Liimapylly

 Vitsi miten hienoo on ratsastaa hevoselle täydellisesti sopivalla satulalla! Ja vielä kun on tällänen dressagetäti, niin koulupenkkikin vielä alla. Satula ei valu eteen eikä taakse, ei tarvita häntäremmejä eikä rintaremmejä (Sivusuunnassa satula saattaa sattuneesta syystä keikkua...Suoristuupahan tätikin sitten). Nyt on tädillä itseluottamus nii kohillaan, et kuvittelee selviävänsä mistä hyvänsä pompusta! Kunnes joku päivä luultavasti tipahtaa alas....

25.2.19 Lenkille lähdössä. Nää seisoo ku tatit.

 Tango odottelee lähtiessä kiltisti jakkaralle vuoroaan, mutta koska Patella on lähdössä aina kiire, olen alkanut hyppiä Tangon selkään muoviselta rimpulajakkaralta. Se on valmiiksi rikki, joten joku päivä se rojahtaa ja Tango luultavasti säikähtää. Appiukko on tehnyt ton hienon, tukevan, puisen jakkaran ja koska en kehtaa pyytää tekemään toista, täytyy mun varmaan ostaa uusi muovinen, EHJÄ jakkara. Suosituksia? Edullinen saisi kyllä olla.

25.2.19 Poniliini ja happy täti. Ompun martingaali lainassa :) Pikkasen nafti, mut ajaa asiansa.

25.2.19 Tälle pihalle ei hetkeen vielä kesä tuu....

 Koska kentälle iski jääkausi me ollaan vaan säiden sallliessa maastoiltu. Lähinnä pimeässä edelleen, mutta ei enää kauan :)
 Nyt kun musta tuntuu, että mut on melkein liimattu satulaan, käytiin me ihan uusissa, haastavissa maastoissa Claudian kanssa sunnuntaina.
 Tosi tuulisen sään lisäksi matkalle osui lepattavia pressuja, joiden kohdalla ensin kyllä lähdettiin pariin otteeseen ja lujaa. Kuitenkin niiden ohi hetken kuluttua kipitettiin kiltisti ja ekana vielä. On se vaan rohkea ja luottavainen tamma.
 Junan tasoristeyksen Tango onkin jo aikaisemmin Paavon kanssa ylittänyt, mutta nyt matkalla oli puisen, "tutun" tasoristeyksen lisäksi musta, kuminen tasoristeys. Pate inhoaa kumiristeystä, joten Tango kipitti sen yli hienosti etunenässä. Pahaa ääntä pitävä mopokin pölähti mutkan takaa ja autojakin huristeli ohi. Oli siinä pikku tammalle uutta ihmeteltävää uusien maisemien lisäksi. Sitten vähän lepoa kotinurkissa, että stressitaso laskee...
 Tango on äänille vähän herkkä, mutta olen toistaiseksi pitänyt korvat aina auki. Millä se tottuu kaikkii rytinöihin ja pörinöihin, jollei se kuule niitä?

24.2.19 Navakka tuuli ja ihana aurinko.

24.2.19

24.2.19 Moon ihan väsy. Mut onks sul viel leipää?

 Omppu ei ole vieläkään hyvä. Se oli kovalla juoksutettaessa hieman ep toiseen suuntaan, joten hengaili kovimmat jääpohjat. Lumikelillä se oli ihan hyvä. Se on nyt aamuisin ihan ihme jäykkä, mutta vertyy päivän mittaan. Liikunta pehmeellä pohjalla ei ainakaan pahenna tilannetta. Pulssia ei löydy mistään jalasta, vaikka olen ettinyt niitä tyyliin aamuin illoin. Se syö melkein pelkkää olkea, että sokeria ei ainakaan pitäisi liikaa tulla. Päin vastoin, joku ähky tässä kohta vaarana on.
 Tarhaan saa poppoo naftisti heinää, olkea reilusti, pajun oksia ja havuja. natustettavaa riittää siis. Suokit saa sitten sisälle heinää reilusti.
 Laitoin Ompun sunnuntaina kärryjen eteen pikku lenkille iltapäivällä teiden pehmettyä. Se juoksi ihan omasta halustaan, eikä ontunut pätkääkään. Sitten me ollaan Julian kanssa lenkitetty sitä samalla kun koiraakin. Mä katon nyt auttaako pikku liikunta jatkuvasti, seisominen ei ainakaan tunnu auttavan. Mikä ihme sen on? Kiimakipuja? Lannehalvaus? Juu, olen ollut lääkärin kanssa jutuissa.

24.2.19

 Kerrankin ehdittiin lähteä viikolla maastoon päivänvalossa, ihanaa.

25.2.19 Öööö, vois sitä heinää vähentää ehkä suokeiltakin....