaan pohjoistuuleen ja lumituiskuun, pitkässä untuvatakissa ja villahuopa jalkojen ympärillä. Poni oli tosi reipas ja poikkeuksellisesti ohitti johtokelatkin juosten. Yleensä se heittää uukkarin per**le.
 Mulla ei ollut pätkääkään kylmä ja vaihdan kyllä mielelläni lämpimän ja sateisen kurakelin pakkaskeleihin.
 Tuuli yltyi niin kovaksi, että Paten kanssa vaihtui pitkä maastolenkki nurkissa pyörimiseen. Pelkäsin, että puu kaatuu päälle!

27.11.16

 Paten kanssa meillä on ollut taukoa valmennuksista meistä riippumattomista syistä. Saapi nähdä miten käy tällä viikolla...

Saldo

 Ja kyse ei ole surullisesta pankkitilini saldosta, vaan oppimisen saldosta. Jos sitä nyt voi jotenkin mitata.
 Olen tänä vuonna jättänyt melkein kaiken ylimääräisen roipeen ostamatta. Tarkoittaa siis tavaraa mitä ei välttämättä tarvita. Loimia, satulahuopia, suitsia, ratsastushousuja, takkeja, hanskoja, kenkiä ja muuta roipetta, mitä ei oikeasti tarvitse, koska niitä on jo kaapit pullollaan. Ja niihin saa rahaa menemään ihan kivasti. Tulee vaan ostettua, kun on nättiä tai tarjouksessa. Sen sijaan olen käynyt ahkerasti valmennuksissa, kisoissakin ja viimeiseksi estekurssilla. Mä lasken siis myös kisat oppimistilanteiksi ja vielä varsin hyviksi sellaisiksi.

Kuvat: Petri Luotonen

26.11.16

 Toki hevosilla pitää olla asianmukaiset ja sopivat varusteet, niin kuin ratsastajallakin. Mun ratsastukseni ei silti kehity vähäänkään, vaikka miten keventelisin viimeisen muodin väreissä. Valmennuksissa ahertaminen on siis kehittänyt mua ja Patea paljon enemmän kuin uudet pöksyt. Uusi satula kyllä auttoi asiaa, mutta siinäkin sopassa oli valkulla oma osuutensa. Ja sopiva satulahan nyt on ratsulla se tärkein asia.

 Ylimääräisellä estekurssikerralla mulle oikeasti valkeni, mitä kaikkea olin oppinut ihan muutamalla kerralla!

 1. Jatkuva jarruttaminen loppui ja kaasu löytyi. Mitä järkeä on jarruttaa koko ajan, jos tarkoitus on kuitenkin ylittää esteet. Hevosen kanssa. Lisäksi esteen päällä on enää turha säätää, kaikki kuusi jalkaa ovat jo ilmassa.

2. Katso esteen yli ja mihin olet menossa. Esteen tuijottaminen saa hevosenkin tyssäämään ja tuijottamaan estettä. Se on vaan tarkoitus ylittää, eikä siellä piilottele dinoja. Esteillä muistan paljon paremmin pitää nenäni ylhäällä.

26.11.16

 3. Anna hevosen hoitaa oma osuutensa hommasta. Mä näytän tien, vaihdan myötälaukan ja ohjaan esteen keskelle. Hevonen hyppää yli ihan mielellään, anna sen tehdä se!

 4. Laske askeleet kun et muuta osaa. Hevonenkin luulee, että tiedät ponnituspaikan =)

 Mä olen ihan intoa täynnä. Me viilettetiin Telman kanssa torstai-iltana ihan mukavasti pikku rataa ja pysyin kaikissa hypyissä hyvin mukana. Emmi ja Laura pitivät siis hyvän kurssin. Nyt se loppu, yhyy!!
 Mun kuvasta ei juuri selvää saa. Hitsin pimeys.
 Viimeisen kerran lopuksi siis mentii pikku rata: Lähdettiin vasemmassa laukassa kaarevavalla linjalla olevat kaksi estettä (toinen siintää takana, toinen on ratsukon takana), tiukka käännös puna-valko-pystun takaa kavaletille, laukka ja pysty, josta oikealle esteen takaa ja lopuksi oikeassa reunassa näkyvät kaksi estettä.
 Aluksi verkattiin puomisarjalla käyntisiirtymineen, josta jatkettiin laukkasiirtymään käynnin tilalle. Ja sitten aina pari estettä kerrallaan ennen koko "rataa". Ehkä me Paten kanssa joskus....

