Ekat ravipätkät

 Kelit ovat olleet Tangon ratsutreeneille tosi huonot. Hieman pitäisi juoksuttaa vielä alle ennen selkään kipuamista ja kenttä on ollut ihan jäinen koppura. Ei siinä oo viitsinyt juoksuttaa, kaatuu vielä pikkune... Ja Tangoa ottaa päähän kun se sutii ja silloin lentää peppu!
 Ajamaan on meidän pusikkoon päässyt kuitenkin koko ajan, niin että liikkumaan on päästy. Ja aina on löytyny juoksupätkääkin. Eikä tässä ratsuhommilla kiire ole.

28.1.18

 Sunnuntaina oli taas kenttä pehmennyt ja oltiin käyty lauantaina ajamassa Claudian kanssa Tango. Se on mukava ratsastaa ajon jälkeisenä päivänä, kun on paljon seesteisempi :P
 Juoksutuskin sujui tällä kertaa tosi hyvin, pari pikku pukkia. Ja selkeä ero käytöksessä pariin ensimmäiseen ratsutuskertaan verrattuna. Nyt Tango tietää mistä on kysymys. Se rentoutui nyt tosi nopeasti, vaikka velikin oli paikalla neljän lapsensa kanssa... Siis kunnon vilistävä ja äänekäs yleisö. Enkä mä tosiaan ole mitään taluttajaa halunnut ekan kerran jälkeen. Eikä siitä tarvitse edes pitää kiinni silloin kun kipuaa selkään ja tulee alas. Nää taisi tulla hyvin harjoiteltua.

28.1.18

28.1.18

28.1.18

 Me otettiin sitten jo pari pikku ravipätkääkin, ettei käy niin tylsäksi homma. Kohta me laukataan, jee! ;)
 Ei kait, katotaan sitten, kun ei tarvi pelätä et liukastuu. Tasapainoa tässä harjoitellaan. Aika kivasti saa jo hepan taipumaankin välillä kulmissa ja silloin tällöin tuntuu välittävän pohkeistakin. Mulla oli nastakengät ja niillä oli kyllä aika huono ratsastaa, mutta ilman niitä ei voinut juoksuttaa...
 Vitsi kun hauska, kun tässä jo ihan ratsastetaan. Vaikka töitä tehdään tosiaan vain parikymmentä minuuttia juoksutuksineen. Jotenkin vaan niin ihania nämä edistysaskeleet. Mä oon niin onnellinen =)

 Claudia oli apuna ja kuvasi pari videonpätkää.

Ilo irti talvipäivästä!

 No nyt oli iloa kerrakseen. Pate puksuttaa taas ja sattuipa aurinkokin näkymään viikonloppuna ihan talvisessa kelissä. Talvikelit ovat täällä etäläisessä suomessa olleet tänä vuonna todella harvassa, joten ilo irti pakkasesta ja vaatetta päälle!

 Kävin ajamassa ensin molemmat reippaat tammat.

21.1.18

21.1.18

21.1.18 Sinne se aurinko painui...

21.1.18

Pollet söi aamuheinät turpakarvat huurteessa, Vinkis kipaisi äkkiä ulkona asioillaan ja Millakin pääsi vain pienen lenkin etteivät tassut jäätyneet. Se on sellanen prinsessa...

21.1.18 Vinkis

21.1.18

21.1.18 Milla

21.1.18

21.1.18

 Pate pääsi omaan uuteen, sairastarhaa hieman isompaan länttiinsä takapihalle sunnuntai aamulla kipakkaan pakkaseen, päivän sairaslomansa jälkeen. Hitsi kun en saanut sen loikkia videolle... Ei nyt kuitenkaan uskois, että perjantaina vielä mä pelkäsin sen joutuvan kuoppaan.

 Mä olin koko päivän ulkona, nauttisin auringosta ja narskuvasta lumesta. Microfleecet alla, toppaa päällä, parit villasukat liian suurissa kengissä varpaanlämppärin kera. Hanskoissa vielä lämppärit, eikä pakkanen purrut kuin nenän päähän. Noh, ripset hieman jäätyi... =)

 Pate oli yltiötohkeissaan, eikä olisi millään malttanut kävellä. Eikä ontumisesta tietoakaan. Koitetaan nyt taapertaa ohjeiden mukaan tää viikko, pitänee mennä kentälle pyörimään ja jumppaamaan.

21.1.18 <3

 Sääennuste lupaa vettä, voi itku...

