Maastakäsittelykurssi+rataa

 Me osallistuttiin kamun kanssa muutama viikko sitten Kantolan ratsutallilla hevosen maastakäsittelykurssille, jossa kouluttajana oli Rita Peltola. Kaverilla oli heppakin mukana, mä olin vaan kuuntelemassa. Aina niistä kursseista jotain käteen jää ja mulle jäi nyt tällä kertaa mieleen kontaktin tärkeys ja hieno kehon kieli, jota meidän luennoitsija käytti mallihevosen kenssa.
 Ilman kontaktia ei tosiaan ollut hevosta kentällä, minkä kanssa työskennellä! Mä en ole hevosten kanssa asiaa niin ajatellut (koiralaumani kanssa kyllä paljon...), koska mun hopot yleensä aina hakee itse kontaktin muhun. Ainakin, jos mulla on herkkuja taskussa...

 Mä olin heti tietenkin intona väkertämässä rataa kentälle, mutta aina tuli jotain muuta käyttöä kentälle ja purin viritelmät. Vihdoin juhannuksen aikaan oli tilaisuus höntsäillä suokkien kanssa jotain "ylimääräistä". Omppu naasu kävi vaan ajolenkillä, koska sen kanssa on tehty agilityä ja muuta sellaista vaikka miten paljon. Tehdään sille sitten oikeasti vähän haasteellisempi rata.

 Kuvat: Petri Luotonen

24.6.18 Kesäpallot.

 Kentällä oli tehtäväratana puomien välissä vihreä, tavallinen pressu, sitten oli vesiesteen tapainen, rapiseva muovimatto yhden puomin kanssa ja ihan tavallinen pikku räsymatto (pieni, koska mä luulin että nää hyppää sen yli...), sitten puomit joiden välistä käveltiin ja tötteröt, joista toisen päällä oli istutus. Ensin mulla oli muka pelottava vaahterapuskaistutus, mutta koska Pate söi sen, sai Tango ihmetellä muovikukkasia.

Sinne meni istutus...

 Mulla oli Pate ensin narussa, koska katsoin ensin myös miten se pysyy paikallaan takaoikealla taluttaessa, pysähtyy ja peruuttaa. No eihän se sieltä mihinkään kentällä änkeä. Pysähdykset ja peruutus sujuivat myös ihan hyvin. Teen tätä narun kanssa hommaa sitten toinen kerta lisää.

Törkeesti palkkasin nameilla joka käänteessä. Pate oli menossa kentälle myös laitumelta haettaessa...

 Pate seurasi ihan kivasti omalla paikallaan takaoikealla myös irtona. Mä myös kiinnostin enemmän, kuin kentän reunan ruohon korret.
 Henkilökohtaisesti mä tykkään, että hevonen seuraa mua niin, että näen sen pään sivullani koko ajan. Silloin näen mihin sen tarkkaavaisuus suuntautuu. Kentällä sillä nyt ei ole niin väliä, mutta tuolla maastossa se on ihan kiva nähdä, mitä ne kyttää.... Mä en vaan tykkää, että ne on mun takana niin, etten näe niitä.

 Tango on kyllä ihme pieni otus. Se seurasi mua rentona kiltisti paikallaan irtona heti koko radan. Viis pressuista ja rapinoista. Ja se siis ei ole koskaan tehnyt mitään tälläisiä tehtäviä. Mä ajattelin, että se olis piehtaroinu ja heittäny pari pukkilaukkakierrosta irti päästyään Ja vielä mitä. Se kävi Peten luona, kun Pete sitä huuteli ja rapisutti leipää. Ja palasi sitten heti takaisin mun tykö... Vähänkö siistiä. Pitää laittaa lisää haastetta tehtäviin, mutta tämä oli hyvä harjoitusrata, koska ei ollut sitten mitään epäilyttävää.

24.6.18

Tää seuraa paremmin ku kisakoira.

 Sitten kun rata oli menty joka suuntaan tein narun kanssa vielä seis ja pikku peruutuspätkät. Jatketaan Tangonkin kanssa naruhommia toinen kerta. Haluan saada sen vielä herkemmäksi paineeseen nenän päällä, kun nyt se peruuttaa (tosi ripeästi kylläkin) mun eleitäni seuraten ja ääntä kuunnellen. Pysähdyksessä se tuppaa kääntymään hieman mun eteen, joten korjaillaan sitä sitten aidan vieressä ajan kanssa.

 Miltäs näyttää Tangon meno? =)

Tässä vielä pari kännykuvaa Ritan kurssilta. Kaikilla osallistujilla oli jonkin asian kanssa "ongelmaa", mitä sitten aloitettiin kurssilla työstämään, tai sitten haluttiin opettaa jokin tietty asia hevoselle. Esimerkiksi maahan meni tai espanjalainen käynti. Täältä sai sitten neuvot kotiin, miten jatkaa kouluttamista tai ongelman ratkaisua. Oli kyllä kivaa katseltavaa ja hyviä neuvoja jäi mieleen, jos tälläisia ongelmia tulee. Toivottavasti ei tuu!

10.6.18