Ratakuva :P

 Intoa puhkuen keskiviikko-iltana oli pari estettä pystyssä myös meidän pikku kentällä. Ristikko ja pari pikku pystyä kaarevalla uralla maapuomien lisäksi. Claudia hyppäs Ompulla ja minä Patella. Pate hyppäsi tosi rauhallisesti, katsoi paikat tarkaan ja jotenkin tuntuu, että se johtui mun rauhallisuudestani. Mä en siis säätänyt mitään, vaan annoin sen hypätä.
 Omppu omaan tyyliinsä ei niin vitsinyt kunnolla hypätä, ennen kuin otettiin se Paten perään hyppäämään. Sitten tuli poniltakin kunnon suorituksia!

 Ja koska intoa piisaa, mentiin kentälle Paten kanssa pomppimaan lauantainakin. Mieheni tuli ottamaan kuvia, nostelemaan puomeja ja soittamaan ampparia. Ambulanssia ei tarvittu, puomit eivät pudonneet, mutta hauskaa oli!

 Verkkasin maapuomeilla ensin ihan käynnissä ja sitten ravissa. Patella nousi kierrokset välittömästi ravin myötä, joten tein väliin siirtymiä käyntiin. Toki hän oli huomannut pikku esteet kentällä...

26.11.16

26.11.16

  Kaarevalla linjalla oli kaksi kavalettia 10,5 metrin, eli kahden laukan välillä. Mun piti ravata ensimmäiselle puomille ja jatkaa siitä laukassa, mutta Pate nosti laukan pelkästä ajatuksesta, joten me laukattiin suosiolla. Jossain kohtaa tykkäsin, että hyppääminen oli helpompaa laukasta kuin ravista ja tässä se nyt kostautuu. Paten mielestä puomi oli selvästi este, eikä se edes yrittänyt vaan löntystellä siitä yli. Kun voi kerran hypätäkkin!
 Laukkasin siis reilusti eteen, jotta päästiin toinenkin puomi ja onnistuttiin hyvin molempii suuntiin. Huimas kyllä tiukka käännös puomin jälkeen vasempaan kierrokseen, mutta kääntyyhän toi vaikka pennin päällä. Luota siihen ratsuusi!

 Väliin hypättiin ristikkoa, joka nostettiin hieman lopuksi. Tää oli kyllä niin hauskaa, hitsi kun on niin pieni kenttä. Ainut ongelma oli, että Pate nosti mielellään vastalaukan oikeaan kierrokseen. Tosin hän laukkasi ihan kiltisti sitten vastalaukkaa...

26.11.16

 Kaarevan linjan puomit vasempaan kierrokseen.

26.11.16

26.11.16

26.11.16

 Me ei hypätty montaa kierrosta ja lopetettiin onnistuneisiin suorituksiin. Jatketaan sitten taas hyvillä mielin =)

 Ja mikäs sen mahtavampaa kuin maastopyörähdys loppuun. Vauhtiakin riitti vielä...

26.11.16 Aurinko!

Kesken loppu!

 Niin siinä sitten kävi, että estekurssi loppui ihan kesken kaiken. Just kun alkoi pysymään hypyissä mukana ja lakkasi jännittämästä! Siitä syystä olen mukana edelleen ainakin yhden kerran. Eli meillä on extrakerta =)
 Olen mennyt samalla pikku suokkitammalla koko kurssin ja nyt vihdoin tuntuu, että meillä on jonkun näköinen yhteistyö. Se muuten näkyi myös tallikäytöksessä. Mua ei enää nakitettu ja ensimmäisen kerran karsinassa seisoi loimitettu heppa kiltisti odottamassa riimun riisumista, ilman että jostain oli ehditty napata mukaan ruokaa :D

Mun reipas ratsuni.

 Toiseksi viimeisellä kerralla harjoiteltiin Lauran ohjauksessa välin ratsastamista tietyllä askelmäärällä. Mä onnistuin tuttuun tapaan ratsastamaan yhden ylimääräisen laukan aina. Vähintään puolikkaan askeleen ja siitä tulee aina vähän töyssyinen hyppy. Ku pelottaa kova vauhti ni lyhentää sitä laukkaa...
 Hypättiin myös loivalla kiemurauralla, jolloin tehtävänä oli tietysti aina vaihtaa laukka. Arvaa onnistuiko esteen päällä... Vaihtuu se siellä matkallakin.

