Sisäänratsastus

30.12.17 Siitä se sitten lähti, ratsun ura....

Suomenratsun kehitysportaat:

0-1-vuotiaina varsat totutetaan ihmiseen, heti syntymän jälkeen. Varsan liikkeiden tasapaino ja koorninaatio kehittyvät kesän aikana laitumella. Varsa totutetaan riimuun, talutukseen, kiinnisitomiseen, kavioiden vuoluun, kuljetuskoppiin sekä kuolaimiin. Mielellään raahaudutaan vielä varsanäyttelyyn.

1-2-vuotiaina juoksutetaan, jotta varsa tottuu varusteisiin, sekä oppii tottelemaan käskyjä. Irtohypytys, jolloin hyppääminen tulee luonnollisesksi. Kehitetään eteenpäinpyrkimystä ja tottelevaisuutta. Ajo-opetus kuuluu tähän myös. Töitä usein, mutta vähän kerrallaan. Ja taas pitäisi käydä myös näyttelysssä.

3-vuotiaana sisäänratsastus 3-4 kertaa viikossa, 15-20 minuuttia kerrallaan. Jaksotus: töitä tammi-helmikuu, maaliskuu lepo jne. Syksyllä ratsastus pitenee puoleen tuntiin, kolmeen varttiin kerrallaan ja puomit mennään ratsastajan kanssa käynnissä ja ravissa. Ja se näyttely taas.

Palataan noihin seuraaviin portaisiin sitten joskus, toivottavasti.

Lähde:suomenratsut.fi

Ja tämän päivän asiaan

 Juu, nyhän on vielä joulukuu, mutta aloitettiin Tangon kanssa ratsutreenit joka tapauksessa nyt. Oli vaan sopiva hetki. Paitsi kenttä oli ihan kamala, tietysti.
 Selässähän olen jo käynyt keikkumassa tallissa, joten nyt testattiin voiko siellä istua myös ulkona. Tässä ei ollut tarkoitus varsinaisesti opetella mitään, vaan totutella vain kävelemään ratsastaja selässä ja pysähtymään, sekä lähtemään liikkeelle pyynnöstä. Kaksi viimeiksi mainittua Tango jo ennestään tietysti osaakin. Pohkeita opetellaan tietysti pikku hiljaa. Niitä ei ole ajaessa oppinut, joten liikkeelle lähdetään vielä pääasiassa ääniavuin.

 Kuvat ja video: Petri Luotonen
 Apuna: Sari Kaskinen

 Neitiä tänään vähän viirotutti, joten hain juoksutusliinan, ja Tango sai purkaa hetken ympyrälle enimmät höyrynsä ensin. Sain tosiaan kaverini Sarin avuksi nastakenkineen, juoksuttamaan, taluttamaan ja palkkaamaan hummaa. Ihanaa, kiitos <3

30.12.17 Tango <3

 Harjoitettiin varmuuden vuoksi myös pientä lahjontaa. Tangoa ei kyllä kiinnostanut mun pomppimiset ylös eikä alas yhtään, joten tallitreenit oli hyvin suoritettu.

Hops. Hassu asento johtuu siitä, että pidän kyynärpään ja osan painosta satulan toisella puolella. Satula ei näin keikahda juuri lainkaan.

 Eli niinkin jännä treeni oli, että tehtiin käynnissä kolme kierrosta kenttää ympäri, välillä pysähdellen. Sari kulki varmuuden vuoksi mukana narun kanssa, josko Tango päättäisi ottaa jalat alleen. Mä oli alun perin ajatellut meneväni ihan ite vaan heti, mutta on se taluttaja ihan kiva.
 Videolta näkyy hyvin, miten aluksi Tango yrittää kulkea Sarin (ja namiämpärin...) mukana, eikä halua mennä kentän kulmiin, eikä reunaan. Hetken kuluttua se alkaa kuunnella paremmin minua ja kulkee haluamaani linjaa, hetkittäin melkein suoraan :D

 Siis mua ei jännittänyt selässä yhtään! Ihan käsittämätöntä. Mun mielestä Tango reagoi ohjaan, istuntaan ja ääneen tosi kiltisti. Paitsi aluksi se kulki ihan solmussa. Mä luulen, että se olis halunnut hieman vielä hölkötellä rentouduttuaan =)

 Moon niin iloinen. Sari lupas tulla uudelleen auttelemaan, niin jatketaan pikku hiljaa harjoituksia.
 Hyvää alkavaa uutta vuotta 2018 kaikille! Koitetaan pysyä terveinä. Jihaa! =)

Homma etenee

 Toiset hommat ne etenee, toiset taas ei. Joulu tuli ja meni, mä olin kipeä. Mä en sairasta juuri koskaan, mutta jos olen kipeä, olen sitä jouluna ja myös kunnolla kipeä. Ei mitään pikku köhää ja nuhatippaa.
 Jos vähän ensin vaikka valittaisi keleistä. Vaihteeksi. Ei tällästä talvee olekkaan, tää on ihan syvältä! Yrittääkö luonto tappaa meidät? Niskat olisikin jo varmaan nurin ilman nastalenkkareita...

