Suuntana laatarit

 Mulla alko jo nin epätoivo iskee, miten mä voin viedä laatuarvosteluihin hevosen, joka ei kulje kentällä yhtään mihinkään?

30.3.19

 No, simsalabim ja sitten se kulkee. Ota näistä selvä. Joka tapauksessa ihan pohkeesta liikkuu, eikä sillä edes tarvii koko ajan kopottaa.
 Lauantaina raahasin sitten Tangon Marrun kentälle treenaamaan. Vähän treeniä "vieraassa" paikassa rentoutumiseen.Aikani sain kyllä kävellä ympyröitä ja taivutella, ennen kuin rentouduttiin ja päästiin ravailemaan. Ja koska vieraisiin ratsastajiinkin pitää tottua, sain Marrun vielä selkään hetkeksi. Ihana muutenki, että Marru oli henkisenä tukena :)
 Tango alkaa vähän jo olla väsynyt vidoissa, mutta eteenpäin se kulkee =)

 Ehditään vielä hyvin pikku juttuja treenaamaan, perusasiat on jo hyvin hanskassa. Eli ilmoa sitten laatareihin vaan.
 Sunnuntaina tehtiinkin palauttava maastolenkki tutuissa maisemissa. Nuoren täytyy saada paljon palautuspäiviä tälläisista stressaavista tilanteista, joten kuukaudessa ei ihmeitä tehdä.

Virallinen kevät

 Meillä on nyt virallisesti kevät :) Kenttä on vihdoin melkein kokonaan sula, hieman mä auttelin kevättä lapioimalla jäätä pois muutaman tunnin...

 Me käytiin Julian kanssa hieman ajelemassa Tangon kanssa perjantai-illalla. Ehdittiin vielä valoisaan aikaan töitten jälkeen :) Sääenneuste lupaili lauantaiksi kovaa tuulta ja meillä oli Claudian kanssa maastolenkkitreffit lauantaiksi. Tango oli kuitenkin lomaillut melkein kaksi viikkoa ratsastuksesta ja olin vain ajanut sen edellisenä viikonloppuna, joten meinasin virtaa neidillä riittävän. Se on kuitenkin pitkään tehnyt säännöllisesti hommia.
 No virtaa riitti. On tammalla kunto kasvanut viime kesästä, nyt Tango jaksoi tepsuttaa muutaman kilometrin koottua ravia ennen kuin rauhoittui. Kesällä vielä hyytyi aina tohon metsään viimeistään kilsan päähän. Oikeen kiva lenkki, mut kamera pysyi tuulessa taskussa ;)

 Kuvat: Julia Luotonen

24.3.19

  Sovittiin Claudian kanssa vielä tälle viikolle kenttätreeni sunnuntaiksi, kun kerran vihdoin oli hiekkaa näkyvissä. Ihanaa päästä välillä kenttäpiiperrykseen!
 Julia räpsi alusta hieman kuvia, vaikka ei tässä nuoren hevosen juoksentelussa paljon ihmettelemistä ole. Varsinkaan kun Julia ei saanut pukeista kuvia =D
 Viimeisestä kenttätreenistä Tangon kanssa on hirveesti aikaa, mut totesin tänään, että ollaan me siellä jotain joskus tehty. Muutama pukki tuli, kun Tango säikkyi jotain puskissa, mutta muuten meni kivasti.
 Ripottelin hieman puomeja pitkin kenttää, kuvissa ei näy, mutta toisessa päädyssäkin oli kaksi puomia ja niillä sitten pystyi tekemään vaikka kahdeksikkoa. Vähän jotain puuhaa hepoille, varsinkin Patelle ;)
 Tein käynti ravi siirtymiä ja ne meni välillä ihan hienosti. Ainakin, jos mä muistin ratsastaa käyntiä. Tango pysähtyy jo ajatuksestakin, joten sitä ei voi vaan siirtää käyntiin. Käyntiä pitää ratsastaa jo vauhdin hiljentyessä.
 Ai hitsi miten hienosti se taipui ja asettui kulmiin! Siirsin etupäätä kulmassa ulos, jolloin sain tosi syvän taivutuksen. Saman tein välillä vilteilla. Tää väistää joten kuten, avoakin se menee, etuosa kääntyy samoin kun takaosakin. Ja hei, nyt se liikkuu pohkeestakin välillä kivasi eteen! Eiku lisää treeniä :)

Kevät?

 Hepat ovat pitäneet hieman lomaa. Pohjat ovat olleet ihan  jäätävän huonot, alkaa käyntimaastot pakkasessa jo tulla korvistakin. Pate naasu on joutunut vähän tallustelemaan, koska se on laihiksella. No oikeestaan kyl Tangoki on...
 Lomailun on kelien lisäksi aiheuttanut iltakoulutukset. Mä olin viime viikolla siellä kipuluennolla Metsämäessä, mutta töiden puolesta hurahti kaksi iltaa putkeen lisää. Sitten onkin kaikki kotihommatkin rästissä ja täti ihan hiton väsynyt. Taivaalta tulee kaikkee moskaa ja tulee niin et tukka lähtee. Ei se hevosen omistaminen aina niin onnea ole, välillä on kovin huono omatunto. Minkäs teet, mä ainakin tarttisin välillä jokusen tunnin mun vuorokauteeni lisää.

16.3.19

 Lauantai valkeni ihanan aikasin, päivät alkavat olemaan jo ihanan pitkiä tähän aikaan maaliskuusta. Kiva, että valoa riittää, mutta keli oli taas ihan suhmurainen. Vettä vihmoo, harmaata, jäistä... Sitten vaan skarpataan, vaatetta päälle ja lähdetään lenkille.

 Eikä se keli niin paha oo ku ikkunasta ulos näyttää ja kun on kunnon varusteet. Me tehtiin mukava maastolenkki Paten kanssa ja käytiin vakoilemassa samalla, josko pääsisi jo ajanmaankin. Metsässä on ollut lunta niin hirveesti, mutta nyt näytti hanget laskeneen.

16.3.19

 No sitten Tangolle kärryt perään pitkästä aikaa! Ei tää humma virtaa keräile, varsin kiva lenkki oli. Tepsutusta aiheutti vaan viereiset pellot omistava puuhapete. Se on monta vuotta kaivanut tossa pelloilla koko ajan, en tiedä mitä se edes enää kaivaa. Kiinaan? Kaivureitakin on pitänyt hommata useampi. Ne kaivurit on millon missäkin, välillä keskellä tietäkin. Niitä on sitten kierrelty. Luulis et niihin on totutttu, mutta ei. Tangon mielestä kaivurit on edelleen ärsyttäviä. Pate ei oo vuosiin lotkauttanu enää korvaansaka, ohi menee nätisti vaikka kaivaa ja kolistaa vieressä. No nyt se puuhapete kyllä raahas kaivurilla isoo kumirengasmattoo siel pellol sumussa, et näytti ehkä epäilyttävältä. Ni kohta sit se räjäyttää taas jotain.

16.3.19 Ihana keli, eiku ihana peppu <3

 Mut hei, meidänki kentäl näkyy jo hiekkaa!

Kurjat kelit

 Tässä kohtaa vois vähän manailla näitä kelejä. Kun ei oo oikein talvi, mutta ei vielä kevätkään. Täällä oli kaikki paikat ihan peilitasasessa jäässä ja päälle tuli tilsalunta. Ei uskaltanu lähtee mihinkää ratsain. Nyt tuli lisää lunta, ei sit oo enää niin liukas ku märkä lumi suli jäähän...
 No, hepat on painanu hommia, joten pikku loma tekee ihan hyvää, varsinkin Tangolle.

10.3.19

 Maanantaina kun oltiin Claudian kanssa maastossa, viiletti hiihtäjä pellolla, suihke vaan kävi ja hahmo viiletti jäisellä pellolla miljoonaa. Tango meinas saada sydärin. No nyt mä pysyin kyydissä ja hiihtäjästä selvittiin hengissä.

 Mutta, jos joku asia on noin kaamee, niin pitäähän sitä harjoitella. Tästä olisi pitänyt ottaa videon pätkää. Mä laitoin sukset jalkaan, otin ison leipäpussin käteen ja eiku suihkimaan suksilla ympäri tarhaa. Melkosta pakoreaktiota oli havaittavissa, kun ensin viiletin suksilla mäkeä alas leipäpusseineni. No suomenhevonenhan tulee aidalle, kun se kuulee sanan nami. Oli tuojalla sitten suhisevat sukset ja viuhtovat sauvat tai ei. Siinä ne sitten juoksi tarhan toiselta puolelta toiselle puolelle mun perässä. Aikani hiihdeltyäni tuli poppoo aidalle kerjäämään, vaikka mä viiletinkin mäkeä alas. Otetaas uus treeni vielä, mikäli toi lumi nyt sitten ei sula. Ei se suihke ainakaan mitään kohtausta enää aiheuta =)

 Mä olin tänään Apassionatassa, oli hienoo! Ja otin möllyköistä kuvia. Aamulla niistä saa tarhassakin kuvia, kun niillä on nälkä. Syöminenkin kestää, kun mä teen suokeille kuusi heinäkasaa, nyt kun on hyvät pohjat. Päälle olkea ja vitsi ku kestää ettiä heinät seasta!

Muks

 Ja enkö mä juuri kehunut, ettei Tango ole aikoihin pukitellut ja että uusi satula on ihan sikatukeva istua?   No tulipahan todistettua, etten mä siihen liimattu ole. Tänään oli vuorossa sunnuntain rentouttava ja rauhallinen maastolenkki siis.
 Meillä oli tosi kivaa, juoruiltiin kaverin kanssa ja käveltiin heppojen kanssa kivikovilla, jäisillä teillä. Tangoa viirotutti vähän koko matkan, olisko jotain kiimajuttuja, tai sitten vaan ärsyttää jatkuva jäällä kävely. Tepsutti ja sinkoili, peikko siellä, toinen täällä. Yhdessä hemmetin jyrkässä alamäessä joen koskeen päin Tango sitten pelästyi jotain ja onnistui pukittamaan mut alas. No mä en loukannut yhtään (mitä nyt itseluottamus koki kolauksen), tulin vaan alas kun totesin, että nyt ei pysty roikkuu kyydissä. Ärsyttävää tollanen temppuilu jyrkkään, jäiseen alamäkeen... Ja ihme ettei tullut edes mustelmaa näillä keleillä, kun mikään paikka ei oo pehmeä laskeutua.
 Tango sinkoili hetken ilman kuskia, totesi ettei kukaan muu lähde loikkimaan ja antoi sitten mulle nätisti kiinni. Myöskään Tango ei siis loukannut, eikä me katkottu edes ohjia. Pate seisoi kiltisti paikallaan, vaikka selvästi senkin teki mieli loikkimaan. Hetken kävely, että polle rauhoittui ja sitten takaisin selkään. Lenkki jatkui, eikä tosiaan kukaan loukannut =) Kyllä nuorten hevosten kanssa on elämä jännää! Plääh.

 Asiasta kukkapurkkiin tai oikeastaan makuuhuoneen ikkunasta avautuvaan maisemaan. Mä nään ikkunasta aamuauringon, tallin, puita ja karvakorvia :) Mitä sä näät?

Tango piilottelee puiden takana. Sitä varmaan hävettää ;)

 Kesäisin mä nukun ikkuna auki ja kuuntelen heppojen touhuja, silloin kun ne on yötä ulkona. Yön hiljaisuudessa niiden laukka ja pärskähdykset kuuluu toiselta puolelta metsääkin. Ne käy välillä katoksella juomassa ja natustamassa kuivaheinää hieman, ehkä ottamassa pikku torkut. Niillähän on kesällä portti auki metsälaitumille ja metsään, mä kun en uskalla niitä yöksi tonne laitumelle jättää. Pusikosta tuntuu löytyvän syötävää ja liikuntaa ne ainakin saavat.
 Verhotkin mä pidän auki ja herään pirteenä viideltä auringon hypätessä makkarin seinälle tallin takaa. Sitä odotellessa...

Maaliskuu

 Niin se alkoi taas tänäkin vuonna ensimmäinen kevätkuukausi. Pakkaset paukkuu ja tiet on kivikovat. Normisettiä  siis. Mut valo vaan lisääntyy ja lisääntyy, sekä aurinko lämmittää!

2.3.19 Pate <3

  Kiskasttiin Sarin kanssa perjantai-illan ratoksi pimeässä se pidempi, myös autoteillä menevä lenkki Paten ja Tangon kanssa. No, johan sen on kerran valoisassa Tangokin mennyt... Miten ihmeessä voi olla niin hauskaa keskellä metsää, ihan pimeessä ja mukana vielä yks ihan keskenkasvunen hevonen?

 Tango paineli menemään suurimman osan matkasta edellä ja otti autojakin ihan ite hienosti vastaan. Junaradat meni heittämällä, ihmisten pihat se jaksaa kyllä katella tarkkaan. Tästä saattaa kyllä kesällä tulla mielenkiintoista. Minäkin tykkään vakoilla ihmisten istutuksia, kauniita kukkasia ja pensaita, nyt sitten Tangokin tuijottaa pihoja. No en tiedä mitä se tuijottaa, valoja, pyykkejä, lapsia, koiria? Kukkia siellä ei nyt ainakaan oo.
 Nyt en ees muista koska se viimeks olis pukitellu juostessa tai muutenkaan lenkillä. Nätisti se odottelee kun potkin paskoja pois tieltä (Pate on oikee pipanakone!) ja seisoo kiltisti kun möngin takaisin kyytiin.
 Me pääteltiin että Tango tykkää mennä edellä, koska sitten Pate turvaa selustan. Perähevosena se koko ajan on huolissaan takana tulevista äänistä. Ensimmäisenä se menee reippaaasti eteen, ottaa vastaan mitä tulee, eikä juuri mitään kyttäile. Paitsi niitä pihoja. Höntti <3

1.3.19 Puskassa

1.3.19 Sari ja Pate metsän siimeksessä. Kännykkäkamera...

 Mulla alkoi talviloma. Tai siis loma juu... Tiistaiksi buukkasin itseni koko päiväksi Hesaan koulutukseen, keskiviikkona on aamulla koulutus ja illalla toinen luento. Mä olen hypännyt jos jonkin näköisessä koulutuksessa, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään niistä. Keskiviikkona on jatkoa kipuluentoon, jossa mä olin viime vuonnakin. Viime kuussa oli urheiluhevosen ruokintaluento. Sielläkin mä olin, vaikka eipä mulla urheiluhevosta nyt oo... Mut ehkä joskus on =)

 Aurinkoisen lauantaipäivän ratoksi vaanimaan hevosia tarhan viereen. No nehän tulee ja heti.

2.3.19

2.3.19

 Mikä saa vanhan ruunan näin tomeraksi?

2.3.19

2.3.19

  Tadaa, suuri metsästäjä Vinkis kipusi (tai putosi...) alas kuusesta. Varmasti oli jotain tirppasaalista mielessä. No, hän onnistui saamaan ainoastaa hepat hereille. Onneksi.

2.3.19 SUURI metsästäjä Vinkis. Perso juustolle ja muille leivän päällisille vihanneksia lukuun ottamatta.

  No sitten voikin keskittyä tädin tuijottelemiseen.

2.3.19

2.3.19 Tango ja rikkinäinen riimu. Tai siis riimu on ehjä, koriste on rikki....

2.3.19

  Mä alan kovasti kallistua Ompulle PPID diagnoosiin. Talvikaviokuumeet, kokovartalojäykkyys, nykyään myös hikoilu ja väsymys täsmäävät oireisiin. Ikävä kyllä acth-arvo pystytään ottaman vasta syys-lokakuussa, joten sinne asti pitäisi sinnitellä. Lääkitys löytyy, mutta sen aloittamiseen tarvitaan diagnoosi. Pergolidi on lääkkeenä hyvä, mutta sitä ei aloiteta kokeilumielessä. Lääke aiheuttaa myös teuraskiellon. Eikä se ihan halpakaan ole.

2.3.19 Omppu, muru <3

2.3.19