 "Viimeisellä" kerralla hypättiin kahdeksikolla. Eli harjoiteltiin kääntämistä ja edelleen sitä laukanvaihtoa esteen päällä. Tää oli mulle aika sopiva tehtävä, koska jatkuva kääntäminen vie vauhtia, niin mun ei tarvitse himmailla.
 Verkkahyppyjen jälkeen tultiin pääty-este oikeassa laukassa, keskimmäiselle ja vaihto vasempaan laukkaan. Siitä toisen päädyn ristikko ja vasemmassa laukassa keskelle, jossa taas ristikolla vaihto oikeaan laukkaan ja takaisin pääty ristikolle. Mun fiksu polleni vaihtoi jonkun kerran laukkaakin esteen päällä, mutta se ei kyllä ollut mun ansiotani. Mä keskityn vielä niin täysin menossa olevaan esteeseen, etten uskalla kurkatakkaan seuraavaa.
 Tehtiin tehtävä myös ratsastamalla esteitä eri järjestyksessa ja laukkaamalla väliin koko takasuora, josta tultiin viimeisen kahdeksikko-esteen takaa kaartaen vielä keskellä oleva poikittainen oleva este. Tähän tultiin jo reippaammin, koska ennen estettä oli pitkä suora. Jostain syystä mun jännitys oli tipotiessään ja pysyin hypyissä hyvin mukana. Enkä himmailut.
 Mua auttoi tosi paljon, kun lakkasin katsomasta esteitä ja katsoin niistä yli.

Kahdeksikko esterata

 Ja tosiaan yksi lisäkerta vielä! Sit pitäisi varmaan jatkaa hyppäämistä? Ettei tarvitse taas alusta aloittaa...

6 yhteistä vuotta

 Me ollaan oltu Paten kanssa kimpassa jo kuusi vuotta. Hurjan nopeasti menee aika. Nyt meillä on kaikki tosi hyvin ja toivottavasti pysyykin. Ainakin terveys. Innolla odotan meidän seuraavaa yhteistä vuottamme. Mun pikkuinen punainen Patepullaponini <3

 Vuosipäivän kunniaksi tehtiin harmaassa kelissä kunnon reipas maastolenkki =)

20.11.16

20.11.16 No hiukan tuli hiki... Juokse ite tälläinen turkki päälläs...

Estekurssi, 3. osa

 Torstaina olin taas estekurssilla tuttuun tapaan. Sama pikku suokkitamma alla ja Emmi pitämässä tuntia. Tosi mukava, kun alkaa olla talli paikkana tuttu. Tietää missä listat ja tavarat on, miten toimitaan ja kuinka heppa hoidetaan.
 Emmin tunnit ovat hyvin suunniteltuja ja tuntuu, että joka kerralla mennään eteenpäin. Kurssi kun on kyseessä. Tällä kertaa meitä oli kolme mukana tunnilla. Estekorkeus oli matalampi, mutta teknistä harjoittelua oli mukana rutkasti. Tässä kohtaa alkoi pohja jo hieman jäätyä, tällä viikolla kentällä onkin sitten jo luntakin hieman. Hui.
 Otin kuvan meidän "radasta", jos siitä jotain käsitystä saa. (Parempi kuin mun piirustukset)

3.11.16

 Vasemmassa reunassa, suoralla olevat kuusi puomia mentiin ensin ravissa. Pikku suokkia sai ratsastaa tässä reilusti eteen. Takasuoralla kevyeen istuntaan. Ensin siirryttiin käyntiin ja tehtiin voltti oikeassa laidassa näkyvien puomien yli. Takaisin raviin ja kuvan ulkopuolella päädyssä olevalle tötterölle pysähdys ja muutaman askeleen peruutus, josta takaisin raviin ja puomeille. Vaihdettiin suuntaa, tehtiin voltti takasuoralla ravissa ja laukkaympyrä päätyyn.