26.12.17 Tapaninajelulla Tangon kanssa.

 Jestas mitä jäätikköä kaikki tiet ja pihat. Kävin koiran kanssa lenkkeilemässä ja siirtelin tieltä pois isommat oksat ja yhden pienen koivun, jotta pääsin heppojen kanssa kärrylenkille.

Koiralla ei raukalla oo nastoja eikä hokkeja.

 Ompun kanssa en käynyt perämettässä ja kuinkas ollakkaan? Siellä oli niitä hemmetin koivuja vaikka miten ja paljon roikkumassa tien yli. Tango kyllä pysähtyi ja kysyi olenko mä tosissani kun valuin koppakärryjen pohjalle ja pyysin sitä menemään läpi... Eihän siellä puskassa ympäri päässyt ja olin yksin liikenteessä. On se työheppa, laitto nenun alas ja taapersi kaikkien koivujen alta, vielä takasinkin päin. Ja mä tosiaan kökötin kärryjen pohjalla, ettei oksat tiputa mua kärryiltä tai satuta nenuun... Ne ei ollu mitään oksia, vaan ihan kunnon pieniä puita.
 Muutenkin oli ihan sairaan jännää. Kärryt valuivat jäisellä tiellä ihan miten sattui, hui! No tää talvi on nyt sitten tätä. Pakko se on liikkeellä kuitenkin pysyä.

 Paten kanssa ei nyt etene yhtään. Haudon nyt kaviota paiseena, toivottavasti olis sellanen. Vaikka voi nekin kyllä pahojakin olla.

 Tangon kanssa meillä homma etenee. Olen muutaman kerran satuloinut pollen ja hyppinyt selkään ja pois. Keikkunut ja heilutellut koipiani. Oikein ratsastinkin tallissa kolme askelta... Ainakaan mua ei enää jännitä kiivetä selkään, eikä Tangoakaan näytä hetkauttavan mun puuhat. Hän on kyllä saanut porkkanoita. Eikä häntä hetkauta mikään, jos tiedossa on ruokaa...

 Mä vaan ajattelen, että mitä paremmin mä olen valmistellut sen, sen pienempi mahdollisuus on mihinkään katastrofeihin. Aina voi sattua ja tapahtua, kyllä nää hepat säikkyy välillä mitä omituisempia asioita. Ja joskus pienestä asiasta aiheutuu ihan elinikäisiä traumoja. Mut yritän nyt kuitenkin parhaani.
 En esimerkiksi koskaan ole päästänyt Tangoa riekkumaan irtona kentällä. Vaikka monta kertaa olisi mieli tehnyt liikuttaa sitä helpolla.  Aina on vaan tehty hommia. Onhan se lliinassa riehunut, mutta sitä on myös aina toruttu siitä. Ja kehuttu nätisti juoksemisesta. Enkä mä ole edes paljon juoksuttanut Tangoa, se on vaan perustaito mikä pitää osata. Ja mielellään hyvin. Kenttä ei siis ole paikka riehumiseen, ei ilman ratsastajaa, eikä ratsastajan kanssa. Ehkä kenttä on Tangon mielestä hieman tylsä, mutta parempi sekin kuin leikkipuisto. (Sanoi hän juuri ennen kun muksahti satulasta kentän pintaan :P )

27.12.17 Pörröturkki <3

27.12.17

 Katotaan uskalletaanko me vielä joskus uloskin =D

Hyvää Joulua!

Valitusvirsi

 Juu, juu, myönnetään, mä en koskaan oo mihinkään tyytyväinen.

 Ensin valitetaan kun ei sada kuukausitolkulla. Kenttä, tarhat ja laidun pölisevät ja tiet, sekä tietysti kaviot ovat kivikovat. Voi kumpa sataisi vähän....

 Sitten valitan ku se sade alkaa. En tietty ihan heti, mutta kun on kuukausitolkulla satanut vettä, enimmäkseen kaatamalla, alkaa valitus.
 Tarhat on nurin perin ja kopukat seisoo tarhassa puun alla kuivimmassa kohdassa kuukausitolkulla. Kuivien loimien löytäminen on joka aamuinen murhe ja niitä roikkuu valjashuoneen lisäksi kaikissa mahdollisissa autotallin härpäkkeissä. Meillä siis muun muuassa pari Derbyä, fillari, mig-hitsauskone ja paineilmakompura toimivat loimien nyt kuivatustelineinä....
 Joka paikka on märkä, turpeessa tai kurassa. Hevoset, varusteet, piha, vaatteet, yäk! Sitten pestään heppojen jalkoja ja varusteita. Voi tulispa lunta ja pakkasta, talvi!

