Odottavan aika on pitkä

 Mä oon niin päättänyt antaa Patelle aikaa. Ainakin vuoden. Mulla on ollut itselläni lonkka kipee vuoden alusta, eikä siinäkään ole kuin limapussin tulehdus. Mä jo pelkäsin jotain nivelrikkoa... Kyllä ne kestää välillä parantantua, joten odotellaan vaan. Kärsivällisesti. En mä raaski sitä edes kuoppaan laittaa kun se ei ole yhtään kipeän oloinen ja juoksee ihan mielellään.

 Kuvat: Julia Luotonen

3.7.18

 Patehan on ollut aivan täydellisellä laidunlomalla koko kesän (ja tarhalomalla kevään...), mutta nyt kun veljentyttö tuli kyläilemään, mä kaivoin ruunan laitumelta kentälle kirpun kanssa puomeja kävelemään. Pate oli kyllä tosi tyytyväinen!

 Ainut ja iso miinus Paten opetuskäytössä on sen hermot. Siis ettei niitä oo tässä kävelyhommassa. Se jaksaa kiltisti kävellä ja keskittyä vartin, sen jälkeen se yrittää lähteä juoksemaan ja sitten se lähtee taapertamaan mihin haluaa. Ja sen ravihan on ihan hirvee (eikä se nyt tietty "sais" edes ravata), että aloittelijat huutaa seis ihan ensimmäisten askelten jälkeen. Puomitreeni oli siis ihan lyhyt, mutta kivaa katseltavaa. Ne puomit oli siellä, että Patella olis jotain tekemistä... Pate kävelee ihan nätisti kun sillä on jotain tekemistä koko ajan.

 Koska Pate kiikutti lopulta kirppua pisin kenttää minne halusi, mä lainasin kirpun kypärän (siis mulle menee metrin mittasen 9-vuotiaan kypärä!!!) ja mönkisin verkkarit, sekä risat lenkkarit jalassa kopukan selkään.
 Meinaa välillä niinku itku tulla. Ettei enää pääsis koskaan tällä ratsastamaan. Tekemään vaikka silloin tällöin sitä kaikkea, minkä oppimiseen on tarvittu vuosien lisäksi rohkeutta, rakkautta, luottamusta, nöyryyttä, periksiantamattomuutta, hikisiä tunteja, jäätyneitä varpaita ja sormia, kipeitä paikkoja, ajan kanssa kehittynyttä aika hyvää tasapainoa ja jonkin näköistä istuntaa, onnistumisia ja pettymyksiä..... Ja sitä kautta yhteistyötä. Uskomatonta miten hevonen muuttuu kun mä möngin sinne selkään. Naks, sen ryhti muuttuu, mä voin ratsastaa joka askeleen, ihan mihin suuntaan vaan (maan pinnalla), se asettuu mihin mä haluan ja keskittyy 100%, ainakin melkein. Mä pyydän siltä koko ajan jotain ja se tekee koko ajan jotain.... Ihan hiton sama onko mulla risat lenkkarit vai saappaat ja kannukset. Toki ne oikeet ratsivermeet näyttää pikkasen paremmilta :P

 Mä köpöttelin vaan hetken pollen ruotuun. Ettei luule, että kentällä voi mennä mihin haluaa.  Napakka pysähdys, neliöllä takapää kääntyy, lyhennystä, pidennystä, hieman pohkeenväistöä, asetus.

<3

 Kun me illalla huudeltiin pollet laitumelta, tuli Pate koko matkan ravissa hieman tahdittaen, mutta ei vaihtanut laukalle. Ehkä siitä vielä maastopolle tulee, puskatätiköpöttelyopetusmuru.