 Sitten laukattiin kaikki kuusi puomia oikeaan kierrokseen, kulmasta melko jyrkkä käännös pystylle viistoon oikealle, 12 metriä, eli kolme laukkaa pystylle, josta viimeistään alas vasemmassa laukassa. Laukan sai siis vaihtaa jo ensimmäiselle pystylle.
 Vasempaan kierrokseen tultiin edelleen kuusi puomia laukassa, tiukka käännös kavaletille (kuvassa käännetty matalaksi) apupuomeineen, 16 metriä, eli neljä laukkaa ja pystylle, josta alas oikeassa laukassa.
 Lopuksi tultiin ratana oikeaan kierrokseen puomit, kulmasta pysty, kolme laukkaa ja pysty, vasemmassa laukassa alas ja koko takasuora laukkaa. Päädyssä hiukan hiljennettiin ja tultiin puomit tällä kertaa vasemmassa laukassa, jyrkkä käännös kavaletille, neljä laukkaa ja pysty, josta oikealle.

 En edelleenkään joka kerta ole hypyssä mukana, enkä rento, mutta kertaakaan ei vielä ole tarvinnut ottaa tukea ohjista. Enkä oo jääny kyydistä =) Katotaan kuin tänään käy...

Lunta odotellessa

 Meidän uusi valjastustolppa toimii ihan hyvin. Kaikki hepat seisovat siinä ihan nätisti ja kahta hevosta laitettaessa on välillä ihan kiva etteivät ne seiso ihan nenäkkäin. Kylmähän siinä kovilla pakkasilla tulee, mutta ajamaan joutuu ulos joka tapauksessa. Ja ponin pystyy valjastamaan tallissa kuitenkin. Sen kanssa on ovien kiinni laittamisessa kyllä tekemistä, poni kun lähtee aina vauhdilla lenkille. Oli se sitten kärryillä tai ratsain.

30.10.16

 Viikonloppuisin on hinku maastoilemaan pienen punaisen kanssa, kun ehtii valoisaan aikaan. Vaikka olisi pitänyt harjoitella jotain muutakin... Nyt on onneksi kisat tältä vuodelta kisattu ja saa hyvällä omalla tunnolla maastoilla ja lusmuilla.

30.10.16

 Pate on ollut valmennuksessa joka tiistai. Olemme harjoitelleet viime aikoina pääasiassa K.N.Specialia, jonka ratsastimme viime kisoissa. Jossain kohtaa voisin yrittää laittaa tekemiämme harjoituksia muistiin. Itse ohjelman ratsastimme valmennuksessa kerran läpi, muuten treenasimme jotain tiettyä kohtaa. Kaikkeahan ei kerralla pysty harjoittelemaan ja hyvään suoritukseen tarvitaan suuri määrä onnistuneita toistoja.

1.11.16 Valkuun jälkeen pesu, peitto päälle ja jalkojen kylmäys

 Tangon kanssa siirryttiin ohjasajosta kärryjen kanssa ajeluun. Ihan istui ihminen, Tiina kärryillä. Me olimme Julian kanssa vielä taluttamassa molemmin puolin ja olemmekin vielä tietysti monta kertaa. Tango veti kiltisti kärryjä. Ei välittänyt kolinoista, eikä siitä, että alamäissä sai pitää vastaan. Hän on niin hieno =) Tässähän alkaa tuntumaan, että pääsee neitiä vielä joskus ajamaan!
 Nyt on Tangolle omat silat hakusessa. Ompun silat ovat turhan kapeat, remmit turhan lyhyet hevosen kärryihin valjastamiseen ja minua ärsyttää häntä- ja rintaremmien, sekä ohjien vaihtelu.

5.11.16 Ekan kerran lenkillä kuski kärreillä.

5.11.16 Juu, todisteaineistoa.

 Aamuisin on mittarit näyttänyt kymmentä miinusastetta. Se tietää hepoille lämmintä vettä termokuppiin. Pate ja Tango tykkäävät molemmat juoda lämmintä vettä, ihan meinaa kina tulla. Vedestä...

6.11.16 Höyryävä vesi pakkasessa.

6.11.16 Mun vesi!

 Tango harjoitteli taas yksinoloa tallissa, kun lähdettiin maastoon Claudian, Ompun ja Paten kanssa. Tango natusteli heiniä vajaan tunnin maastolenkiltä palatessamme, ihan yhtä rauhallisesti kuin viimeksikin. Koitetaan tähänkin saada rutiini, voi sitten joskus olla pidemmänkin pätkän yksin hermostumatta.