 No kuinkas muuten niin vihdoin saadaan lunta. Ihan ukkosen kera. Ja mikäs tähän paremmin sopis, ku kerralla sitten kunnolla. Kaiken vettä lainehtivan maailman päälle monta kymmentä senttiä nuoskalunta. Väliin hieman pakkasta, että oikein tarraa puihin kiinni. Tähän kohtaa suomea osuivat rajut lumikuurot ja tosiaan ihan ukkostikin.

 Niin, ihan kunnolla lunta. Sitten on tietysti sähköt pois. Myös heppojen tarhasta. Puista tippuu oksat hirveellä rytinällä. Myös heppojen tarhaan. Osa puista kaatuu lumen painosta, koska maa ei ole jäässä. Tietysti niitä kaatuu myös heppojen tarhoihin.
 Meidän pullaponit kuitenkin pysyivät langoissa, siis niissä jäljellä olevissa. Onneksi. Pelastuslaitos ei ainakaan olisi ehtinyt hätiin. Ja toistaiseksi meillä on vielä yksi ihan ehjäkin tarha.
 Ei voi ratsastaa, koska nuoskalumi sulan maan päällä tarraa kavioiden pohjiin paremmin ku jesari. Mä koitin. Jäi juostessakin.
 Ajokelit on niin surkeat, ettei kannata edes ajatella kaivavansa traikkua hangesta. Puita on kaatuneena teille ja osa vaappuu edelleen uhkaavasti tien yllä. Sähköjohdot hipovat paikoin maata ja välillä niiden aiheuttama "sihinä", sekä valokaaret meinaavat aiheuttaa sydärin. Kyl talvi kiva on. Mä oikeesti tykkään talvesta. Mut ei tällästä oo koskaan ollu, ihan pelottavaa.
 Mut voisko hetken olla ettei sataisi yhtään mitään?

12.12.17

 No nyt on kunnolla suojaa. Sitten seuraavaksi pitäisi paukahtaa pakkasta. Väliin tulee tietysti vielä vähän lunta, sitähän ei olekkaan vielä. Tällä kaavalla pakkasta tärähtää vähintään kakskyt astetta. Tai ainakin sen verran ettei tarkene ratsastaa, eikä ainakaan ajaa.... Vali, vali...

Joulun odotusta

 Kuten jo monena vuotena on tullut mainittua, ni mä oon niin jouluihminen. Jaksan häärätä kaiken maailman lamppujen kanssa kuusessa tai räystäissä tikkaiden kanssa roikkuen, poltan kynttilöitä, odotan lunta ja otan kaikki tonttulakit käyttöön. Jouluruoka on niin hyvää ja pystyn syömään sitä ihan tolkuttomasti.

 Mitäs jouluhääräämiseen kuuluu?
 Aikaisemmista vuosista oppineena koitetaan ottaa jouluisia kuvia heti, kun on hiukankin lunta ja päivänvaloa samaa aikaan. Tonttulakit päähän ja vauhtia sen verran, että tilsat lentää. Patea kuvatessa suurin osa kuvista on ihan kelvollisia. Ja Patehan on nii komee ettei hänestä saa huonoja kuvia.

2.12.17 Pate sai tänä vuonna ihan uuden tonttulakin, niin että korvat näkyy :D

 Leivotaan tietty pipareita. Mä en tykkää kyllä ku taikinasta, mutta leipominen on hauskaa.

 

 Ja joskus ku aurinko sattuu näkymään niin liikutaan minkä ehditään.

 Ja sitten ripustellaan niitä jouluvaloja. Tottakai talli saa omat valonsa.

 Ja tietysti jotain pientä pitää hankkia joululahjaksi =)

Tango <3

Lunta ja pakkasta

 Pari päivää saatiin nauttia pakkasesta ja hieman oli luntakin. Sen verran, etä oli ihanan valoisaa! Hevoset liikkuivat tarhassa, jonka pohja kantoi  ja aurinko paistoi...
 Mä menin kameran kanssa vakoilemaan heppojen puuhia. Näitä ei voi kuvata niin , että on itse tarhassa, koska ne tulevat heti luokse. Joten lusmuilin sitten aitojen takana, välillä vaan tarttis päästä lähemmäs...

6.12.17

6.12.17 Kukkuu =)

 Yritin ensin kuvata tarhassa. Miten kävi?

Mitäs sä siellä teet? Mä tuun kattomaan heti!

6.12.17 Kurjet menee etelään. Joulukuussa.

 Tässä vielä Julian ja mun yökuvat kuutamosta =)

5.12.17 Kuutamo

5.12.17 Kuutamo, usva ja varjot.

Onnea Suomi 100 vuotta!

 Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja onnea myös suomenhevoselle!