Homma etenee

 Toiset hommat ne etenee, toiset taas ei. Joulu tuli ja meni, mä olin kipeä. Mä en sairasta juuri koskaan, mutta jos olen kipeä, olen sitä jouluna ja myös kunnolla kipeä. Ei mitään pikku köhää ja nuhatippaa.
 Jos vähän ensin vaikka valittaisi keleistä. Vaihteeksi. Ei tällästä talvee olekkaan, tää on ihan syvältä! Yrittääkö luonto tappaa meidät? Niskat olisikin jo varmaan nurin ilman nastalenkkareita...

26.12.17 Tapaninajelulla Tangon kanssa.

 Jestas mitä jäätikköä kaikki tiet ja pihat. Kävin koiran kanssa lenkkeilemässä ja siirtelin tieltä pois isommat oksat ja yhden pienen koivun, jotta pääsin heppojen kanssa kärrylenkille.

Koiralla ei raukalla oo nastoja eikä hokkeja.

 Ompun kanssa en käynyt perämettässä ja kuinkas ollakkaan? Siellä oli niitä hemmetin koivuja vaikka miten ja paljon roikkumassa tien yli. Tango kyllä pysähtyi ja kysyi olenko mä tosissani kun valuin koppakärryjen pohjalle ja pyysin sitä menemään läpi... Eihän siellä puskassa ympäri päässyt ja olin yksin liikenteessä. On se työheppa, laitto nenun alas ja taapersi kaikkien koivujen alta, vielä takasinkin päin. Ja mä tosiaan kökötin kärryjen pohjalla, ettei oksat tiputa mua kärryiltä tai satuta nenuun... Ne ei ollu mitään oksia, vaan ihan kunnon pieniä puita.
 Muutenkin oli ihan sairaan jännää. Kärryt valuivat jäisellä tiellä ihan miten sattui, hui! No tää talvi on nyt sitten tätä. Pakko se on liikkeellä kuitenkin pysyä.

 Paten kanssa ei nyt etene yhtään. Haudon nyt kaviota paiseena, toivottavasti olis sellanen. Vaikka voi nekin kyllä pahojakin olla.

 Tangon kanssa meillä homma etenee. Olen muutaman kerran satuloinut pollen ja hyppinyt selkään ja pois. Keikkunut ja heilutellut koipiani. Oikein ratsastinkin tallissa kolme askelta... Ainakaan mua ei enää jännitä kiivetä selkään, eikä Tangoakaan näytä hetkauttavan mun puuhat. Hän on kyllä saanut porkkanoita. Eikä häntä hetkauta mikään, jos tiedossa on ruokaa...

 Mä vaan ajattelen, että mitä paremmin mä olen valmistellut sen, sen pienempi mahdollisuus on mihinkään katastrofeihin. Aina voi sattua ja tapahtua, kyllä nää hepat säikkyy välillä mitä omituisempia asioita. Ja joskus pienestä asiasta aiheutuu ihan elinikäisiä traumoja. Mut yritän nyt kuitenkin parhaani.
 En esimerkiksi koskaan ole päästänyt Tangoa riekkumaan irtona kentällä. Vaikka monta kertaa olisi mieli tehnyt liikuttaa sitä helpolla.  Aina on vaan tehty hommia. Onhan se lliinassa riehunut, mutta sitä on myös aina toruttu siitä. Ja kehuttu nätisti juoksemisesta. Enkä mä ole edes paljon juoksuttanut Tangoa, se on vaan perustaito mikä pitää osata. Ja mielellään hyvin. Kenttä ei siis ole paikka riehumiseen, ei ilman ratsastajaa, eikä ratsastajan kanssa. Ehkä kenttä on Tangon mielestä hieman tylsä, mutta parempi sekin kuin leikkipuisto. (Sanoi hän juuri ennen kun muksahti satulasta kentän pintaan :P )

27.12.17 Pörröturkki <3

27.12.17

 Katotaan uskalletaanko me vielä joskus uloskin =D