 Tässä oli mukana nyt myös vuorokausiefekti. Ensimmäisellä kerralla Tango jäi yksin talliin illalla, kun muutenkin otetaan hepat talliin. Nyt jätettiin yksin keskellä päivää, jolloin ei yleensä koskaan oteta sisälle. Hyvin meni =)

 Mentiin reipas lenkki, koska poni oli yltiöreippaalla tuulella. Laukattiin pehmeimmissä kohdissa ihan reippaasti, eikä meille todellakaan tullut yhtään kylmä,vaikka niin luulin. Ja aurinko paistoi, se on niin piristävä!

6.11.16 Valjastin Paten ulkona pakkasessa ja auringossa.

6.11.16 Claudia laittoin Ompun tallissa lämpimässä. Tango vahtii, että homma sujuu.

6.11.16 Maastossa Claudia, Omppuja minä Patella.

6.11.16 Pikku puhuri pohjoisesta...

 Lenkin jälkeen loimet päälle ja tyytyväiset hepat syömään.

6.11.16

 Tämän viikon valmennuksesta ei vielä tiedä, pitäisi kai siirtyä maneesiin. Ellei tupruta kunnolla lunta kentän pintaan.
 Ja torstaina olisi taas estekurssia. Mitä sitten jos on liukasta? Hypätään pieniä? Hui....
 Silti mä kyllä toivon lunta. Pakkanenkin on ihan kiva, mutta lumi tekisi pohjat hyviksi =)

Kisakauden päätös

 Me saatiin tänä vuonna Paten kanssa vihdoin hieman useampi kisarata suoritettua ja tässä tunnelmat viimeisestä koitoksesta Laitilasta. Ja viimeisessä kisassa tuntui vihdoinkin, etten jännittänyt ihan hirveästi, vaan keskityin rataan ja ehkä jopa hieman ratsastukseen =) Ja Pate keskittyi minuun!

 Olin yksin taas liikkeellä koska Paten lastaamisessa, eikä purkamisessa ei ole ongelmia. Se myös seisoo kiltisti kopin vieressä, joten sen satuloiminenkin on helppoa.
 Meidän vakitreenikaverimme lähti meidän jälkeemme radalle, joten tuttu hevonen maneesissa auttoi Patea varmasti. Heidi myös toimi mun apukätenäni (vaate/raippa/ hanskat-teline...) ja napsi vielä kuviakin, vaikka toimikin oman tyttärensä kisa-apuna. Kiitos hänelle taas =)

5.11.16 Kisapolle koitoksen jälkeen.

 Tämä kisa oli taas maneesissa, mutta eri maneesissa kuin viimeksi. Pate rentoutui kyllä paljon nopeampaan, kuin viimeksi. Onneksi. Tämähän oli vasta meidän toinen maneesikeikkamme.
 Maa jäätyi ihan koppuraksi, joten kovalla kentällä pyörimisen lisäksi ennen kisaa oli kymmenen minuutin verkka maneesissa. Melko mielenkiintoista... Yhdeksän hevosta samaan aikaan radalla! Sitten koitetaan tutkia maneesin peilit, nurkat ja peikot, samalla kun tehdään kisaverkka. Kymmenessä minuutissa.
 Radalla suorittavan lisäksi maneesiin pääsi kaksi seuraavaa ratsukkoa, joten pikku verkan ehti tehdä vielä ennen lähtöä, vaikka tila olikin tietysti postimerkki. Maneesin pohja on mielestäni tosi hyvä ja Pate tykkäsi siitä myös.

 Me oltiin pelipaikalla sen verran myöhään, että mentiin suoraan maneesiverkkaan. Koitin luovia reunat läpi käynnissä ja ravissa. Yritin laukata ympyrällä molempiin suuntiin, mutta Pate ei laukannut kunnolla lainkaan. Se varmasti myös varoi/ kyttäsi muita ratsukoita ja siirtyi käyntiin/ pysähtyi nopsaan tarvittaessa. Mun paniikkihäiriöön sen hyvät jarrut ei auttanut alkuunkaan, kun ajattelin että nyt se ei taaskaan laukkaa lainkaan!
 Lisäksi Pate oli laitettu edellisenä iltana uuteen hokkikenkään, eikä se yleensä ole parhaimmillaan heti kengityksen jälkeen. Uusiin popoihin totuttelu vie aikaa. Mutta kengät oli pakko laittaa Paten oman turvallisuuden takia. Se on niin kohelo ja paikoittain on jo liukasta. Ja luntakin pitäisi tulla. Kisat jäivät tässä toisarvoisiksi.