Klinikkareissun diagnoosi

 Perjaintai-aamulla me suunnattiin Paten kanssa klinikalle, Olli Kaukon vastaanotolle. Mä sain Marrun auttamaan mua sinne, ihanaa! Se tajuaa jalkajutuista, kun mä vaan hermoilen, enkä käsitä mitään. Kaikki vaan kuulostaa kamalalta. Olin siis tosi hermostunut....
 Jos olisi joku muu elukka ollut kuskattavana, kuin Pate, olisin perunut koko reissun. Pate matkustaa aina ihan hipihiljaa. Keli oli aamulla todella sananmukaisesti jäätävä... Ehjänä kuitenkin luisteltiin pelipaikalle.

 Ensin hieman tutkittiin ja liikuteltiin, käynnissä ja ravissa, sitten puuduteltiin lättäräpylää. Kyseessä siis vasen etunen, ikuinen murheenkryyni. Pate pysyi ravissakin maan pinnalla, kyllä se saa siivet maasta käsin juoksuttaessa, oli sitten kipee tai ei.
 Kengittäjä (Mika Nurmi) sanoi heti, että antura liian ohut, arkoo sitä. Luu tuntuu, sitä ja tätä, kuulosti kaameelta. Mutta ei siis ollut...
 Ja vähenihän se ontuma puuduttamalla huomattavasti, eikä pihteihinkään enää reagoitu lainkaan. Eikun ottamaan röntgenkuvia.

19.1.18 Kuvauksissa auttamassa Marru <3

 Mä halusin, että samalla kuvataan takapäätäkin. Välillä sielläkin tuntuu olevan jotain vaivaa. Takapolvissa ja kintereissä ei ole mitään röntgenillä havaittavia muutoksia, kuten nivelrikkoa. Voihan siellä jotain pehmytkudosvauriota olla silti. Liikettä vaan niveliin papparaiselle takapään puolesta.

19.1.18

 Pate sai klinikalla sairaskengityksen. Sillä on siis tällä hetkellä aivan liian ohuet anturat, joita se pahasti arkoo.
 Mä olin tässä ihan oikeassa, kun selitin kovin tilsalumikelillä, että se arkoo aivan hirveesti molempia etusiaan. Ja pelkäsin sen kaatuvan hiekkatilsojen takia. Se oli siis ihan oikea tunne. Pitäis vaan uskoa itseään, kyllä mä hevoseni tunnen. Ja kuinkahan monennen kerran kirjoitan tämänkin toteamuksen ylös!
 Ja voi putte naasu, se niin yritti kun pyydettiin...

19.1.18 Mömmöä kavioiden pohjiin.

 Kavion pohjiin laitettiin ensin "mömmöä", joka on pehmeää ja kovat pohjalliset siihen päälle. Mönjä on ihan pehmeää silloin kun se muotoillaan kavion pohjaan, mutta kovettuu hieman juuri oikeaan muotoon. Anturan pitäisi nyt vahvistua suojassa ja arkomisen loppua pehmusteen ansioista. Pohjallisessa on paikka säteelle ja se on täysin umpinainen. Nyt säde kantaa, eikä reunat. Patella säde on alempana.
 Mua varoiteltiin, että polle voi viikon ontua vielä ihan tottumuksesta. Sehän ei saanut kipulääkettä lekuria odotellessa kuin muutaman päivän, koska se lääke on nykyään kiven alla...
 Klinikalta me saatiin nyt myös tulehduskipulääkettä pikku kuuri.

Tässä näkyy hyvin pohjallinen etualalla.

On nää kengittäjät kyllä melkosia velhoja. Ne tietää kyllä hevosten jaloista paljon.

 Paten nivelrikko kehänivelessä jatkaa kehittymistään pikku hiljaa. Vasemman etusen rakenne aiheuttaa nivelrikon suurelta osin, vaan eipä se nytkään aiheuttanut akuuttia tilannetta. Kehänivel kuitenkin piikitettiin samalla.

 Tämä nivelrikkovamma on ollut minulle suuri huolenaihe, mutta eläinlääkäreitä se ei tunnu suuremmin vaivaavan. Jatkan jalan kylmäystä rasituksen jälkeen entiseen malliin. Koipi tarvitsee päivittäistä liikuntaa pysyäkseen vetreänä, kuten nivelrikko yleensäkin. Ei kiitoa kovilla pohjilla, eikä hirveästi isoja hyppyjä. Painokin pitäisi saada pysymään kurissa.
 Piikitetään uudelleen tarvittaessa ja näitä hoidetaan myös kipulääkkeellä, jotta pysytään toimintakunnossa. Glukosamiinia olen syöttänyt Patelle vuositolkulla ja uskon Paten hyötyvän siitä. Nivelrikkohan diagnosoitiin jo kavioluun murtuman yhteydessä viisi vuotta sitten.

