Kisakauden päätös

 Me saatiin tänä vuonna Paten kanssa vihdoin hieman useampi kisarata suoritettua ja tässä tunnelmat viimeisestä koitoksesta Laitilasta. Ja viimeisessä kisassa tuntui vihdoinkin, etten jännittänyt ihan hirveästi, vaan keskityin rataan ja ehkä jopa hieman ratsastukseen =) Ja Pate keskittyi minuun!

 Olin yksin taas liikkeellä koska Paten lastaamisessa, eikä purkamisessa ei ole ongelmia. Se myös seisoo kiltisti kopin vieressä, joten sen satuloiminenkin on helppoa.
 Meidän vakitreenikaverimme lähti meidän jälkeemme radalle, joten tuttu hevonen maneesissa auttoi Patea varmasti. Heidi myös toimi mun apukätenäni (vaate/raippa/ hanskat-teline...) ja napsi vielä kuviakin, vaikka toimikin oman tyttärensä kisa-apuna. Kiitos hänelle taas =)

5.11.16 Kisapolle koitoksen jälkeen.

 Tämä kisa oli taas maneesissa, mutta eri maneesissa kuin viimeksi. Pate rentoutui kyllä paljon nopeampaan, kuin viimeksi. Onneksi. Tämähän oli vasta meidän toinen maneesikeikkamme.
 Maa jäätyi ihan koppuraksi, joten kovalla kentällä pyörimisen lisäksi ennen kisaa oli kymmenen minuutin verkka maneesissa. Melko mielenkiintoista... Yhdeksän hevosta samaan aikaan radalla! Sitten koitetaan tutkia maneesin peilit, nurkat ja peikot, samalla kun tehdään kisaverkka. Kymmenessä minuutissa.
 Radalla suorittavan lisäksi maneesiin pääsi kaksi seuraavaa ratsukkoa, joten pikku verkan ehti tehdä vielä ennen lähtöä, vaikka tila olikin tietysti postimerkki. Maneesin pohja on mielestäni tosi hyvä ja Pate tykkäsi siitä myös.

 Me oltiin pelipaikalla sen verran myöhään, että mentiin suoraan maneesiverkkaan. Koitin luovia reunat läpi käynnissä ja ravissa. Yritin laukata ympyrällä molempiin suuntiin, mutta Pate ei laukannut kunnolla lainkaan. Se varmasti myös varoi/ kyttäsi muita ratsukoita ja siirtyi käyntiin/ pysähtyi nopsaan tarvittaessa. Mun paniikkihäiriöön sen hyvät jarrut ei auttanut alkuunkaan, kun ajattelin että nyt se ei taaskaan laukkaa lainkaan!
 Lisäksi Pate oli laitettu edellisenä iltana uuteen hokkikenkään, eikä se yleensä ole parhaimmillaan heti kengityksen jälkeen. Uusiin popoihin totuttelu vie aikaa. Mutta kengät oli pakko laittaa Paten oman turvallisuuden takia. Se on niin kohelo ja paikoittain on jo liukasta. Ja luntakin pitäisi tulla. Kisat jäivät tässä toisarvoisiksi.

5.11.16 Ulkoverkassa. Tää takki on kyllä ihan paras. Muuten olisin jäätyny!

 Kovalla kentällä juoksuttamisen tai päättömän åkailun sijaan, tein sitten ulkona käynnistä pysähdyksia ja ripeitä liikkelle lähtöjä. Taivuttelin volteilla ja katsoin, että taivutus pysyi ja pohje meni läpi. Muutaman askeleen ravisiirtymiä tein pari.
 Kun pääsin maneesiin tein ravivoltteja ja siirtymiä ravista käyntiin, sekä tietysti käynnistä raviin. Pysähdyksiä tottakai ja pari laukannostoa. Ja eikun aitoihin.

 Pate jotenkin kuumui niistä verkan parista laukannostosta ja oli alkuun nostamassa laukkaa jokaisesta pohkeen hipaisusta. Kuitenkin se ravasi tasaisesti ja melko löysästi, joten kyydissä oli helppo kerrankin istua. Tahtirikkoja tuli siis muutamissa kohdissa, ainakin keskiravissa lävistäjällä. Pate ei kuitenkaan alkanut koheltaa,vaan antoi laukan pois ja mennä viiletti korvat tötteröllä ravia tahdin säilyttäen.
 Jarrut toimivat tosi hyvin koko ajan ja jopa laukasta käyntiin siirtymä onnistui! Toki se hieman tepsutti ensimmäisellä käyntiosuudella, mutta pysähtyi ja seisoikin rauhassa.
 Lävistäjällähän tehtiin myös 3 askelta käyntia ravin väliin ja siihen olin tosi tyytyväinen. Lävistäjälle lähtiessä ravin tahti säilyi ja siirtymä käyntiin oli helppo tehdä, meidän mittapuun mukaan. Välillä sitä käyntiä on Paten kanssa saanut siirtyä ihan kierrostolkulla...
 Ja laukat pyöri! Ihan loppuun saakka ja tahtikin säilyi vielä aikast hienosti. Vaikka siis verkassa Pate ei laukannut lainkaan hyvin, se radalla laukkasi diagonaalitkin loppuun asti. Oikeassa laukassa meidän linja tosin oli "hieman" huono, kun Pate puolsi iloisesti kaverinsa suuntaan ovelle oikeaa pohjetta vasten. Se puolsi kyllä monessa kohdassa, mutta oli kuitenkin mukavasti ratsastettavissa. Laukassa mun olisi pitänyt varmaan ajatella pohkeenväistöä vasemmalle säilyttääkseni linjan diagonaalilla. Pitää joskus koittaa, jos tulee tälläinen tilanne. Tietty mä pelkäsin sen tippuvan raville ja annoin mennä vaan, suurin piirtein sinne päin. Tuli niistä ympyröistäkin hieman munan muotoisia =)

 Kuvat: Heidi Isotalo. Maneesissa ei hyviä kuvia saanut mun kameralla, mutta näkyy niistä kuitenkin jotain. Pate keskittyy! Minuun =)

5.11.16 Verkassa maneesiin päädyssä vuoroa odottamassa.

5.11.16 Verkassa vuoroa odottamassa.

  Radalla:

5.11.16 Alkutervehdyksessä.

5.11.16 Loiva kiemuraura.

5.11.16 Ravivoltti

5.11.16 Käyntiosuudella.

5.11.16 Pysähdys. Vinossa kuten aina.

5.11.16 Laukkaa, ei pyöreänä mutta polkee alleen.

5.11.16 B:ssä siirryttiin käyntiin =)

5.11.16 Ja keskihalkaisijalle.

5.11.16 No nyt on jo rento hevonen! Mun hiuspompula putosi jossain tössyssä :P

5.11.16 Ja sitten sai mamilta kehuja, rapsutuksia ja ennen kaikkea namia!

 Ja arvostelu. Mä olen hurjan tyytyväinen suoritukseemme. Kyllä me ollaan kehitytty keväästä aika paljon. Tästä on hyvä jatkaa sitten ensi vuonna! *Onnellinen*

5.11.16