5.11.16 Ulkoverkassa. Tää takki on kyllä ihan paras. Muuten olisin jäätyny!

 Kovalla kentällä juoksuttamisen tai päättömän åkailun sijaan, tein sitten ulkona käynnistä pysähdyksia ja ripeitä liikkelle lähtöjä. Taivuttelin volteilla ja katsoin, että taivutus pysyi ja pohje meni läpi. Muutaman askeleen ravisiirtymiä tein pari.
 Kun pääsin maneesiin tein ravivoltteja ja siirtymiä ravista käyntiin, sekä tietysti käynnistä raviin. Pysähdyksiä tottakai ja pari laukannostoa. Ja eikun aitoihin.

 Pate jotenkin kuumui niistä verkan parista laukannostosta ja oli alkuun nostamassa laukkaa jokaisesta pohkeen hipaisusta. Kuitenkin se ravasi tasaisesti ja melko löysästi, joten kyydissä oli helppo kerrankin istua. Tahtirikkoja tuli siis muutamissa kohdissa, ainakin keskiravissa lävistäjällä. Pate ei kuitenkaan alkanut koheltaa,vaan antoi laukan pois ja mennä viiletti korvat tötteröllä ravia tahdin säilyttäen.
 Jarrut toimivat tosi hyvin koko ajan ja jopa laukasta käyntiin siirtymä onnistui! Toki se hieman tepsutti ensimmäisellä käyntiosuudella, mutta pysähtyi ja seisoikin rauhassa.
 Lävistäjällähän tehtiin myös 3 askelta käyntia ravin väliin ja siihen olin tosi tyytyväinen. Lävistäjälle lähtiessä ravin tahti säilyi ja siirtymä käyntiin oli helppo tehdä, meidän mittapuun mukaan. Välillä sitä käyntiä on Paten kanssa saanut siirtyä ihan kierrostolkulla...
 Ja laukat pyöri! Ihan loppuun saakka ja tahtikin säilyi vielä aikast hienosti. Vaikka siis verkassa Pate ei laukannut lainkaan hyvin, se radalla laukkasi diagonaalitkin loppuun asti. Oikeassa laukassa meidän linja tosin oli "hieman" huono, kun Pate puolsi iloisesti kaverinsa suuntaan ovelle oikeaa pohjetta vasten. Se puolsi kyllä monessa kohdassa, mutta oli kuitenkin mukavasti ratsastettavissa. Laukassa mun olisi pitänyt varmaan ajatella pohkeenväistöä vasemmalle säilyttääkseni linjan diagonaalilla. Pitää joskus koittaa, jos tulee tälläinen tilanne. Tietty mä pelkäsin sen tippuvan raville ja annoin mennä vaan, suurin piirtein sinne päin. Tuli niistä ympyröistäkin hieman munan muotoisia =)

 Kuvat: Heidi Isotalo. Maneesissa ei hyviä kuvia saanut mun kameralla, mutta näkyy niistä kuitenkin jotain. Pate keskittyy! Minuun =)

5.11.16 Verkassa maneesiin päädyssä vuoroa odottamassa.

5.11.16 Verkassa vuoroa odottamassa.

  Radalla:

5.11.16 Alkutervehdyksessä.

5.11.16 Loiva kiemuraura.

5.11.16 Ravivoltti

5.11.16 Käyntiosuudella.

5.11.16 Pysähdys. Vinossa kuten aina.

5.11.16 Laukkaa, ei pyöreänä mutta polkee alleen.

5.11.16 B:ssä siirryttiin käyntiin =)

5.11.16 Ja keskihalkaisijalle.

5.11.16 No nyt on jo rento hevonen! Mun hiuspompula putosi jossain tössyssä :P

5.11.16 Ja sitten sai mamilta kehuja, rapsutuksia ja ennen kaikkea namia!

 Ja arvostelu. Mä olen hurjan tyytyväinen suoritukseemme. Kyllä me ollaan kehitytty keväästä aika paljon. Tästä on hyvä jatkaa sitten ensi vuonna! *Onnellinen*

5.11.16