 Piikitys aiheutti Patelle päivän karsinalevon, muuten sen liikuntaa ei tarvitse rajoittaa mitenkään. Selästä viikko kävelyä ja siitä pikku hiljaa normaaliin liikuntaan. Ja mä pidin sitä sairastarhassa... Oikeasti ei tee mitään väärin, jos seisottaa hevosta, kun ei tiedetä missä, ja miten vakava vamma on.

19.1.18 Piikitetty jalka.

Takaroipeloitten vuoro.

Pattikengän uritusta.

 Pate sai samantien pattikengät taakse klinikalla. Nyt pääsin näkemään, miten ne ahjossa tehdään! Pate on selkeästi hyötynyt niistä ainakin kesällä ja nyt nähdään niiden vaikutus talvikeleillä ja hokkikengässä. Kavion asento näytti ainakin heti paljon peremmalta.

 Tämä sairaskengitys tehdään pari kertaa vielä, pehmikettä vaan vaihdetaan jossain kohtaa hieman kovemmaksi. Toivottavasti saan järjestettyä Paten klinikalle kengitykseen vielä ainakin kerran, jotta nähdään anturan kehittyminen. Marruhan oli mukana ja pyysi ohjeet kengitykseen, joten saadaan me kengät koipiin kotonakin, mutta kehitystä lienee vaikea arvioida.

19.1.18 Lällislää

20.1.18 Vielä sairastarhassa. Mutta niin hyväntuulisena! Vesikuppikin oikein päin! ;P Ja huomaa, ei enää kevitä vej!!

 Ja siis aivan uskomatonta! Lauantai-illalla talliin talutellessa ei ontumisesta ollut tietoakaan =) Hyvät hyssykät, me hän mennään huomenna kävelylle =) <3
 Arvatkaapa olenko mä onnellinen? Patethepullaponi <3

Tekevälle sattuu

 Niinhän se sanotaan, että tekevälle sattuu ja jollei tee mitään ei satukkaan mitään. Ja näinhän se on. Minähän olen varsinainen sättäri, joten mulle sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Onneksi ei varsinaisesti satu kovin usein (eikä ainakaan paljon...) ja taidan olla melko vankkaa tekoa =P
 Siihen sitten ripaus tuuria, tasapainoa ja sopiva ajoitus niin säilytään hengissä. Vermeet kyllä tahtoo hajota, joten oma korjaaja-asentaja-hitsari-kirvesmies yms. on kyllä tarpeellinen.

31.12.17 Ompun kanssa ajelulla...

 Että näinkin voi käydä. Meidän kärryjen pyörälle tuli tunnit täyteen ja se lähti akselista irti. Eikä me olla Ompun kans ku pari kertaa ajettu renkaat solmuun... Oli taas tuuria kerrakseen ja onneksi poni ei pelkää ampumista. Oli se kyllä ihan lentoon lähdössä. Viereisessä puskassa joku ampui kolme laukausta samalla kun koitin riisua ponia valjaista ja soittaa miestä apuun renkaan irrottua.
 Mä siis en pudonnut kärryiltä, vaikka valjaatkin retkahti vinoon, poni kerrankin pysähtyi ja seisoi käskystä, mies vastasi heti puhelimeen, eikä autotielläkään tullut vastaan kuin hirveä traktorihärpäke. Ja sekin tienhaaran kohdalla, niin että pystyi väistämään.

 Mies korjasi kärrit saman tien ja taas päästiin lenkille. Sitten me oltiinkin ponin kanssa keskellä ilvesjahtia. Mä en oikeesti tiennyt, että niitä edes jahdataan.... Johonkin jahtiin me näköjään tungetaan joka hemmetin vuosi.
 No, onneksi poni siis ei edellenkään pelkää ampumista, puskissa väijyviä punapukuisia miehiä, eikä haukkuvia koiria. Eikä me onneksi nähty sitä ilvestä, mikä koirien haukunnan perusteella väisti pari siihen suunnattua laukausta ja porhalsi takaisin luonnonsuojelualeelle. Siellä jos liikkuu, ei saa aseessa olla patruunoita ja koiran saa päästää vain hetkeksi. Turva-alue.

6.1.18

  Pyörä pyörii paikallaan, lenkki ilman mitään ongelmia ja poni on yltiöreipas =)

7.1.18

 Seuraavalla kerralla poni päätti heittää uukkarit aina tietyssä kohdassa, koska siellä puskassa oli naapuri kaatamassa puita ja autokin mokoma parkissa keskellä peltoa. Siinä sitten juostiin edes takas ja koitettiin päästä kohdasta ohi. Siinä ei paljon käskytetä peruuttelevaa elukkaa, kun ojat on ihan jäätävät, joten piti käydä aina päässä kääntymässä. Oltiin me välillä kyllä kyntöpellollaki. Mä en yleensä anna periksi, vaan talutan vaikka ohi jos on tarvis. Nyt en päässy kärryiltä pois... Ja on mulla aina ajopiiska mukana, mutta ei siitä ponin kanssa mitään apua ole.

 Sit multa putos viltti viiletyksessä kärreiltä tien toiseen päähän ja se vasta olikin pelottava! Ja eiku uukkari... Me siis mentiin edes takas sitä hemmetin tien pätkää hirveetä kiitoa, koska molemmissa päissä oli pelottava asia jota ei voinut ohittaa. Mun joskus tekis niin mieli tehä tosta töppöjalasta kunnon vanttuut. Lopulta karvapallo väsyi sen verran, etä ehtisin mönkiä kärreiltä pomimaan rakkaan villavilttini takaisin lämmittämään kinttujani... Ja matka jatkui, kunnes tien varteen oli ilmestynyt uusi, iso kivi ja eikun uukkari. Tässä ei onneksi ollut isoja ojia ja peruutettiin sulavasti ohi :P Ja jestas, sitten mentiinkin loppumatka ihan oikein päin ilman uukkareita. Renkaatkin pysyi mukana kyntöpellollaki.
 Ja ponilla on laput silmillä. Laitoin nyt talvella kun ei päästy ohi lumipaakuista. Taidan laittaa vielä toisetki. Ponit <3

Postimerkki x3

 Mitäs sitten tehdään, kun kuukausia jatkunut vesisade vaihtuu pikku pakkaseen, joka siis toki on tervetullut, mutta joka jäädyttää tarhojen liejun mahdottomaksi kulkea? Mä niin tykkään ehjistä roipeloista ja kengätkin ovat kivat kavioissa.

14.1.18

 Mies porasi (siis porakoneella!) tolppien reijät nurmikolle, tolpat siihen pystyyn ja vedetttiin niihin langat. Pohja on (tällä hetkellä...) tasainen, vaikka pinta-alaa on tosi vähän. Pate näkee tammat omasta postimerkistään ja tammat näkee Paten, jos ehtivät kiireiltään katsoa. Nää kaivaa innoisaan jään alta nurmikon ja mullan esiin, joten nurmikko on entinen joka tapauksessa.
 Tähän nurmikolle on itse asiassa suunnitteilla heppojen talvitarha, hieman suurempi malli tästä. Nyt tehtiin kaksi osastoa, ettei Omppu jaakaa Tangoa.
 Mies inhoaa nurmikon leikkuuta, joten hänen ehddotuksestaan nurmikko peitetään ensi kesänä kivellä. Kyllä mulle passaa. On valot ja sähköt, joku salaojakin olemassa...

14.1.18

14.1.18

14.1.18

 Tangon mielestä oli aluksi tosi jännää!

 Tällä mennään sitten hetki.... Oishan tossa mettää ja puihin sais langat helposti. Säästetään tulevaisuuteen se ratkaisu.

Suuntana klinikka

Paten kanssa on ollut "hieman" ongelmia. Sehän meni loppuvuodesta jotenkin omituisen huonon oloiseksi ja joutui saikulle. Hieman kävelytystä vaan, eikä sitäkään voinut lumen tultua. Ensimmäisen kunnon pakkasen jälkeen se sitten olikin kolmijalkainen. Ongelma tietysti tässä aina harmia aiheuttaneessa "lättäräpylässä".

 Tässä kohtaa tarha oli vasta pinnastaan kohmeessa, mutta paiseena haudottiin tovi. Patellahan paisetta on ollut ennenkin. Tässä kaviossa on myös paiseen lisäksi ollut se kavioluun murtuma.
 Kengittäjä tutki koiven pariin otteeseen, eikä missään näy mitään.... Ei ylhäällä eikä alhaalla. Toinen hyvä vaihtoehto oli vuohisnivelen tulehdus, koska Pate on aikaisemminkin reagoinut hokkeihin, enemmän ja vähemmän, keilien ja liikutuksen mukaan. Viime vuosina vähemmän, ilmeisesti haketarha ollut ihan hyvä ja liikunnat kohdillaan. Paino sanalla tarha on ollut hyvä, enää ei ole. Ei tämän vuotisen monsuunikauden jälkeen. No jalassa ei kuitenkaan mitään perinteisiä kivun merkkejä. Ei lämpöä, turvotusta, eikä arkuutta. Missään.

 Koitin saada meille kotiin tulemaan kuvaamaan pätevää tätiä, mutta odottelun jälkeen tilasin ajan klinikalle, työvuorojen muljauksen jälkeen. Hieman on ärsyttävää, kun matkaan menee aina täältä peräkyliltä aikaa :( Hevonen on mielestäni tällä hetkellä kiikun kaakun kuljetuskunnossa, joten Tampere on pakko jättää väliin. Olisin siis halunnut viedä Paten sinne.

 Pate on odotellut klinikkakäyntiä sairastarhassaan. Vasta yksi vesikuppi on hajotettu....

6.1.2018

 Nyt pitää vaan toivoa, että sillä on jotain mitä voi hoitaa. Mä en halua laittaa sitä vielä kuoppaan, mies parhaassa iässään!

10.1.2018

 Täti on treenannut oman puksun sairastelessa naapurin tädin ruunalla ja tietysti Tangolla :P

30.12.2017 Paavon kanssa maastossa.

 Ja taas mennään.

6.1.2018 Paavo.

 Ja taas...

Kesäkelejä kehiin, valkku 13.9.17

  Pakkasen ja pimeyden keskelle hieman valoa. Tässä siis viime vuoden viimeisiä syksyn valokuvia valkusta. Tähän loppui valo.... Valkut tosin jatkui, mutta nyt on Pate pipi ja tätiä masentaa :(
  Kuvaamassa oli näissä jälleen Julia.

Valkku 13.9.17

  Tässä kohtaa oltiin menossa Paten kanssa kisoihin, joten ohjelmassa oli K.N Specialia silmällä pitäen harjoituksia. Kisathan meni pipariksi Paten irtokengän vuoksi.
 Aloitettiin taas käynnissä tekemällä loivaa kiemurauraa pitkälle sivulle, niin että tehtiin voltti aina aidan suuntaan keskellä. Tästä keskilinjaa ja aina päädyssä suuntaa vaihtaen. Taivutus vaihtui jatkuvasti ja pidettiin taivutus syvänä siirtämällä etupäätä ulos kulmissa ja voltilla
 Hinkattiin samaa myös ravissa ja lopuksi jätettiin voltti pois.

 Muutaman kerran pidennettiin ravia keskihalkaisijalla, muuten meni ihan hyvin, mutta Pate ei ravannut tässä ihan puhtaasti. Otti hieman lyhyempää askelta toisella jalalla. Ilmeisesti siis takakavio oli tässä kohtaa jo hieman lohjennut....

 Sitten tehtiin lyhyet sivut käynnissä ja laukattiin pitkät sivut. Paten laukka pyöri taas vallan mukavasti molempiin suuntiin. Sitten laukattiin koko kenttää ympäri.

 Sitten mentiin ravissa radan poikki ja tehtiin pysähdys keskelle. Tästä nostettin vuorotellen oikea tai vasen laukka ja laukattiin päädyn kautta pitkälle sivulle, jossa taas raviin ja pysähdykseen. Pysähdykset sujui ihan mukavasti, aina nousi myötälaukka ja raviinkin siirtyminen sujui aikoinaan. Väillä me laukattiin diagonaalikin. Se sujuu hyvin, kun mä en ajattele kääntymistä. Ratsastan vain niin kuin menisin aidasta läpi tai portista ulos. Vau. Diagonaalin jälkeen olisi pitänyt siirtyä sujuvasti käyntiin, mutta se ei tällä kertaa sujunut.
 Sitten me ravattiin välillä pitkät sivutkin ja laukattiin vaikka mitä. Täti putos ihan kärryiltä... Mut hauskaa oli =)

 On toi ratsastajan paino ihmeellinen asia. Mun ajatus kääntää hevosen. Ihanaa saada ahaa-elämyksiä!

 On se kiva ku humma pelittää...