Suuntana klinikka

Paten kanssa on ollut "hieman" ongelmia. Sehän meni loppuvuodesta jotenkin omituisen huonon oloiseksi ja joutui saikulle. Hieman kävelytystä vaan, eikä sitäkään voinut lumen tultua. Ensimmäisen kunnon pakkasen jälkeen se sitten olikin kolmijalkainen. Ongelma tietysti tässä aina harmia aiheuttaneessa "lättäräpylässä".

 Tässä kohtaa tarha oli vasta pinnastaan kohmeessa, mutta paiseena haudottiin tovi. Patellahan paisetta on ollut ennenkin. Tässä kaviossa on myös paiseen lisäksi ollut se kavioluun murtuma.
 Kengittäjä tutki koiven pariin otteeseen, eikä missään näy mitään.... Ei ylhäällä eikä alhaalla. Toinen hyvä vaihtoehto oli vuohisnivelen tulehdus, koska Pate on aikaisemminkin reagoinut hokkeihin, enemmän ja vähemmän, keilien ja liikutuksen mukaan. Viime vuosina vähemmän, ilmeisesti haketarha ollut ihan hyvä ja liikunnat kohdillaan. Paino sanalla tarha on ollut hyvä, enää ei ole. Ei tämän vuotisen monsuunikauden jälkeen. No jalassa ei kuitenkaan mitään perinteisiä kivun merkkejä. Ei lämpöä, turvotusta, eikä arkuutta. Missään.

 Koitin saada meille kotiin tulemaan kuvaamaan pätevää tätiä, mutta odottelun jälkeen tilasin ajan klinikalle, työvuorojen muljauksen jälkeen. Hieman on ärsyttävää, kun matkaan menee aina täältä peräkyliltä aikaa :( Hevonen on mielestäni tällä hetkellä kiikun kaakun kuljetuskunnossa, joten Tampere on pakko jättää väliin. Olisin siis halunnut viedä Paten sinne.

 Pate on odotellut klinikkakäyntiä sairastarhassaan. Vasta yksi vesikuppi on hajotettu....

6.1.2018

 Nyt pitää vaan toivoa, että sillä on jotain mitä voi hoitaa. Mä en halua laittaa sitä vielä kuoppaan, mies parhaassa iässään!

10.1.2018

 Täti on treenannut oman puksun sairastelessa naapurin tädin ruunalla ja tietysti Tangolla :P

30.12.2017 Paavon kanssa maastossa.

 Ja taas mennään.

6.1.2018 Paavo.

 Ja taas...