Onnellinen

 Se on juuri parasta tätipuskapolle elämää: matkustaa oman luotettavan puskapollen selässä pitkiä maastoja, säähän sopivissa varusteissa, satulanpehmuste persiin alla, upeessa kevätauringossa.

 Lauantaina siis lähdettiin Paten kanssa parin tunnin maastokävelylle. Pienet ravipätkät otettiin. Oli niin hieno ilma, että olisin kököttänyt siellä kauemminkin. Sunnuntaille oli kuitenkin suunniteltu kenttähommia, ei ihan kauheeta lenkkiä viittiny tehdä.
 Pate oli hiukan sätky jossain kohtaa, niin että takajatkin putos kerran ojaan, ei onneks kaatunu. Ja muutama neliraajahalvaus tietty. Mut se ei onneks lähe mihinkään kiitämään kuitenkaan, et lähinnä naurattaa.
 Tultiin sellasen ryteikkömettän läpi takas, vitsi en tuu siitä ikinä enää. On niin pyllystä. Saatiin mennä ennen pellon reunaa, mutta omistaja kielsi ja sanoi että "traktoripolkua" saa mennä mettän kautta. Mikä polku, kysyn mä. Jalat siellä konilta menee. Onneks Pate taapertaa tosi varovasti. Ja ollaan me siitä ennenki menty. Nyt oli suuria kuusiakin nurin, sai niitäkin kierrellä. Säälisin kuitenkin pollen jalkoja hokkeineen, vaihtoehtona olisi ollut asfaltti, ja sitä oli tossa lenkissä muutenkin muutama pätkä. Tää oli sit pienempi paha ja  onhan hyvää jumppaa se kiipustelu, puitten kiertäminen, sekä jalkojen nostelu yli oksien ja kivien. Tuntee pyllyyn miten selkä tekee töitä, vaikka kevittääkin istunnan. Ja Paten askeleita pystyy todella hienosäätämään, saan sen laittamaan tassunsa juuri mihin haluan. Nimimerkki umpikuja kivikko-pöpelikköön ratsastanut.

 Muutenkin tuntuu, että epätasaisessa tarhassa taapertaessaan ollaan tosi varmajalkaisia, kun taas laitumella opitaan parissa viikossa laitsahiihtämien, ja ollaan heti menossa turvalleen, jos tiessä on pikku töyssy.

Melkein kotona

Me tullaan kotiin, olipa kiva lenkki

Reipas polle, tyytyväinen matkustaja

 Omppu pääsi vielä lauantai-iltalenkille. Sen on kivempi mennäkkin illalla, viileemmällä, ton talviturkkinsa kanssa. Ens viikolle lupailee taas kyllä ihan viileetä keliä päivisinkin. Yäk.
 Mentiin reipas hölkkälenkki, käveltiin vaan mettäpätkä, yhteensä nafti neljä kilometriä. Selkeesti on ponia kävelytetty liikaa, sai ensin oikein pyytää. Ravi parani ja löytyi ilmaakin askeleissa ponin vähän lämmettyä. No se meni taas ku juna, ei hötkyilyjä.

 Sunnuntaina poikettiin pitkästä aikaa Marin kentälle Paten kans. Tein käynnissä kiemurauraa, väistöjä ja voltteja. Olin tosi tarkka asetuksissa. Väistöt sujui taas tosi hyvin, ihan sillä pepun liikkeellä, minkä valmennuksessa opin viimeksi. Upeeta, kun joku (valkku) puhuu samaa kieltä ja ymmärrän heti, mitä tarkoitetaan. Sääli, että neuvoista tarvitaan aina toistoja, eihän niitä kerralla jää päähän kuin muutama. Ja niiden käyttöön ottamisessa menee myöskin oma aikansa, vanhat tavat on tiukassa.

 Siirtymät ravi-käynti-ravi onnistuivat myös. Vasenta puolta sai taas ratsastaa ravissa muutaman kierroksen ennen kuin alkoi sujumaan. Ravi oli heti kuitenkin hyvää molempiin suuntiin ja suoraan. Patella on takajalkojen lihasten erot tasoittuneet huomattavasti, jatketaan siis vasemman tahkoomista, vaikka se onkin epämukavaa. Liekö tästä vasemman puolen tahkoamisesta johtuen, vai jalkojen aktiivisesta kylmäämisestä, vai glukosamiinista, vasen laukka alkaa löytyä todella. Se oli taas ihan hyvää, alusta asti. Oikea on ihan ihqua. Olen istunut tähän asti suht rentona kyydissä pomppien, että jäisi työkaluja tulevaisuuteen. Voisi pikkuhiljaa ajatella istuvansa sinne satulaan...

 Hiukan Pate innostui, kun iskä tuli kameran kanssa. Lähti samantien laukkaamaan ja kiikutti mua pari kierrosta, mutta vauhtia ei ollut ja laukka oli hyvää. Muutaman kierroksen sai sitä ravissa rauhoitella.

 Olen aina ajatellut ettei tää mikään kisapolle ole, kaikkea kun aina hermoilee, mutta se tykkää kyllä esiintyä! Meidän tavoite tälle vuodelle on elokuussa olevat seurakoulukisat, niin että Pate tekee muutakin kuin laukkaa. En ole mihinkään sitä vielä vienyt, harjoittelin kyllä helppoa C:tä, mutta en tiennyt, että sen voi myös laukata läpi. Okei, ravasi pari askelta ennen kuin vaihtoi laukan. Mutta osaa myös laukata paikallaan. Mitenköhän peruutus??? Seurakisoissa on kuitenkin tutut ihmiset, eikä tarvii (niin paljon) hävetä, kun koni kiikuttaa ympäri kenttää. Noh, ei stressata siitä vielä, kunhan oltaisi terveitä vaan. Eikä mun kilpailuviettiä ole löytynyt vieläkään.

  Käytiin vielä maastossa kävelemässä loppukävelyt.
  Kamera mokoma temppuili kun laukattiin vasempaan kierrokseen :(

Isi tuli, sit mentiin!

Kato isi moon hieno ja mä laukkaan...

Yrittää rauhoittua

Melkein rauhallinen

Oikea, keinuhopolaukka

Oikea laukka

Oikea laukka, astuu hyvin alleen. Koitan kasvattaa Paten keesin pois, aika hupaisan näköinen rokkitukka :)

 Mä ja mun hyvät ideat. Seuraavalla kerralla kun otan Ompun kanssa ravipuomeja, laitan sen liinaan... Kuvat kertoo enemmän, todellakin.

 Ei mun ponikultani vallan huono ohjattava ole, olen kuitenkin itse ottanut kuvatkin =)

 Haluaisin Ompun mahalinjaa hiukan ylöspäin ja takapäähän vielä lisää voimaa (Nyt kyllä tarvikarvakin tekee mahasta "kaljamahan"). Tekee se jatkuvasti mäkitreeniä, mutta se ei yksinään varmasti riitä.

 Jos joku ponityttö sillä joskus vaikka innostuu hyppimään, löytyy sitten lihasta ja kuntoa. Olen juoksuttanut sitä aika vähän sivuohjilla, koska olen laiska satuloimaan ja juoksutusvyö puuttuu. Se meni nyt ostoslistalle, tulee paljon tehokkaampaa treeniä (vähemmällä vaivalla). Ja näitten puomien kanssa leikkiminen on kyllä aika hauskaa, poninkin mielestä.

 Käveltiin ensin muutama kierros puomien yli ja sitten pyysin ravia. Kuinkas kävikään?

Kiinnostaa muuten v***sti

Öööö, ravia...?

Kehittääkö tääkin vatsalihaksia?

Joo etu- ja takajalka siihen koloon piti osuakkin

Jihaa!

Hops *huoh* RAVIPUOMIT

No miten sä ne jalat sinne oikein haluat?

Ja se muuten venyi sen viimisenkin puomin yli

Päästiin viimein treenin tarkoitukseen. No mut ihan tylsää...

Hyvin menee. Tarkoitus oli pyöristää selkä, saada pää alas ja jalat ylös

Sitten kun menee hienosti saa tauon

Mä oon niin kaunis ja eiks mä mennyt niin hienosti, kai saan nyt namin??? 

 Noita kuvia oli vino pino. Kyllä nauratti, kun kattoi niitä. Toinen on ihan onnessaan kun saa viilettää villinä ja vapaana. Me jatketaan näitä harjoituksia, pitää hakea lisää puomejakin jossain kohtii =) Varsinainen treeni jäi aika lyhyeksi, molempiin suuntiin tehtiin kuitenkin. Poninpallero, kun pikkasen väsähti noiden laukkakierrosten jälkeen.

 Huomenna tulee kengittäjä laittamaan molemmat kesäkenkään ja Pate saa hiukan erikoisemman etukengän lättäräpyläänsä. Mulla on vapaapäivä, mitä muuta sitä keksiikään... Ja psylluimkuuri alkaa taas aamuste.

Vihdoin valmennukseen

 Voi onnen päivää, päästiin vihdoin tiistaina Paten kanssa valmennukseen, niin hartaasti kun sitä elokuussa odotin... Ja ennen kaikkea polle oli ihan puhdas, rento ja käyttäytyi hyvin. Hiukan siltä loppui paukut, vaikka tehtiin paljon töitä käynnissä. Eikä me olla ihan niin vinoja kun kuvittelin, tosi huono siellä on vielä istua, joten kupua pitäisi saada vielä kapenemaan. Valkku oli tuttu viime kesästä ja totesi, että takaa on vielä voimat hukassa. Mä sain heti kolme ahaa-elämystä, mitä käyttää ratsastuksessani ja monta muistutusta. Ihan eri kun joku on kattomassa päältä meijän puuhastelua. Ystävällinen katsoja räppäsi muutaman kuvankin alkutreenistä :)

 Tehtiin pitkältä sivulta väistöä puoleen kenttään, siitä vasemmassa kierroksessa voltti oikealle samassa asetuksessa, suoristus, asetuksen vaihto, lyhyelle sivulle ja sama uudelleen. Ja tietty toiseen suuntaan. Pikku tarkkaa nysväämistä, joka alkoi sujumaan, kun tajusin miten ahteriani käyttää. Pate oli aluksi kankea, mutta alkoi ne koivet liikkumaan ja se parani koko ajan (Kuvasarjasta näkee aika hyvin). Lisäksi se oli mukava ratsastaa, se ei koheltanut ja keskittyi suurimmaksi osaksi.

 Ravissa tehtiin sama homma, me tehtiin ilman väistöä. Olisi mennyt liian raskaaksi Patelle. Ihan hyvin meni sekin, paitsi etten pysy satulassa, vaan pompin =) Vaikka nyt selkäkään ei oo kipee. No me treenataan ja polle samalla laihtuu.

 Mun oli tietty pakko ottaa pikku pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin, sehän kuuluu asiaan. Vasen oli taas ihan kuuraa. Uskon että kyllä se siitä paranee, kunhan saadaan takaroipeloihin lisää voimaa ja liikettä. Lisäksi se kaatoi taas sisälle minkä ehti, mokoma. Oikea oli taas hyvää ja sitä pystyy hyvin säätelemään. Ja mä tiedän, että vasenkin sujuu, välillä on ollut tosi hyvä. Harjoittelen vaan sitkeesti sitä aina pikku pätkän kerrallaan. Ei se muuten sitä opi, eikä oikeat lihakset vahvistu. Tosin pitäisi saada se myös liikkumaan oikein. No kaikkea ei voi saada heti, se on kyllä huomattu. Ja meillä on vielä pitkä matka takaisin viime kesäiselle tasolle.

 Viimeistään kolmen viikon päästä mennään uudetaan, katotaan  onko "pakko" päästä jo ennen.

Alkuverkkaa

Alkuverkkaa toiseen suuntaan

Väistö menossa, myös tädillä

Väistää väistää ja tätikin suoristuu

Samaa edelleen, heppa väistää, täti ei niinkään enää

 Keskiviikkona olisi ollut hyvä kävelyttää hiukan Patea, mutta priorisoin kuitenkin Ompun liikutuksen. Poni oli viime viikon aika vähällä liikunnalla ja on seissyt sisällä Paten ja mun reissatessa. Lisäksi en halua, että tulee parina päivänä kamalasti liikuntaa ja sitten monen päivän tauko. Olisin voinut juoksuttaakin tietysti ponin, mutta ilta-aurinko oli niin kutsuva, että valjastin ponin kärrien eteen. Kovasti teki mieli kyllä ratsimaan. Ja olisi pitänyt mennäkkin, torstaikin meni vapaaksi, ihan mun terveydellisistä syistä.

 Ompun kaviot on niin pitkät, ettei mitään vauhtiennätyksiä tehty, hölköteltiin hiukan ja pieni vauhdikkaampi pätkä otettiin. Ponski on tosiaan nykyään ihan lapanen, ei se sätkyile mitään enää.

 Molemmista elikoista lähtee karva niin, ettei mikään harjaaminen riitä.

Karvapallo ja valoilmiö

Oi ihana ilta-aurinko!

 Perjantai-illalla, eli tänään, tuuppasin ruuan uuniin, pyykkikoneen päälle, ja lähdin Paten kanssa maastoilemaan heti töitten jälkeen, että ehtis jonnekkin ennen pimeää. Voi että mä odotan ens viikkoa, valoa riittää iltamyöhään! Juhlitaan tää muutama kuukausi, sitten tuleekin jo syksy, pimeä, kylmä ja lumi. Ja ens alkuun on aamulla ihan silmät ristissä =)
 Paten kans mentiin reilu tunnin lenkki, pääasiassa kävellen. Mä kestin hyvin (eli "leikkaushaava" ei ruvennu solkenaan vuotamaan), huomenna meinasin pidempää maastoa, on luvannut törkeen hienoa keliä!
 Pate oli reipas ja hyväntuulinen. Ja mulla oli satulanpehmuste...Ottalampun laiton päälle vasta pari kilometriä ennen kotia. Heppahan näkee hyvin hämärässäkin, sen näkö vaan ei totu nopeesti pimeeseen. Tällänen suomen hiipivä pimeys pitäisi olla oikein optimaalinen.
Tänä vuonna aion muistaa maastoilla myös, ettei ihan kentällä treenaamiseen mee koko kesä. Vähintään kaks kertaa viikossa ;)

Maastolenkillä. Ei ihan pimeää vielä. Yksi ihana tienomistaja oli pitänyt meidän puolta: tielle ei ajettu soraa vaan hiekkaa. Ihan uutta, pehmeää hiekkaa =) Mun tätikuljetin <3

 Pate on monena aamuna yskässy kerran aamupöperön jälkeen, yhtenä aamuna monta kertaa. Tänään ei enää yskässy, olen vaihtanut sen heinätkin varmuuden vuoksi. Nyt sit koitan selvitellä oliko vilustunut, vai onko herkkä pölylle. Voihan niissä heinissäkin jotain olla, vaikken minä sitä huomaakkaan :( Tosin Omppu ei oo yskiny.

Kevät-talvi-kevät...

 Tiistaina Pate pääsi maastoon ja pellolle. Tehtiin ympyrällä siirtymiä nonstoppina käynti-ravi-käynti ja jumpattiin kahdeksikkovoltilla,väistättäen heti jos alkoi koheltaa. kiemurauraa ja hiukan väistöjä. Ompun juoksutin hetken.
 Keskiviikkona käytiin taas Paten kans pellolla ja jumpattiin vielä lisää maasta käsin. Perjantai-illalla käytiin reipas reilu tunnin maasto, ja kas, heppa vaikutti ravissa vihdoin välillä kohtuu suoralta =) Liekö jumpat auttanut...
 Oon huomannu tossa kun taaperretaan, ettei mettän eläimet meitä paljon säiky, jatkuvasti kun samoja reittejä mennään, jotakuinkin samoihin aikoihin. Olis vaan kiva tietää, mikä otus se meitä metsän reunassa tujottaa kiiluvine silmineen. Varsinkin kun heppa hermostuu, eikä silmien väli sovi kissumirriinkään.... No Pate kuitenkin tallustaa kiltisti yleensä nykyään mihin pyydetään, mutta odotan kyllä kellojen siirtämistä. Ehtii valosaan aikaan edes joskus. Sit en näe ottalampun valossa niitä silmiä ja ihmettelen vaan, mitä kopukka hermoilee.
 Lauantaina mentii kaverin kans Ypäjälle kattomaan orheja, siinä se päivä mukavasti menikin. Tuli hiukan intoa hypätä esteitä, enää ei puutu kuin osaaminen, uskallus ja estehevonen. Ei paljon.

Omppu 14.3.14

 Sunnuntaina ajoin aamulla Ompun ja sitten lähdettiin Paten kans hyväpohjaiselle kentälle.
 Hetki piti keskustella koppiin kapuamisesta, kuljetussuojat jalassa ei oikein muka pysty kävelemään ja edellisestä reissusta on tovi aikaa. Sitten kun älysin itse mennä edeltä, tuli Pate nätisti perässä. Mun herkkä hermorakenne ei kestä tälläistä neuvonpitoa puolta minuuttia kauempaa ;)

 Julia lähti mukaan paremman tekemisen puutteessa ja sai ottaa muutaman kuvan. Ne on aika, ehkä taiteellisia olisi hyvä sana =) Mut hän on lutunen ku yrittää <3 Kissoista oli myös läjä kuvia, edestä ja takaa.

 Pyörittiin kentällä vajaa kaks tuntia, käveltiin aina välillä pitkät tovit pitkin ohjin. Hiukan oli keskittymiskyky Patella välillä hukassa: Julia juoksi kissojen kanssa, Marrun hepat juoksi tarhassa, autoja vilisi, oli traktoria ja painepesuria...

 Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, ei yhtään liian pehmeä. Koitettiin saada rentoa, ilmavaa ravia ja onnistuikin. Käytin paljon koko kenttää ja tein suuria ympyröitä. Suunnanvaihdot oli ihan jes, siirtymät käyntiin ei taaskaan onnistunut hyvin. Tai onnistui hyvin huonosti. Hiukan väistöjä ravissa, enemmän käynnissä. Käynnissä tehtiin myös kiemurauraa, avoa ja tosi paljon voltteja. Vasen puoli oli aluksi taas ravissa ihan hirveä, parani loppua kohti. Oikea laukka oli ihan laadukasta, vasen oli taas samanlaista kuuraa, kun yleensä on ollutkin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ja koppiin kivuttiin ihan kiltisti.
 Pate jaksoi paljon paremmin kuin odotin. Tarkoitus oli tehdä rento hyvän mielen ratsastus. Ei olla tälle kentälle päästy viime kesän jälkeen.
 Mun selkä ei nyt tykkää harjotusravista, tietysti on helpompi muutenkin istua, jos polle nyt laihtuis vähän. Oikeesti! Säilöheinä loppus, onneks, ja nyt oon punninut sille heinät. Kuivaheinää mussuttaa sen verran kauemmin, että voi määrää hiukan vähentää. Psyllium kuuri pitäisi myös aloittaa taas.

 Olipa taas kiva päästä kunnolla hommiin, toivottavasti Pate pysyy terveenä nyt. Tiistaina olisi tarkoitus mennä valmennukseen, jollei taas tule mutkia matkaan.

Nii tää on ruuna, ei kantava tamma...*huoh*

Näillä suojilla ei voi kävellä

Pikku neuvottelu piti pitää

Mönkihän se sinne. Nii, molemmat.

Huomaa kissan tassun jäljet mun selässä. Marrun katti mönki sinne ku kykkisin laittamassa pinteleitä. Me ollaan tässä lähdössä kotiin.

Tää kuva oli oikein onnistunut, kohde keskellä ja sillee =).  Uus kulkupeli.

 Tarkotus olisi sitten laittaa molemmat kopukat kesäkenkään viikon päästä. Saas nähdä kuin akan käy, tuleeko vielä talvi?
 Viikon päästä myös illalla riittää valoa (jee!!), niin että päästään lähikentälle iltaisin, jollei se talvi tuu takas...

Talvi taas

 Mä pesin mun paksumman toppatakin, tunnustetaan... Sit paukkuu taas kunnon pakkaset ja lunta tupruttaa joka päivä. Kyllä se kevät sieltä tulee, uudelleen.

 Lauantaina mentiin illalla Paten kans pellolle. Alla mun taiteellinen näkemys meidän harjoituksesta, jota väännettiin myös peilikuvana kohtuu lyhyessä käynnissä.Koitin saada ratsastettua tarkat tiet ja tehdä liikkeet täsmällisesti. Mari otti just heppoja sisälle, että hiukan oli keskittymiskyky hukassa ajoittain. Suoraan kulkemisen kanssa oli hiukan ongelmaa "vasemmassa" kierroksessa. En saanut sitä kunnolla suoristettua. Mun on pakko mennä johonkin tunneille kuulemaan kuinka vinossa istun... Pelto oli tosi pehmeä, et lisäksi ravailtiin muutama kierros ja mentiin tiellä.

Harjoitus

  Sunnuntaina aurinko pilkahteli ja oli tosi kirkas ilma. Mun piti ottaa taiteellisia kuvia pitemällä putkella heppojen tarhatouhuista, mut kuinkas kävikään... Sieltähän valuttiin heti kattomaan, et mitä se akka siellä lymyää.

                                

Jahas, mitäs toi tuolla lymyää...

Mä kans

 Sit mentiin Paten kans kentälle. Tuuli taas niin kovin, ettei viitsinyt lähteä pitkälle maastoreissulle. Kenttä oli sula nuoskalumen alla, kökkyrät vaan lensi. Tehtiin toistoa lauantain kiemuraurasta, välillä useammalla kiemuralla. Nyt oli hyvä katsoa tiet, kun kenttä oli koskematon lumisteen jäljiltä. Suoristus onnistui paremmmin. Ravailtiin kenttää ympäri, pätkiä avoa, ympyröitä ja jokunen voltti. Molemmat oli hiukan nääkähtäneitä, mä ja polle. Maastoiltiin matkalla hiukan ylimääräistä, kovasta tuulesta huolimatta. Kuva tiistain treeneistä.

Kuva tiistailta

 Mut jee, tänään ratkes meijän kuljetusongelmat vihdoin =)))))))

Keväistä viikkoa

 Maanantaina pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Unskilla. Olipa taas erilaista omaan möhköön verrattuna. Ja Unskia jännitti taas uus täti selässä, viime kerrasta oli niin pitkä aika. Kyllä se hiukan siitä rentoutuikin. Varsinkin kun sain hiukan käyttöohjeita. Loppui mun kiikuttaminenkin. Julia oli mukana ja nappas pari kuvaa, huono laatu, kun iskä oli laittanu asetukset päivänvaloon ja nyt ilta hämärsi jo. Näkee niistä silti kuin pieni ja simpsakka neitihepo on kyseessä.
 Omat pollet taapersi possujunassa tarhassa kun lähdin, joten annoin niiden harrastaa omaehtoista liikuntaa ja päätin uppoutua kotihommien jälkeen hevosten anatomiaa käsittelevään opukseen.

 Tiistaina mentiin Paten kanssa ensin tielle verkkaamaan ja sitten toviksi vääntämään kivasti kuivuneelle pellolle.
 Tehtiin avoa ja siirtymiä käynnistä-seis, käynti-ravi-käynti isolla ympyrällä. Ne rupee jo sujumaan, tosin kun vaihdoin suuntaa vasemalle, Pate oli ensin ihan varmaet alko laukka-osio... Ensin vähän syöksähteli raviin, mutta sitten sainkin tosi hyviä siirtymiä käyntiin. Koottiin vähän käyntiä ja pidennettiin. Väistätin käynnissä ensin uralle molempiin suuntiin ja sitten sik-sakkia suoristaen välissä parin askeleen ajaksi. Jalat liikkui taas keposesti. Nyt avotaivutuksessa siirtymiset myös käyntiin onnistuivat niin hyvin, että oli pakko lopettaa siihen ja ottaa loppukäynnit. Mentiin siis vajaa tunti. Pate oli tosi rento, pärski tyytyväisenä ja liikkui kivasti. Menin aika paketissa, joten sai nenän rapsutus/ kaulan venytystauon pari kertaa.

Pakko oli tästäkin nyt ottaa kuva. Lättäräpylä on hiukan edempänä mutta on noin nyt ihan eri paria! :( Tarhat on kyllä ihan kivassa kunnossa, tän näköset on jalat, kun tuli sieltä.

Ja tän näkönen vekki oli tehty. Ihan pintanaarmu, enkä mitään isompaa reikää löytänyt. Pelästyin jo, että kunnon hokin reikä.. En tehnyt tälle mitään, koska oli jo kuivunutkin. Eikä ollut yhtään kipeäkään. Seurataan tilannetta.

 Keskiviikkona mentiin Ompun kanssa juoksutusympyrälle. Verkkasin ensin yhdellä puomilla ja laitoin sitten kaksi pikku estettä. Ensin laiskan oloinen poni innostui lopulta, eikä esteet kolissut kertaakaan. Otettiin vielä käynti-ravi-käynti siirtymiä loppuun. Omppu on kyllä mukava juoksuttaa irtona.

Ponski lähdössä

Omppu hoppaa

Jumankekka ku oikein hommiin joutuu

No hypätään sit

Jihaa

Täähän onki kivaa

 Paten kanssa mentiin taas pellolle. Normisettiä: käynnissä avoja, väistöjä sik-sakkia tehden, voltteja, suunnanvaihtoja ja pysähdyksiä. Ja asetuksia. Ravissa avoa ja siirtymiä käynti-ravi-käynti. Siirtymät sujuu nyt pääasiassa hyvin. Vasemmalle kyllä laukattiin ilosesti, vaikka piti ravata. Hippasen oli innostunut polle, ei niin rento kuin tiistaina. Vasen laukka on parantunut huimasti, eikä Pate kaatanut sisään lainkaan. Ei myöskään lähtenyt kiikuttamaan. Mari oli juoruumassa Paten jalka-asioista seurana pellolla. Otettiin maastossa loppukäynnit kivassa kuutamossa. Reilu tunti tuhraantui.

 Viime viikolla ärsytti tuhottomasti, koska olin unohtanut rakkaan mustekalaviritykseni, jolla solmutan Paten hännän, sen häntään kun lähdettiin lenkille. Löysin sen koiran kanssa metsästä, mut hemmetti, taas oon hukannut sen. Nyt se taitaa olla jossain karsinassa *huoh*. Ei vielä näkynyt....

 Tänään eli tostaina lähdin heti aamulla kauppakierrokselle, moni asia tarvitsi täynennystä. Glukosamiini oli finito ja biotiinikin melkein, samoin koiran ruoka. Pate sai toiset kylmäyspatjat, mulla ei ollu ennestään ku yks pari, ja Omppu pinkin riimunarun. Raasu joutunut sinisellä kulkemaan.. Kotiuduttuani lähdettiin kentälle Paten, Peten ja Julian kanssa. Eli mieheni tuli ottamaan kuvia. Aivan upea keli!

 Patella oli oikein virta-päivä. Tein ensin käynnissä kolmikaarista kiemurauraa ja sitten ravissa. Ne meni hyvin, seuraavaksi alan lisäillä sinne siirtymiä, taivutus/väistöpätkiä ja voltteja.
 Tein väistöjä ravissa, ensin takapää jäi paljon jälkeen, mutta lopuksi oli ihan siedettävä.

 Siirtymät ei onnistunut alaspäin tänään lainkaan.
 Mutta vasen laukka on kehittynyt hurjasti, aivan ihanaa. Oikeakin oli hyvää taas, sellaista kun se on ollutkin. Pate vaan innostui niin, ettei suostunut enää kävelemään. Ollaan viime aikoina otettu vaan pikku pyrähdyksiä laukkaa, ja halusin nyt katsoa miten se laukkaa, mutta en kuitenkaan uskaltanut antaa mennä niin kauan ku jaksaa. Se nyt tajua miten kipeeksi tulee. Pomppi kuitenkin innoissaan, vaikka sitten paikallaan. Onneksi suostui sentään ravaamaan lopulta, että saatiin ravattua eteen ja alas lopuksi. Mulla oli reilusti vaatteita ja vitsi että tuli kuuma! Koni oli puhdas eikä kompuroinut, hienoa.

Mikäköhän tähän on iskenyt, täällä voi matkustaa

Oikea laukkakin ihan jes

Tanssiva heppa, ei voi ku nauraa

Mä tahon laukata...

Tapu, tapu, hieno heppa.

 Lähdettiin vielä Julian kanssa ajamaan Omppu. Poni oli varsin vetelä eilisen juoksutuksen jäljiltä. Mentiin mettälenkki ja saatiin se hiukan juoksemaankin. Se oli taas ihan cool ja keväinen, lämmin päivä vaihtui hienoon kuutamoon.