lauantai 26. marraskuuta 2016

Saldo

 Ja kyse ei ole surullisesta pankkitilini saldosta, vaan oppimisen saldosta. Jos sitä nyt voi jotenkin mitata.
 Olen tänä vuonna jättänyt melkein kaiken ylimääräisen roipeen ostamatta. Tarkoittaa siis tavaraa mitä ei välttämättä tarvita. Loimia, satulahuopia, suitsia, ratsastushousuja, takkeja, hanskoja, kenkiä ja muuta roipetta, mitä ei oikeasti tarvitse, koska niitä on jo kaapit pullollaan. Ja niihin saa rahaa menemään ihan kivasti. Tulee vaan ostettua, kun on nättiä tai tarjouksessa. Sen sijaan olen käynyt ahkerasti valmennuksissa, kisoissakin ja viimeiseksi estekurssilla. Mä lasken siis myös kisat oppimistilanteiksi ja vielä varsin hyviksi sellaisiksi.

Kuvat: Petri Luotonen

26.11.16

 Toki hevosilla pitää olla asianmukaiset ja sopivat varusteet, niin kuin ratsastajallakin. Mun ratsastukseni ei silti kehity vähäänkään, vaikka miten keventelisin viimeisen muodin väreissä. Valmennuksissa ahertaminen on siis kehittänyt mua ja Patea paljon enemmän kuin uudet pöksyt. Uusi satula kyllä auttoi asiaa, mutta siinäkin sopassa oli valkulla oma osuutensa. Ja sopiva satulahan nyt on ratsulla se tärkein asia.

 Ylimääräisellä estekurssikerralla mulle oikeasti valkeni, mitä kaikkea olin oppinut ihan muutamalla kerralla!

 1. Jatkuva jarruttaminen loppui ja kaasu löytyi. Mitä järkeä on jarruttaa koko ajan, jos tarkoitus on kuitenkin ylittää esteet. Hevosen kanssa. Lisäksi esteen päällä on enää turha säätää, kaikki kuusi jalkaa ovat jo ilmassa.

2. Katso esteen yli ja mihin olet menossa. Esteen tuijottaminen saa hevosenkin tyssäämään ja tuijottamaan estettä. Se on vaan tarkoitus ylittää, eikä siellä piilottele dinoja. Esteillä muistan paljon paremmin pitää nenäni ylhäällä.


26.11.16

 3. Anna hevosen hoitaa oma osuutensa hommasta. Mä näytän tien, vaihdan myötälaukan ja ohjaan esteen keskelle. Hevonen hyppää yli ihan mielellään, anna sen tehdä se!

 4. Laske askeleet kun et muuta osaa. Hevonenkin luulee, että tiedät ponnituspaikan =)

 Mä olen ihan intoa täynnä. Me viilettetiin Telman kanssa torstai-iltana ihan mukavasti pikku rataa ja pysyin kaikissa hypyissä hyvin mukana. Emmi ja Laura pitivät siis hyvän kurssin. Nyt se loppu, yhyy!!
 Mun kuvasta ei juuri selvää saa. Hitsin pimeys.
 Viimeisen kerran lopuksi siis mentii pikku rata: Lähdettiin vasemmassa laukassa kaarevavalla linjalla olevat kaksi estettä (toinen siintää takana, toinen on ratsukon takana), tiukka käännös puna-valko-pystun takaa kavaletille, laukka ja pysty, josta oikealle esteen takaa ja lopuksi oikeassa reunassa näkyvät kaksi estettä.
 Aluksi verkattiin puomisarjalla käyntisiirtymineen, josta jatkettiin laukkasiirtymään käynnin tilalle. Ja sitten aina pari estettä kerrallaan ennen koko "rataa". Ehkä me Paten kanssa joskus....

Ratakuva :P


 Intoa puhkuen keskiviikko-iltana oli pari estettä pystyssä myös meidän pikku kentällä. Ristikko ja pari pikku pystyä kaarevalla uralla maapuomien lisäksi. Claudia hyppäs Ompulla ja minä Patella. Pate hyppäsi tosi rauhallisesti, katsoi paikat tarkaan ja jotenkin tuntuu, että se johtui mun rauhallisuudestani. Mä en siis säätänyt mitään, vaan annoin sen hypätä.
 Omppu omaan tyyliinsä ei niin vitsinyt kunnolla hypätä, ennen kuin otettiin se Paten perään hyppäämään. Sitten tuli poniltakin kunnon suorituksia!

 Ja koska intoa piisaa, mentiin kentälle Paten kanssa pomppimaan lauantainakin. Mieheni tuli ottamaan kuvia, nostelemaan puomeja ja soittamaan ampparia. Ambulanssia ei tarvittu, puomit eivät pudonneet, mutta hauskaa oli!

 Verkkasin maapuomeilla ensin ihan käynnissä ja sitten ravissa. Patella nousi kierrokset välittömästi ravin myötä, joten tein väliin siirtymiä käyntiin. Toki hän oli huomannut pikku esteet kentällä...


26.11.16

26.11.16
  Kaarevalla linjalla oli kaksi kavalettia 10,5 metrin, eli kahden laukan välillä. Mun piti ravata ensimmäiselle puomille ja jatkaa siitä laukassa, mutta Pate nosti laukan pelkästä ajatuksesta, joten me laukattiin suosiolla. Jossain kohtaa tykkäsin, että hyppääminen oli helpompaa laukasta kuin ravista ja tässä se nyt kostautuu. Paten mielestä puomi oli selvästi este, eikä se edes yrittänyt vaan löntystellä siitä yli. Kun voi kerran hypätäkkin!
 Laukkasin siis reilusti eteen, jotta päästiin toinenkin puomi ja onnistuttiin hyvin molempii suuntiin. Huimas kyllä tiukka käännös puomin jälkeen vasempaan kierrokseen, mutta kääntyyhän toi vaikka pennin päällä. Luota siihen ratsuusi!




 Väliin hypättiin ristikkoa, joka nostettiin hieman lopuksi. Tää oli kyllä niin hauskaa, hitsi kun on niin pieni kenttä. Ainut ongelma oli, että Pate nosti mielellään vastalaukan oikeaan kierrokseen. Tosin hän laukkasi ihan kiltisti sitten vastalaukkaa...


26.11.16

 Kaarevan linjan puomit vasempaan kierrokseen.


26.11.16

26.11.16

26.11.16
 Me ei hypätty montaa kierrosta ja lopetettiin onnistuneisiin suorituksiin. Jatketaan sitten taas hyvillä mielin =)

 Ja mikäs sen mahtavampaa kuin maastopyörähdys loppuun. Vauhtiakin riitti vielä...


26.11.16 Aurinko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti