Meillä oli tosi kivaa, juoruiltiin kaverin kanssa ja käveltiin heppojen kanssa kivikovilla, jäisillä teillä. Tangoa viirotutti vähän koko matkan, olisko jotain kiimajuttuja, tai sitten vaan ärsyttää jatkuva jäällä kävely. Tepsutti ja sinkoili, peikko siellä, toinen täällä. Yhdessä hemmetin jyrkässä alamäessä joen koskeen päin Tango sitten pelästyi jotain ja onnistui pukittamaan mut alas. No mä en loukannut yhtään (mitä nyt itseluottamus koki kolauksen), tulin vaan alas kun totesin, että nyt ei pysty roikkuu kyydissä. Ärsyttävää tollanen temppuilu jyrkkään, jäiseen alamäkeen... Ja ihme ettei tullut edes mustelmaa näillä keleillä, kun mikään paikka ei oo pehmeä laskeutua.
Tango sinkoili hetken ilman kuskia, totesi ettei kukaan muu lähde loikkimaan ja antoi sitten mulle nätisti kiinni. Myöskään Tango ei siis loukannut, eikä me katkottu edes ohjia. Pate seisoi kiltisti paikallaan, vaikka selvästi senkin teki mieli loikkimaan. Hetken kävely, että polle rauhoittui ja sitten takaisin selkään. Lenkki jatkui, eikä tosiaan kukaan loukannut =) Kyllä nuorten hevosten kanssa on elämä jännää! Plääh.
Asiasta kukkapurkkiin tai oikeastaan makuuhuoneen ikkunasta avautuvaan maisemaan. Mä nään ikkunasta aamuauringon, tallin, puita ja karvakorvia :) Mitä sä näät?
![]() |
Tango piilottelee puiden takana. Sitä varmaan hävettää ;) |
Verhotkin mä pidän auki ja herään pirteenä viideltä auringon hypätessä makkarin seinälle tallin takaa. Sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti